• Asianajaja Markku Fredman promovoitiin tohtoriksi Turun yliopiston promootiossa 27.5.2022

    Asianajaja Markku Fredman 20220527 164351 2promovoitiin oikeustieteen tohtoriksi Turun yliopiston yleisessä promootiossa 27.5.2022. Promootio oli jouduttu peruuttamaan kahdesti koronapandemian takia. Alunperin se oli tarkoitus järjestää toukokuussa 2020. Markku Fredman väitteli tohtoriksi toukokuussa 2018.

     

    DSC03594 images hi res

    screenshot

    Lisää kuvia promootiosta.

  • Saamelaiset voittivat kalastuskiistan KKO:ssa

    Korkein oikeus on hylännyt kahdessa asiassa syytteet, jotka koskivat paikallisten saamelaisten oikeutta kalastaa Tenojoen vesistöön kuuluvissa Utsjoessa ja Vetsijoessa. KKO piti20200914 104246 näin ennallaan Lapin käräjäoikeuden antamat ratkaisut. Asianajaja Markku Fredman toimi kyseisten saamelaisten asiamiehenä korkeimmassa oikeudessa, kuvassa tutustumassa "rikospaikkaan" Vetsijoella.

    Syyttäjä vaati toisessa jutussa paikalliselle saamelaiselle rangaistusta kalastusrikkomuksesta. Mies oli kalastanut lohta seisovalla verkolla Utsjoessa sallitun kalastuskauden ulkopuolella elokuussa vuonna 2017. Kalastaminen kyseisenä ajankohtana elokuussa oli vastoin tuolloin voimassa ollutta valtioneuvoston asetusta, joka koski kalastamista Tenojoen vesistön sivuvesistöissä.

    KKO katsoi, että tekoaikaan voimassa olleen asetuksen kalastuskautta koskeva säännös oli ristiriidassa paikallisille saamelaisille perustuslaissa turvattujen oikeuksien kanssa. Asetuksen säännös jätettiin perustuslain nojalla soveltamatta, ja syyte kalastusrikkomuksesta hylättiin.

    "Paikalliset saamelaiset oli siten asetettu luvan hankkimisen suhteen samaan asemaan kaikkien muiden kalastajien, kuten kalastusmatkailijoiden, kanssa. Lupien rajallisuus ja lupiin kohdistuva suuri kysyntä olivat johtaneet siihen, että luvat oli myyty loppuun hyvin pian niiden myynnin aloittamisen jälkeen."

    Toisessa asiassa syyttäjä vaati neljälle paikalliselle saamelaiselle rangaistusta luvattomasta pyynnistä. Nämä olivat kalastaneet vieheellä ja vavalla valtion vesialueella Vetsijoessa ilman Metsähallituksen lupaa.

    KKO katsoi, että tekoaikaan vuonna 2017 voimassa ollut kalastuslain mukaisen lohen ja taimenen nousualueelle vaadittu erillinen kalastuslupa ja siihen liittyvät lupakäytännöt aiheuttivat niin merkittäviä rajoituksia paikallisille saamelaisille, että säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa heille perustuslaissa turvattujen oikeuksien kanssa. Kalastuslain säännös jätettiin niin ikään perustuslain nojalla soveltamatta, ja syyte luvattomasta pyynnistä hylättiin.

    "Korkein oikeus toteaa, että kalastuslain 10 §:n 2 momentin säännös on sanamuodoltaan selvä. Sanamuoto ei mahdollista sellaista perusoikeusmyönteistä tulkintaa, että paikallisilla saamelaisilla olisi oikeus kalastamiseen lohen tai taimenen nousualueilla ilman erillistä Metsähallituksen myöntämää kalastuslupaa."

    "Korkein oikeus toteaa, että paikallisille saamelaisille kuuluva ja perustuslain suojaama kalastusoikeus ei ole kuitenkaan rajoittamaton, vaan myös saamelaisten kalastusoikeutta voidaan rajoittaa perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeuteen nojautuen vaelluskalakantojen turvaamiseksi."

    "Kalastuslain 10 §:n 2 momentin säännös lupakäytäntöineenon olennaisella tavalla rajoittanut saamelaisten alkuperäiskulttuuriin kuuluvaa kalastuksen harjoittamista."

    "45. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenään, että huomioon ottaen kalastuslain 10 §:n 2 momentin (379/2015) mukainen erillisen kalastusluvan vaatimus siihen liitettyine ehtoineen ja säännöksen soveltamisen aiheuttamat tosiasialliset rajoitukset saamelaisten kulttuurisiin perusoikeuksiin, säännöksen soveltaminen olisi tässä tapauksessa perustuslain106 §:n tarkoittamalla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain 17 §:n 3 momentissa suojatun perusoikeuden kanssa. Kyseinen tekohetkellä voimassa ollut kalastuslupaa koskeva säännös jätetään soveltamatta."

    Asiat käsiteltiin KKO:ssa ennakkopäätösvalituksina, joilla syyttäjä haki muutosta käräjäoikeuden ratkaisuihin hovioikeuden asemasta suoraan korkeimmalta oikeudelta.

  • The time-limit for applying to the European Court of Human Rights will be four months

    eitFrom 1 February 2022 the time-limit for applying to the European Court of Human Rights will be four months from the final domestic decision From 1 February 2022 the time-limit for submitting an application to the European Court of Human Rights will be reduced from six months to four months from the final domestic judicial decision in the case (usually a judgment of the highest court in the country concerned).
    The change to the time-limit for applying to the Court arises out of Protocol No. 15 to the European Convention on Human Rights, which has been signed and ratified by the 47 member States of the Council of Europe. This text amending the Convention entered into force on 1 August 2021 but provided for a transition period before the change became effective. As the transition period ends on 1 February 2022, from that date onwards applicants and their lawyers will have to comply with the new time-limit; if they do not, their application will be declared inadmissible.
    The four-month time-limit for applying to the Court after the final domestic decision is one of the admissibility criteria laid down in Article 35 of the Convention. If even one of these criteria is not met the application will be declared inadmissible, which is why it is essential to comply with all the requirements when submitting an application to the Court.

  • Hauta avattava isyystutkimusta varten

    lakikirjasKor­kein oi­keus (KKO) on mää­rän­nyt kuol­leen, isäk­si ole­te­tun mie­hen edes­men­nei­den van­hem­pien hau­dan avat­ta­vak­si oi­keus­ge­neet­ti­sen isyys­tut­ki­muk­sen te­ke­mis­tä var­ten. Oi­keus­ge­neet­ti­sen tut­ki­muk­sen te­ke­mi­nen jo hau­da­tus­ta vai­na­jas­ta on oi­keus­ge­neet­ti­ses­tä isyys­tut­ki­muk­ses­ta an­ne­tun lain mu­kaan kiel­let­tyä, mut­ta täs­sä asias­sa kor­kein oi­keus an­toi etusi­jan pe­rus­tus­lais­sa tur­va­tul­le yk­si­tyi­se­lä­män suo­jal­le.

    Avioliiton ulkopuolella vuonna 1957 syntyneen henkilön isäksi oletettu mies oli tuhkattu eikä hänestä ollut saatavissa kudosnäytettä. Miehellä ei ollut sisaruksia, ja hänen avioliitossa syntynyt lapsensa oli kuollut lapsettomana. Miehen vanhemmat olivat kuolleet vuosina 1967 ja 1984. Miehestä tai hänen lapsestaan tai vanhemmistaan ei ollut saatavissa heidän elinaikanaan otettuja kudosnäytteitä, joiden avulla isyys olisi voitu selvittää. Miehen edesmenneiden vanhempien haudan avaaminen näytteiden ottamiseksi oli ainoa keino saada oikeusgeneettistä selvitystä henkilön biologisesta alkuperästä.

    Korkein oikeus totesi, että yksityiselämän suojaan kuuluu olennaisesti se, että yksilöllä on oikeus tuntea biologinen syntyperänsä. Tämä oikeus voi jäädä toteutumatta, mikäli laki ei salli oikeusgeneettisen isyystutkimuksen tekemistä riittävän laajasti. Oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta annetun lain mukaan isyystutkimusta ei saa tehdä haudatusta vainajasta. Korkein oikeus katsoi kuitenkin myös vastasyitä punnittuaan, että näytteiden ottamista koskevan vaatimuksen hylkääminen olisi tässä asiassa ilmeisessä ristiriidassa perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvatun yksityiselämän suojan kanssa. Sovellettavasta säännöksestä oli siten jätettävä soveltamatta rajaus ”mutta häntä ei ole vielä haudattu tai tuhkattu”.

    Korkein oikeus kumosi hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot, määräsi isäksi oletetun miehen vanhempien haudan avattavaksi ja oikeusgeneettisen isyystutkimuksen tehtäväksi vainajista otettavista kudosnäytteistä sekä palautti isyyden vahvistamisasian käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

    Hautarauhaa isyyden selvittämiseksi on käsitelty aiemminkin hovioikeustasolla. Ks. Markku Fredmanin blogikirjoitus

     

  • Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat säännökset arvioitavana

    120px euro banknotesOikeusministeriö on tänään asettanut työryhmän pohtimaan sitä, tulisiko tuomioistuimen päätösvaltaa lisätä oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta.

    Pääsääntönä riita-asioissa on se, että hävinnyt korvaa voittaneen tarpeelliset kulut täysimääräisesti.

    Kuitenkin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n mukaan "Jos asianosaisen velvoittaminen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta, tuomioistuin voi viran puolesta alentaa asianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää."

    Tämä säännös on harvoin tullut sovellettavaksi. Ministeriön asettaman työryhmän tehtävänä on on laatia lakiehdotukset, jotka laajentaisivat tuomioistuinten mahdollisuutta kohtuullistaa omasta aloitteestaan jutun häviäjän maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää. Näin voitaisiin pienentää oikeudenkäyntiin liittyvää taloudellista riskiä, helpottaa häviäjän asemaa ja puuttua kaikkein kohtuuttomimpiin tilanteisiin.

    Työryhmän tehtävänä on myös arvioida, tulisiko oikeudenkäyntiavustajat velvoittaa antamaan asiakkailleen etukäteisarvio asiassa aiheutuvista oikeudenkäyntikuluista.

    Lue asianajaja Markku Fredmanin blogikirjoitus aiheesta.

  • Hovioikeudessa siirrytään videoihin

    IMG 3647 1024x768Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen käräjäoikeuden henkilötodistelun videotallentamisesta hovioikeutta varten. Esityksen mukaan käräjäoikeudessa vastaanotettavasta suullisesta todistelusta tehtäisiin kuva- ja äänitallenne. Jos asiassa haettaisiin muutosta, hovioikeus ja korkein oikeus ottaisivat suullisen todistelun lähtökohtaisesti vastaan tältä tallenteelta, eikä todistajia ja muita oikeudenkäynnissä kuulusteltavia henkilöitä kutsuttaisi esittämään kertomustaan uudelleen. Eräissä tilanteissa suullinen todistelu voitaisiin esittää pääkäsittelyssä siihen viittaamalla siten, että muutoksenhakutuomioistuin perehtyisi todisteluun asianosaisten ja yleisön läsnä olematta. Lisäksi tehtäisiin eräitä muita muutoksia suullisen todistelun vastaanottamistapaan.

    Read more ...

  • Rikosasianajajan käsikirja päivitetty

    rikosasianajajan kasikirja

    Asianajaja Markku Fredmanin kirjoittamasta, vuonna 2013 ensi kerran ilmestyneestä Rikosasianajajan käsikirjasta on julkaistu uusi kauttaaltaan päivitetty painos.

    Osia kirjasta on otettu Suomen Asianajajaliiton Asianajajatutkinnon tutkintovaatimuksiin.

    Kirjan on kustantanut Alma Talent ja sen voi tilata Alma Talentin verkkokaupasta.

  • Julkisyhteisön vahingonkorvausvastuu

    Julkisyhteisön vahingonkorvausvastuuta koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan

    Oikeusministeriössä on aloittanut työryhmä, joka valmistelee julkisyhteisön vahingonkorvausvastuuta koskevan lainsäädännön uudistamista. Työ on osa pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelmaa.

    Yleiset säännökset toiselle aiheutetun vahingon korvaamisesta ovat vahingonkorvauslaissa. Laissa säädetään myös siitä, millä edellytyksin valtio, kunta tai muu julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan sen toiminnassa aiheutuneen vahingon. Vahingonkorvauslain julkisyhteisön vahingonkorvausvastuuta koskevat säännökset ovat pysyneet lähes muuttumattomina kohta 50 vuotta. Julkishallinnon ja lain soveltamisympäristön muutosten sekä erityisesti perus- ja ihmisoikeuksien merkityksen lisääntymisen vuoksi uudistustyö on nyt tarpeen.

    Työryhmän tehtävänä on selvittää, miten julkisyhteisön ja julkista valtaa käyttävän vahingonkorvausvastuuta tulisi uudistaa ja valmistella siitä tarvittavat säädösmuutokset. Työryhmän on erityisesti selvitettävä, tuleeko julkisyhteisön toiminnassa aiheutuneen perus- tai ihmisoikeuden loukkauksen korvaamisesta ottaa lakiin nimenomaiset säännökset. Lisäksi työryhmä selvittää, tulisiko julkisyhteisön virheellisestä tai laiminlyödystä neuvonnasta aiheutunut vahinko korvata nykyistä useammissa tapauksissa. 

    Työryhmä arvioi myös, onko pakkokeinojen ja poliisin toimivaltuuksien käyttöön liittyvää valtion vahingonkorvausvastuuta tarvetta laajentaa.Tällainen lainsäädäntö todettiin tarpeelliseksi jo 1980-luvulla kun ensimmäinen pakkokeinolaki säädettiin ja tuli voimaan vuonna 1989.

    Tarkasteltavana on myös julkisen palvelun järjestäjänä olevan julkisyhteisön vahingonkorvausvastuu. 

    Työryhmän ja seuraryhmän toimikaudet kestävät toukokuun loppuun 2022. Työryhmän puheenjohtajana toimii oikeusneuvos, hovioikeuden entinen presidentti Mikko Könkkölä. Suomen Asianajajaliittoa työryhmässä edustaa asianajaja Lauri Railas.

     

  • Advokaatti-lehti 25 vuotta

    advokaatti25vTänään ilmestyneessä Suomen Asianajajaliiton Advokaatti-lehdessä muistellaan lehden ensimmäistä numeroa 25-vuotta sitten. Ensimmäisessä lehdessä oli asianajaja Markku Fredmanin artikkeli "Internet verkottaa asianajajatkin"

    Asianajotoimisto Fredman & Månsson oli ensimmäinen asianajotoimisto Suomessa, jolla oli omat verkkosivut internetissä - vuodesta 1994 alkaen.

Law Firm Fredman & Månsson

LL.D Markku Fredman is the owner at Fredman & Månsson.

 

Contact us

Hämeentie 68 A, 2nd floor, 00550 Helsinki, Finland
Phone
Fredman +358 400 464094

Contact »