Luovutusmenettely on uudistettava

Venäläismiehen säilöönotto Yhdysvaltojen tekemän etsintäkuulutuksen vuoksi on kohdistanut huomion rikoksen johdosta tapahtuviin luovutuksiin. Pääministeri Juha Sipilä (kesk) totesi menettelystä olevan selvät säännökset. Näin on, mutta ongelma on siinä, että luovutusmenettelystä muihin kuin EU-maihin säädetään vuonna 1970 hyväksytyllä lailla.

Menettelytavat ovat jääneet ajastaan jälkeen. Nykyään voi kyseenalaistaa sen, onko luovutuspäätös todellakin oikeusministerille kuuluva poliittinen ratkaisu.

Nykypäivään sopisi paremmin se, että luovutuksesta päättäisi tuomioistuin asianmukaisella tavalla suullisen käsittelyn jälkeen. Nykyjärjestelmässä korkein oikeus antaa oikeusministeriölle asiakirjojen perusteella lausunnon siitä, voidaanko luovutukseen suostua. Korkeimman oikeuden tehtäväksi on jäänyt löytää perusteet, miksi ihmisoikeusvelvoitteet eivät estä luovuttamista – jutussahan ei ole syyttäjää, jonka näkemyksiä luovutettava voisi kommentoida.

Todistustaakka luovutuksen esteistä on yksin luovutettavalla, ja niitä koskevaa näyttöä on edellytetty kansainvälisesti verrattuna hyvin paljon. Paikallinen käräjäoikeus päättää etsintäkuulutetun passittamisesta vankilaan asian käsittelyn ajaksi. Määräajat ovat pitkiä, ja Interpolin etsintäkuulutuslistalle päätynyt voi Suomessa odottaa kuukausien vankilareissua siitä huolimatta, että asiassa päädyttäisiin hylkäämään esitetty luovutuspyyntö.

Luovutusmenettelyä tulisi kehittää myös, jotta Interpolin etsintäkuulutusten mahdollinen väärinkäyttö poliittisiin tarkoituksiin huomioitaisiin paremmin.

Markku Fredman
asianajaja, Helsinki

 

(yleisönosastokirjoitus Helsingin Sanomissa 31.8.2015)