Lakivaliokunta ahkeroi toimikautensa päätteeksi

Asianajaja Markku Fredman

(kirjoitus julkaistu Advokaatti-lehdessä 2/2003)

Eduskunnan lakivaliokunnan käsittelyyn jäi vaalikauden loppuvaiheessa useita merkittäviä lakiesityksiä. Joulun jälkeen valiokunta on antanut mietintönsä mm. hovioikeusseulonnasta, rikosoikeuden yleisistä opeista, rikosten vanhentumisesta, hedelmöityshoidosta, esitutkinta- ja pakkokeinolakien uudistamisesta ja lopuksi ulosottolain muuttamisesta.

Näihin uusiin lakeihin sisältyvät säännökset vastamuutoksenhausta, rangaistusten mittaamisesta, rikosten oikeuttamisperusteista, lasten kuulemisesta esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä, rikoksesta epäiltyjen tunnistamisesta, kotien salakuuntelusta ja ulosottoperinnän määräaikaisuudesta. Hedelmöityshoitoesitys muuttui valiokunnassa niin, että hallitus peruutti esityksensä. Lakivaliokunta hylkäsi esityksen, jonka mukaan oikeudenkäynti olisi voitu määrätä kiireelliseksi.

Asianajajan työn kannalta oleellinen muutos on hovioikeuden seulontamenettely. Lakivaliokunta tiukensi edellytyksiä ja nyt hallituksen esittämää harvempi tapaus tulee seulotuksi heti käsittelyn alkuvaiheessa. Onkin epäilty, että hovioikeudet saivat nyt vain ylimääräisen uuden työvaiheen saamatta sitä etua mitä seulonnalla tavoiteltiin. Eduskunta sääti seulonnan edellytykset seuraavasti:

Hovioikeus päättää ensin, otetaanko valitus enempään tutkintaan (seulontamenettely). Valituksen tutkimista ei jatketa, jos hovioikeus yksimielisesti toteaa olevan selvää, että

1) asiassa ei ole 15 §:n nojalla toimitettava pääkäsittelyä;

2) käräjäoikeuden ratkaisu tai siellä noudatettu menettely ei ole virheellinen; eikä

3) asianosaisen oikeusturva asian laatu huomioon ottaen muustakaan syystä edellytä valituksen käsittelyn jatkamista.

Kyseisen 15 §:n mukaan hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely, jos asian ratkaiseminen riippuu käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta taikka hovioikeudessa vastaanotettavasta uudesta suullisesta todistelusta. Näin ollen seulonnasta ei ole apua jos hovioikeudet kuvittelivat sen avulla välttävänsä pääkäsittelyt näytön uudelleenarvioimistilanteissa.

Mietinnössään lakivaliokunta totesi mm seuraavaa:

"Sanalla ‘selvää’ tarkoitetaan sitä, että jos ei voida varmistautua ratkaisun tai menettelyn oikeellisuudesta ilman laajempaa käsittelyä, tämä kriteeri ei täyty. Tarkoitus on, että sana ‘selvää’ merkitsee korkeampaa kynnystä seulomiselle kuin mitä (hallituksen) esityksen lakitekstiin on kirjoitettu."

"Silloin kun asiassa on valituskirjelmän mukaan kysymys suullisen todistelun uskottavuuden arvioimisesta, seulontamenettelyssä arvioidaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella se, onko käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuutta syytä epäillä. Mikäli epäilyä ei ole, käräjäoikeuden näytön arviointiin voidaan luottaa ja jättää asia käräjäoikeuden ratkaisun varaan (ns. luottamusperiaate). Jos sen sijaan valittaja pystyy horjuttamaan luottamusta käräjäoikeuden näytön arviointiin tai jos siihen ei voida riittävällä varmuudella ottaa asiakirjojen perusteella kantaa, asia siirtyy täystutkintaan. Tällöin suullisen todistelun uskottavuutta koskevassa asiassa on järjestettävä pääkäsittely, jossa tarpeellinen todistelu otetaan uudelleen vastaan."

"Uusien säännösten myötä valituskirjelmän merkitys kasvaa entisestään, kun se luo pohjan seulontaratkaisun tekemiselle. Osa valiokunnassa kuulluista asiantuntijoista on esittänyt pessimistisiä käsityksiä tehostamispyrkimysten onnistumisesta.

Valiokunnan mielestä ainoa järkevä etenemistapa on se, että hovioikeudet sekä oikeudenkäyntiasiamiehet ja -avustajat yhteistoimin löytävät toimivan tavan valituskirjelmien muotoilulle. Jos sitten kuitenkin selvästi nähdään, ettei hovioikeudessa toistuvasti asioiva avustaja tai asiamies edes pyri järkevään ja asialliseen esitystapaan, hovioikeuden on käytettävä oikeudenkäymiskaaren säännöksiä, jotka mahdollistavat asian jättämisen tutkittavaksi ottamatta.

Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää huomiota asiantuntijakuulemisessa esitettyyn näkemykseen siitä, että oikeutta ei pidä antaa enempää kuin sitä vaaditaan. Perusteluna on viitattu ihmisoikeussopimuksen periaatteisiin ja johtopäätöksenä on esitetty, että valittajan pitää voida luopua suullisesta pääkäsittelystä. Tällöin hovioikeus tekisi päätöksensä asiakirjojen ja taltiointien pohjalta. Valiokunta ei hyväksy tällaista kantaa, vaan katsoo, että välittömyysperiaate ja luottamuksensuoja ovat niin vahvoja periaatteita, ettei niitä voi sivuuttaa. Jos valittaja perustellusti kyseenalaistaa näytön uskottavuuden, hovioikeus ei voi ratkaista valitusta kirjallisessa menettelyssä vain sillä perusteella, että valittaja ei halua pääkäsittelyn järjestämistä."

Vastamuutoksenhaku toteutetaan hyvin yksinkertaisella säädöksellä: Valittajan vastapuoli voi tyytymättömyyttä ilmoittamatta valittaa osaltaan käräjäoikeuden tuomiosta. Määräaika vastavalitusta varten on kaksi viikkoa valittajalle asetetun valitusmääräajan päättymisestä.

Valiokunta piti erityisen tärkeänä, että asianajajat ja oikeudenkäyntiavustajat kutsutaan mahdollisimman lukuisasti mukaan niin kouluttajakoulutukseen kuin hovioikeuspiireissä järjestettäviin koulutustilaisuuksiin nyt hyväksyttyjen oikeudenkäymiskaaren uudistusten johdosta. Muutokset tulevat voimaan 1.10.2003.

Esitutkintalakiin hyväksyttiin nyt lopulta säännös rikoksesta epäillyn ryhmätunnistuksesta. Asianajajaliitto teki aloitteen säädöksistä jo yhdeksän vuotta sitten. Pakkokeinolakiin tulee uutuutena julkinen asiamies valvomaan niiden etua, joiden kotirauhan piirissä tapahtuvia keskusteluja poliisi haluaa salakuunnella. Käräjäoikeus päättäisi tähän tarvittavasta luvasta kuultuaan asianajajaa tai julkista oikeusavustajaa joka toimii päämiehiltään salassa näiden edunvalvojana. Lakivaliokunta edellytti, että järjestelmän toimivuutta seurataan ja sen jälkeen harkitaan menettelyn omaksumista myös telekuuntelulupien käsittelyyn.

Ulosottolakiin hyväksyttiin säännös määräaikaisuudesta: ulosottoperuste, jossa luonnolliselle henkilölle on asetettu maksuvelvoite, on täytäntöönpanokelpoinen 15 vuoden ajan. Määräaika on 20 vuotta, jos velkoja on luonnollinen henkilö tai jos korvaussaatava perustuu rikokseen, josta velallinen on tuomittu vankeuteen tai yhdyskuntapalveluun. Määräaikaa täydentää mahdollisuus pidennykseen: Velkoja voi nostaa tuomioistuimessa kanteen velallista vastaan ja vaatia määräajan jatkamista. Tuomioistuin voi määrätä määräajan jatkumaan 10 vuotta laskettuna alkuperäisen määräajan päättymisestä, jos velallinen on siirtänyt tuntuvasti varojaan ulkomaille tai muutoin olennaisesti vaikeuttanut velkojan maksunsaantia eikä määräajan jatkamista voida pitää velallisen kannalta kohtuuttomana. Kanne on nostettava kahden vuoden kuluessa alkuperäisen määräajan päättymisestä.

Muutos tulee voimaan 1.3.2004. Määräaikaisuutta sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa annettuun ulosottoperusteeseen ja lain voimaan tullessa vireillä olevaan ulosottoasiaan. Jos ulosottoperuste on annettu ennen 1.3.1993, täytäntöönpanokelpoisuuden määräaika lasketaan tuosta päivätä.

Asianajotoimisto Fredman & Månsson

Asianajotoimisto Fredman & Månssonin osakkaina ovat asianajaja, varatuomari Markku Fredman ja asianajaja, varatuomari Ulf Månsson.

Katso tiedot »

Ota yhteyttä

Hämeentie 68 A, 2. krs, 00550 Helsinki

Puhelin:

  • Fredman 0400-464094
  • Månsson 0400-605202

Telefax 09-2787211

Yhteystiedot »