Korkein oikeus kumosi asianajajan tietokoneen takavarikon

(Julkaistu Advokaatti-lehdessä 8/2002)

Korkein oikeus ratkaisi lopulta riidan asianajajan tietokoneen kovalevyn takavarikosta, kyseessä on tapaus KKO:2002:85.

Poliisi teki erään talousrikosjutun yhteydessä kotietsinnän asianajotoimistoon epäillessään asianajajaa avunannosta asiakkaan rikokseen. Takavarikko tehtiin kopioimalla tietokoneen kovalevy asianajotoimistossa, tarkoituksena tutkia sen sisältö poliisilaitoksella.

Tapauksesta on tarkempi selostus Defensor Legis lehdessä 1/2002 (Markku Fredman: Kotietsintä ja takavarikko asianajotoimistossa).

Korkein oikeus katsoi C toisin kuin Itä-Suomen hovioikeus C että takavarikolle ei ollut laillisia edellytyksiä. Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Kari Raulos, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä.

Asiassa oli riidatonta, että takavarikon kohteena olevalla kopiolla on jutussa hakijoina olleiden asiakkaiden asianajajalle antamia asianajotoimeksiantoja koskevia tietoja. Asiassa ei ollut edes väitetty, että asiakkaiden antamat tiedot eivät kuuluisi asianajajan vaitiolovelvollisuuden piiriin. Tiedot eivät myöskään liity asianajajaa tai jotakin muuta henkilöä koskeneeseen rikosepäilyyn.

Vaikka näihin tietoihin ei olekaan tarkoitettu kohdistaa takavarikkoa, ne ovat tulleet takavarikon kohteeksi siitä syystä, että takavarikossa käytetyn teknisen menetelmän vuoksi tietokoneen kovalevy on jouduttu kopioimaan kokonaisuudessaan. Takavarikko on siten tosiasiallisesti kohdistunut sellaisiin sivullisten asiakkaiden asian ajamista varten uskomiin tietoihin, joihin sitä ei olisi pakkokeinolain mukaan saanut kohdistaa.

Edellä olevat korkeimman oikeuden perustelut ovat täysin selkeät ja puhtaasti lain sanamuodon mukaiset. Korkein oikeus kuitenkin jatkoi toteamalla, että poliisilla on pakkokeinolain nojalla sinänsä ollut oikeus ottaa asianajajaan kohdistuneiden rikosepäilyjen perusteella puheena oleva kovalevy takavarikkoon sekä teknisistä syistä myös kopioida kovalevyllä olevat tiedot ja tutkia niitä takavarikoitavan aineiston löytämiseksi. "Takavarikon toteuttamiseen liittyvät tekniset syyt ja käytännön tarpeet eivät kuitenkaan oikeuta poikkeamaan lakiin perustuvasta takavarikkokiellosta. Siksi poliisin olisi tullut todettuaan takavarikkokiellon alaiset tiedostot välittömästi palauttaa ne asianajajalle tai tuhota ne." Kun näin ei ollut tapahtunut, korkein oikeus kumosi takavarikon.

Korkein oikeus siis näyttäisi sallivan jonkinlaisen lyhytkestoisen takavarikon, jonka aikana aineisto on mahdollista seuloa ja jättää voimaan siltä osin kun aineistosta löytyy muuta kuin takavarikkokiellon alaisia tiedostoja ("ottaa takavarikkoon... ja tutkia niitä takavarikoitavan aineiston löytämiseksi"). Tämä ei näyttäisi vastaavan lain sanamuotoa; korkein oikeus näyttäisi hämärtävän rajan pakkokeinolain eri luvuissa säädettyjen etsinnän ja takavarikon välillä, siten että etsintä tapahtuisi sekä ennen että jälkeen takavarikon. Tulkinta vesittää takavarikkokiellot.

Etsinnän tarkoitus on kuitenkin juuri takavarikoitavan aineiston löytäminen (pakkokeinolaki 5 luku 1 §), jolloin takavarikko on aina ajallisesti etsintää seuraava pakkokeino. Nyt korkein oikeus näyttäisi hyväksyvän ajatuksen, että etsinnässä voidaan ottaa haltuun kaikki mahdollinen aineisto, siirtää se ehkä jopa poliisilaitokselle ja jatkaa etsintää siellä.

Tällaista ratkaisua ei voida pitää tyydyttävänä. Lakiin olisi pikaisesti saatava säännökset tavasta, jolla pakkokeinot asianajotoimistossa tulevat tuomioistuimen kontrolliin ja aineiston seulonta tulee tällaisessa tilanteessa delegoida esim. tuomioistuimen määräämän asianajajan suoritettavaksi.

 

Markku Fredman
asianajaja
Helsinki

Asianajotoimisto Fredman & Månsson

Asianajotoimisto Fredman & Månssonin osakkaina ovat asianajaja, varatuomari Markku Fredman ja asianajaja, varatuomari Ulf Månsson.

Katso tiedot »

Ota yhteyttä

Hämeentie 68 A, 2. krs, 00550 Helsinki

Puhelin:

  • Fredman 0400-464094
  • Månsson 0400-605202

Telefax 09-2787211

Yhteystiedot »