Doping-tapausten oikeuskäsittely

HTML clipboard

Seminaari Eduskunnassa 12.11.2001

Asianajaja Markku Fredman
Asianajotoimisto Fredman & Månsson Oy
Helsinki

Yleistä

Urheilun oikeudellistuminen: huippu-urheilussa kyse monen ihmisen toimeentulosta ja lyhytaikainenkin häiriö urheilijan uralla voi tuhota koko loppuelämän. On täysin luonnollista, että tällaisissa oloissa edellytetään, että urheilijan toimintaan puuttuminen ei ole oikeudetonta, kohtuutonta tai muuten epäasiallista.

Jos urheilija kokee että hänen toimintaansa on puututtu perusteettomasti tai liiallisesti, hänellä on käytössään joukko oikeusturvakeinoja.

Oikeusturva = tehokkaat keinot, joiden avulla henkilö pääsee oikeuksiinsa. Edellyttää siis 1) oikeuksia, 2) keinoja, 3) tehokkuutta.

Urheilijan oikeusturva täysin kehittymättömässä tilassa. Jos sitä vertaa työntekijän oikeusasemaan voidaan sanoa, että se on talvisotaa edeltävällä tasolla.

1. Urheilijan oikeus urheilla

Kansainväliset ja kansalliset lajiliitot laativat lajin säännöt ja myöntävät lisenssin, jossa lajiliiton asettamat ehdot.

Ns. sääntöketjutus: urheilijan alistuttava ketjutettuun kurinpitoon: oma urheiluseura > kansallinen lajiliitto > kansainvälinen lajiliitto > kv. olympiakomitea

Jos syntyy epäselvyyttä, sääntötulkinnasta vastaa säännöt laatinut lajiliitto.

Sanktiovaihtoehdot hyväksyy lajiliitto (varoitus, eri pituiset kilpailukiellot, sakot)

"Prosessisäännöt" asettaa lajiliitto, esim. käännetty todistustaakka: urheilijan tulee todistaa syyttömyytensä. Tätä korostaa ja vaatii mm. SLU:n puheenjohtajaehdokkaana ollut Lauri Tarasti useissa artikkeleissaan: urheilijalla on ankara vastuu kun näyte on positiivinen.

Kilpailukiellon asettaa lajiliitto

Valitustieksi suositellaan lautakuntaa, jonka jäsenet valitsee lajiliitot.

Lajiliitoilla määräävä markkina-asema, usein monopoli, ko. lajin kilpailuissa: urheilija ei usein ainoalla ammatillaan voi ansaita muualla.

2. Urheilijan käytettävissä olevat oikeusturvakeinot

Ainakin joskus on nähtävissä, että kurinpitoasiat (esim. dopingin seurauksena annettavat kilpailukiellot) on lajiliiton hallituksessa päätetty olosuhteissa, joissa hallitus tietää saavansa potkut jos ei käytä ankarimpia mahdollisia sanktioita. Esteellisyyssäännökset?

Lajiliiton hallitus onkin lähinnä muuttunut urheilijan vastapuoleksi. Urheilujärjestöt eivät siis kurinpitoasioissa missään nimessä ole urheilijoiden järjestöjä.

Lajiliiton päätöksestä voi usein valittaa ko. lajiliiton perustamaan erityiseen elimeen, jonka jäsenet se itse ehkä muiden lajiliittojen kanssa valitsee. Joskus ratkaisut vain suosituksia

Jos kyse kansainvälisestä elimestä, muodostuu prosessista hyvin kallis, ennalta-arvaamaton eikä saatavilla ole kotimaisia yleensä käytettyjä rahoitustapoja: maksuton oikeudenkäynti koskee vain kotimaisia tuomioistuimia, oikeusturvavakuutus ei koske ansiotoimintaa. Lajiliitoille ei näytä tulleen mieleenkään vakuuttaa "omat" urheilijansa oikeusturvavahingon varalle. Sen sijaan Lahden tapauksen jälkeen uutisoitiin SLU:n jäsenjärjestöjen ottaneen itselleen oikeusturvavakuutuksia. Yleistä oikeusapua voi saada ulkomaiseen prosessiin vain oikeusministeriön päätöksellä, linja ollut muissa asioissa äärimmäisen tiukka. Ainoa positiivinen seikka lienee se, ettei perusteettomaan kilpailukieltoon määrätyllä urheilijalla usein ole vaikeuksia osoittaa täyttävänsä tulojensa puolesta maksuttoman oikeudenkäynnin tai yleisen oikeusavun edellytyksiä.

Välimiesmenettely on mahdollinen jos siitä on erikseen kurinpitosäännöissä maininta tai siitä erikseen niin sovitaan. Ei mahdollisuutta maksuttomaan oikeudenkäyntiin.

Oikeuskäytännössä on nopean, tuomioistuimen antaman turvaamistoimen kynnys nostettu hyvin korkealle: KKO 1998:143:

Saarisen hakeman turvaamistoimen myöntäminen merkitsisi sitä, että hän saisi jo oikeudenkäynnin ajan nauttia täysimääräisesti sitä oikeutta, jota hän kanteellaan vaatii. Turvaamistoimen myöntämistä harkittaessa on hakijan oikeuden todennäköisyydelle tällaisessa tapauksessa asetettava huomattavasti suuremmat vaatimukset kuin saamisen todennäköisyydelle takavarikkoasiassa. Hakemuksen hyväksymiseksi ei siten riitä pelkästään se, että hakijan oikeus ei esitetyn näytön valossa tai oikeudellisesti ole selvästi perusteeton.

3. Oikeusturvakeinojen tehokkuudesta ja laadusta

Urheilijalle tärkeintä on saada asia nopeasti ratkaistuksi. Välimiesmenettely on tässä suhteessa ylivoimainen vaihtoehto. Mahdollistaa myös todistajien kuulemisen - tarvittaessa valalla. Menettelyä arvosteltu salailusta. On poistettavissa sopimalla jo alunperin että välimiesmenettely tai ainakin asiassa annettava tuomio on julkinen. Lahden tapauksen jälkeisen välimiesmenettelyn virhe oli se, ettei julkisuudesta alun perin sovittu.

Välimiesmenettelyn ongelma on myös se, jos urheilijalla on useita vastapuolia: keiden kaikkien tulee olla vastapuolina, ja miten saada heidät suostumaan menettelyyn. Velvollisuuttahan liitoilla ei ole.

Yleisen tuomioistuimen käyttö aivan liian hidasta. Lainion tapaus 4 vuoden kilpailukiellon oikeellisuudesta: kilpailukielto 24.9.1993, käräjäoikeuden tuomio 22.5.1996, hovioikeuden tuomio 24.10.1996, korkeimman oikeuden tuomio 14.10.1998.

Lainion tapauksessa KKO katsoi, että tuomioistuin voi tutkia vain sen onko kilpailukieltoon johtanut sääntörikkomus tapahtunut: yhdistysautonomian vuoksi rangaistuksen mittaaminen ei kuulu tuomioistuimeen.

Kansainväliset lajiliitot eivät ikinä alistu vastaamaan suomalaisessa käräjäoikeudessa.

Lajiliittojen omat elimet: esim. kv. hiihtoliiton FIS COURT ei ole koskaan kokoontunut, oikeuskäytäntöä ei ole, kustannukset täysin arvailujen varassa, samoin menettelytavat ja toiminnan nopeus. Onko väliaikaisia turvaamistoimia?

Urheilun pysyvä kv. välitystuomioistuin CAS lienee hyvä vaihtoehto jos urheilijalla on riittävästi varoja satojen tuhansien markkojen prosessiin. Kaikki lajiliitot eivät sen toimintaan ole sitoutuneet, esim. kv. hiihtoliitto ei ole yleisesti hyväksynyt elimen toimivaltaa itseään sitovaksi. Kaikki muut keinot tulee käyttää ensin = kallista, hidasta.

4. Tulevaisuus

Ennen oikeusturvakeinojen kohentamista tulee urheilijalle ensin säätää oikeus osallistua kilpailuihin, oikeusturvakeinoista ei ole iloa, jos ei ole oikeuksia, joihin pyrkiä.

Kilpaurheilu on demokratisoitava, urheilijoille taattava sanavalta. Urheilijoiden olisi järjestäydyttävä ja tunnustettava omien ja lajiliittojen intressien ristiriita.

Asianajotoimisto Fredman & Månsson

Asianajotoimisto Fredman & Månssonin osakkaina ovat asianajaja, varatuomari Markku Fredman ja asianajaja, varatuomari Ulf Månsson.

Katso tiedot »

Ota yhteyttä

Hämeentie 68 A, 2. krs, 00550 Helsinki

Puhelin:

  • Fredman 0400-464094
  • Månsson 0400-605202

Telefax 09-2787211

Yhteystiedot »