Perusoikeudet ja prosessi Osa 2

Esimerkkinä hallitusmuodon 8 § ja anonyymin internetviestin suoja.
Osa 2


asianajaja
Helsinki:

(Julkaistu OIKEUS-lehdessä 3/1997)


1. Tähän mennessä tapahtunut

Oikeus-lehden numerossa 1/1997 julkaistussa kirjoituksessa selostin tapauksen, jossa Johan Helsingius -niminen henkilö oli kieltäytynyt vastaamasta poliisin esitutkinnassa esittämään kysymykseen. Kyse oli siitä, mikä tieto oli kirjautunut Helsingiuksen ylläpitämän internetpalvelimen anon.penet.fi muistiin kun sen kautta oli toimitettu kansainväliselle keskustelualueella eräs kirjoitus. Tuo kirjoitus oli johtanut Helsingin poliisilaitokselle tehtyyn rikosilmoitukseen tekijänoikeusrikkomuksesta. Anon.penet.fi -palvelin poistaa viestin lähettäjän tunnistetiedot ja korvaa ne numero-kirjainkoodilla (anonyymipalvelin). Rikosilmoituksen oli tehnyt scientologiakirkon taustalla olevat järjestöt.

Helsingiuksen kieltäytymisen johdosta poliisi pyysi Helsingin käräjäoikeutta velvoittamaan Helsingiuksen kertomaan kyseiset tiedot. Helsingin käräjäoikeus antoi päätöksensä elokuussa 1996. Helsingiuksen oli 30 päivän sisällä kerrottava kyseiset tiedot, koska hänellä ei "oikeudenkäynnissä" ollut oikeutta kieltäytyä kertomasta niistä luottamuksellisista tiedoista, joista poliisi oli kiinnostunut. Käräjäoikeus katsoi, että kyse oli hallitusmuodon 8 pykälän tarkoittamista luottamuksellisesta viestistä, mutta luottamuksellisuus siis väistyy, koska kyse käräjäoikeuden mielestä oli oikeudenkäynnistä, joiden osalta mainittu 8 § sisältää poikkeuksen.

Käräjäoikeus äänesti siitä, oliko Helsingiuksella oikeus hakea muutosta päätökseen valittamalla. Enemmistö oli sitä mieltä, ettei valitusoikeutta ole. Helsingius kanteli käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Hovioikeus määräsi päätöksen täytäntöönpanokieltoon.

2. Hovioikeuden päätös

Helsingin hovioikeus antoi oman päätöksensä lopulta 4.6.1997. Viivästykseen vaikutti mm. esittelijän vaihtaminen kesken käsittelyn.

Hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden päätöksen olisi tullut olla normaalisti valituskelpoinen. Laissa ei ole valituskieltoa, joten päätöksestä tulee voida valittaa.

Esitutkintalain 28 §:n perusteella tuomioistuin saa -- velvoittaa todistajan ilmaisemaan tiedossaan olevan epäillyn rikoksen selvittämisen kannalta tärkeän seikan. Kysymys on esitutkintaan liittyvästä erityisestä hakemusmenettelystä, jonka osalta ei ole annettu erityisiä muutoksenhakua koskevia säännöksiä --

___Oikeudenkäymiskaaren luvun 42 §:n 1 momentin nojalla päätökseen, jolla todistaja on poissaolosta tai muusta niskoittelusta tuomittu uhkasakkoon tai muuhun säännöksessä mainittuun seuraamukseen, saadaan hakea muutosta valittamalla.

-- Esitutkintalain lainvalmisteluaineistosta (HE n:o 14/1985 vp. s. 30, 31) on -- pääteltävissä, että kysymys muutoksenhakuoikeudesta ei ole ollut erityisen huomion kohteena lain 28 §:ää säädettäessä ja että pykälän 2 momentin viittauksella oikeudenkäymiskaaren 17 lukuun on lähinnä tarkoitettu viimeksi mainitun luvun sisältämiä menettelysäännöksiä niskoittelevaa todistajaa oikeudessa kuulusteltaessa. Esitutkintalain 28 §:n 2 momentin perusteella ei voida siten katsoa, että tuomioistuimen velvoittaessa todistajan ilmaisemaan tiedossaan olevan seikan muutoksenhakuoikeus olisi tarkoitettu koskemaan ainoastaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 42 §:n 1 momentin mukaista tilannetta, jossa todistaja tuomitaan asetettuun uhkasakkoon.--

___Yleisenä oikeusperiaatteena on, että asianosaisella tulee olla oikeus ainakin kerran hakea rajoituksetta muutosta tuomioistuimen ratkaisuun. Vaikka todistajan käräjäoikeudessa tapahtuva velvoittaminen ilmaisemaan tiedossaan oleva seikka liittyy esitutkintamenettelyyn, on se merkitykseltään sellainen, että kieltäytymisoikeuteen vedonneella todistamaan velvoitetulla on välitön oikeudellinen intressi saattaa asia pikaisesti ylemmän tuomioistuimen ratkaistavaksi.--_

Esitutkintalain 28 §:ssä tarkoitetun ratkaisun osalta ei ole säädetty muutoksenhakukeinoksi kantelua. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun l §:n mukaiset kanteluperusteet on lueteltu laissa tyhjentävästi eikä kantelu aineellisoikeudellisin perustein nimenomaisen säännöksen puuttuessa ole tässä tapauksessa mahdollinen.

___Tämän vuoksi ja koska Helsingiuksen kantelussa ei ole kysymys oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n mukaisesta hovioikeudelle tehtävästä lainvoimaista alioikeuden ratkaisua koskevasta tuomiovirhekantelusta, käräjäoikeuden ei olisi tullut antaa Helsingiukselle kanteluosoitusta eikä hovioikeus näin ollen ota Helsingiuksen muutoksenhakemusta kanteluna tutkittavakseen.

___Tämä ei kuitenkaan ole esteenä sille, etteikö Helsingiuksen muutoksenhakemusta voitaisi käsitellä valituksena.

Itse pääasian osalta Helsingiuksen valitus johti tavallaan ojasta allikkoon. Hän haki muutosta edukseen, mutta hovioikeuden ratkaisu oli ainakin periaatteelliselta kannalta hänelle tappio, vaikka lopputulos pysyikin samana.

Helsingin hovioikeus velvoitti Helsingiuksen vastaamaan esitettyihin kysymyksiin, koska kysytyt tiedot eivät hovioikeuden mielestä lainkaan kuulu hallitusmuodon 8 pykälän soveltamisalaan. Kyse ei ollut luottamuksellisesta viestistä, tai viestin luottamuksellisesta osasta, kuten Helsingius oli väittänyt.

__Suomen hallitusmuodon II luvussa (17.7.1995/969) säädettyjä perusoikeuksia koskevan uudistuksen myötä on kuitenkin noussut esiin kysymys perusoikeussäännösten suhteesta uudistusta aikaisemmin voimaan tulleisiin lain säännöksiin. Esillä olevassa asiassa tuo kysymys koskee Helsingiuksen kantelukirjelmänsä perusteluissa esittämin tavoin erityisesti hallitusmuodon 8 §:n 2 momentissa säädetyn luottamuksellisen viestin salaisuuden suojan suhdetta esitutkintalain 28 §:n mukaiseen menettelyyn, jossa todistaja velvoitetaan ilmaisemaan tiedossaan oleva seikka.

___Perusoikeussäännöstön on katsottu ensisijaisesti velvoittava: lainsäätäjää, jonka tulee huolehtia siitä, ettei säädettävä laki ole ristiriidassa perusoikeuksien kanssa. Tuomioistuimet eivät hallitusmuodon 92 §:n vallitsevan tulkinnan mukaan ole oikeutettuja tutkimaan lakien perustuslainmukaisuutta.

___Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mietinnöstä (n:o 25/1994 vp. s. 7) ilmenee, ettei perusoikeusuudistukseen sisältyvällä lailla hallitusmuodon muuttamisesta kumottu mitään muuta lakia ja ettei vanhojen lakien säännöksiä voida jättää soveltamatta hallitus muodon 92 §:n perusteella.

___Mietinnössä on kuitenkin todettu että toisaalta on otettava huomioon perusoikeusmyönteisen lain tulkinnan periaate. Tämän periaatteen mukaan säännöksen mahdollistaessa useita tulkintavaihtoehtoja tuomioistuimen tulisi valita niistä se, joka parhaiten toteuttaa perusoikeussäännöstä.

___Perustuslakivaliokunnan edellä mainitun kannanoton perusteella esitutkintalain 28 § on perusoikeusuudistuksen jälkeenkin edelleen voimassa olevaa oikeutta eikä se ole sinänsä ristiriidassa hallitusmuodon 8 §:n kanssa. Perusoikeusmyönteisen laintulkinnan soveltamista ei ole tarkoitettu periaatteeksi, jonka avulla syrjäytettäisiin voimassa oleva tavallisen lain säännös.

___Esitutkintalain 28 §:n 1 momentin sanamuodosta toisaalta ilmenee, että sen mukaisessa menettelyssä annettava todistajan velvoittamista koskeva ratkaisu on harkinnanvarainen. Hovioikeus katsoo, että esitutkintalain 28 §:ää sovellettaessa tulee tämän perusteella ottaa huomioon myös hallitusmuodon 8 §:n 2 ja 3 momentin säännökset.

Tältä osin hovioikeus siis asettui Helsingiuksen käyttämien asiantuntijoiden kannalle (ks. kirjoituksen 1. osa Oikeus 1/1997). He olivat katsoneet, että kun tuomioistuimen ei ole pakko velvoittaa todistamaan, se voi ja sen tulee käyttää perusoikeusmyönteistä harkintaa ratkaisua tehdessään.

Hovioikeus myös oikoi käräjäoikeuden outoa näkemystä siitä, että esitutkinta voisi kesken kaiken muuttua poliisin niin halutessa oikeudenkäynniksi, jossa kuultavan perusoikeudet olisivat esitutkintaa suppeammat:

___Pykälän 2 momentin perusteella luottamuksellisen viestin salaisuuden suoja on periaatteessa loukkaamaton. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen (n:o 309/1993 vp. s. 53) mukaan ehdotuksen ensisijaisena tarkoituksena on suojata luottamukselliseksi tarkoitetun viestin sisältö ulkopuolisilta.

___Toisaalta säännös antaa turvaa muillekin tällaista viestiä koskeville tiedoille, joilla voi olla merkitystä viestin säilymiselle luottamuksellisena. Tyypillisesti tällaisia ovat esimerkiksi puhelujen tunnistamistiedot. Pykälä turvaa jokaiselle oikeuden luottamukselliseen viestintään ilman, että ulkopuoliset saavat oikeudettomasti tiedon hänen lähettämiensä tai hänelle osoitettujen luottamuksellisten viestien sisällöstä.--

___Hallitusmuodon 8 §:n 3 momentin mukaan lailla voidaan säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana. Hallituksen esityksestä (n:o 309/1993 vp. s. 54) ilmenee, että luottamuksellisen viestin salaisuutta voidaan lailla rajoittaa oikeudenkäynnissä.

___Rikosten esitutkintaa koskevien rajoitusten osalta lisäksi edellytetään, että kysymys on 3 momentissa tarkoitetuista rikoksista, joista esityksessä mainitaan esimerkkeinä huumausainerikokset, törkeät väkivaltarikokset sekä maan- ja valtiopetosrikokset.

___Hovioikeus katsoo, että esitutkintalain 28 §:n mukainen esitutkintaan liittyvä erityinen menettely on hallitusmuodon 8 §:n 3 momentin soveltamisen kannalta rikosten tutkintaa eikä oikeudenkäyntiä. Hallitusmuodon 8 §:n 2 momentin luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan lailla tehtävät rajoitukset siten sinänsä edellyttäisivät, että esitutkinnassa on kysymys edellä tarkoitetuista rikoksista. Oikeudelle esitetyn selvityksen mukaan on ilmeistä, että näistä rikoksista ei nyt ole kysymys.

Oleellisin osa hovioikeuden päätöksessä oli kuitenkin näkemys luottamuksellisesta viestistä. Sen osalta hovioikeus veti tiukkaa linjaa:

___Hallitusmuodon 8 §:ää koskevista edellä selostetuista esitöistä ilmenee, että viestien tunnistetiedot voivat saada 8 §:n 2 momentin mukaista luottamuksellisen viestin suojaa vain siinä tarkoituksessa, että viestin sisällön luottamuksellisuus säilyy.

___Luottamuksellisen viestin suoja on tarkoitettu annettavaksi lähinnä vain henkilöiden välisille viesteille.

___Vaikka käräjäoikeuden päätöksessä mainittua Helsingiuksen yhtiön ylläpitämän anonyymipalvelimen kautta lähetettyjen viestien lähettäjän tietokoneen tunnistetietoja voidaan sinänsä pitää hallitusmuodon 8 §:n 2 momentissa tarkoitettuina suojattavina luottamuksellisina tietoina, nämä tiedot eivät tässä tapauksessa saa mainitun säännöksen mukaista luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaa, koska palvelimeen tulleet viestit on lähetetty alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti julkisen Internet-tietoverkon uutisryhmiin ja koska viestit ovat näin ollen julkisia.

___Luottamuksellisen viestin suojaa ei voida laajentaa sillä Helsingiuksen mainitsemalla perusteella, että viestien lähettäjä on omien tarkoitusperiensä toteuttamiseksi nimenomaisesti edellyttänyt tunnistetietojen muuttamista sellaiseen muotoon että viestien lähettäjää muiden kuin palvelimen haltijan ei ollut mahdollista saada selville.

___Merkitystä tässä suhteessa ei ole myöskään sillä, onko Helsingiuksella mahdollisuus tutustua varsinaisen viestin ohella ehkä lähetettyihin muihin tietoihin koska Helsingius ei ole itse aktiivisesti ottanut vastaan viestiä eikä lähettänyt sitä edelleen ja koska kysymyksessä olevassa asiassa Helsingiusta on vaadittu ilmaisemaan ainoastaan lähettäjän sähköpostiosoite eikä muita viestiin ehkä liittyviä tietoja.

___Lähettäjän tunnistetietojenkin osalta kysymyksessä näin ollen on julkinen viesti, joka ei saa hallitusmuodon 8 §:n 2 momentissa tarkoitettua luottamuksellisen viestin suojaa. Tätä kantaa puoltaa myös se, että perusoikeussäännöstön tavoitteena ei ole suojata rangaistavan teon tekijä eikä estää rikosten selvittämistä.

___Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa tunnistetietojen ilmoittamiseen velvoittamisella on korostetun keskeinen merkitys, koska epäillyn rikoksen selvittämiseksi tarvittava tieto on ainoastaan Helsingiuksen hallussa.

___Edellä esitetyillä perusteilla hovioikeus katsoo, että Helsingius ei voi vetoamalla hallitusmuodon 8 §:ään kieltäytyä ilmaisemasta häneltä vaadittua tietoa. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon, että Helsingius on ilmoittanut tutustuneensa häneltä vaadittuun tietoon ja että muutkaan laissa säädetyt kieltäytymisperusteet eivät tässä tapauksessa tule sovellettaviksi, Helsingius on velvollinen ilmaisemaan häneltä vaaditun tiedon.

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet olivat Olavi Iirola, Monika Kuhlefelt ja Pertti Lattunen, esittelijänä oli Markku Laine.

3. Hovioikeuden päätöksen arviointia

Hovioikeuden ratkaisu oli varsin perinpohjainen, yhteensä 10 sivua. Hovioikeutta voi kiittää avoimista perusteluista, joiden avulla asiaa voidaan arvioida niin julkisessa keskustelussa kuin myös haettaessa siihen valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.

Niin avoin hovioikeus ei kuitenkaan ollut, että olisi verrannut tapausta asiantuntijalausunnossa esitettyyn tilanteeseen: jos henkilö soittaa anonyymisti radion suoraan lähetykseen, jossa käsitellään vaikkapa mielenterveysongelmia, niin tuleeko soittajan puhelun tunnistetiedot ei-luottamuksellisiksi, koska hänen viestinsä on tarkoitettu kaikkien radionkuuntelijoiden tietoon? Viestintä on hyvin monipuolista: julkiseen radiolähetykseen tarkoitettu viesti saattaa olla annettu vain sen tiedon varassa, ettei soittajan tiedot tule julki. Sama periaate koskee monia uutisalueita internetissä, esimerkiksi alueet, joilla käsitellään erilaisten uus-uskontojen metodeja ja tapoja kohdella uskostaan luopuneita.

Hovioikeus lienee aivan oikeassa siinä, ettei perusoikeussäännösten tarkoitus ole suojata rangaistavan teon tekijää eikä estää rikosten selvittämistä. Tässä hovioikeus kuitenkin hieman oikaisee: asiassa ei ole vielä todisteita siitä, että joku on tehnyt rangaistavan teon eikä siten kyse ole välttämättä rikosten selvittämisestä. Suomenkin lainsäädäntö sisältää joukon oikeuttamisperusteista, joilla lähtökohtaisesti rangaistavat menettelyt ovat oikeutettuja. Nyt kyseessä olevan uskonnolliseen yhteisöön on kohdistettu raskaita epäilyjä esimerkiksi Saksassa. Jotkut väittävät, että scientologien kursseilla huijataan ihmisiä, myymällä hyödytöntä tietoa kalliiseen hintaan. Oikeudenkäyntejä on käyty tältä osin Suomessakin. Käsittääkseni rikostutkinnan kohteena olleissa viesteissä pyrittiin osoittamaan, että kurssit ovat arvottomia, eikä ihmisten tule antaa huijata itseään.

Tekijänoikeuslain 25 d :n mukaan teosta saadaan käyttää oikeudenhoidon tai yleisen turvallisuuden vaatiessa. Näin käytettyä teosta saadaan tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa myös siteerata. Tiettävästi scientologien kurssimateriaalia on liitteenä eräissä ulkomaisissa tuomioistuimien tuomioissa (ks. http://www.helsinki.fi/~huuskone/Scn/fishman.html).

Jos nyt kyseessä oleva materiaali on peräisin jostain julkisesta oikeudenkäynnistä, ei sen edelleen levittäminen ole välttämättä lainkaan laitonta.

4. Valituslupahakemus

Helsingius haki korkeimmalta oikeudelta valituslupaa. Asia on lokakuun alussa vielä ratkaisematta. Valituslupaa pyydettiin samoilla perusteilla, joilla Helsingius on jo aiemmin perustellut kantaansa. Keskeisesti esillä on hallitusmuodon 8 § ja sen tarkoittama luottamuksellinen viestintä.

Korkein oikeus harkitsee nyt valituslupaa. Sitä odotetaan maailmalla ehkä enemmän kuin mitään muuta suomalaisen tuomioistuimen ratkaisua koskaan. Lokakuun alussa 1997 hakusanoilla scientology, court ja Finland löytyi Internetin viiden suuren hakupalvelimen avulla 280 www-tiedostoa, joissa käsitellään scietologien suomalaista oikeusjuttua. Nämä linkit löytyivät englanniksi. Scientologia on herättänyt paljon kohua siis myös Saksassa, joten muilla kielillä olevat sivut nostavat kokonaismäärän ehkä yli 400:n.

Maailmanlaajuisen mielenkiinnon luulisi olevan ainakin jonkinlainen painava syy myöntää valituslupa. Asian ennakkoluonteisuuskin on ilmeistä 1.

5. Perusoikeudet ja prosessi ilman aiheetonta viivytystä

Tutkinnan kohteena on siis tapahtumat helmikuussa ja maaliskuussa 1996. Epäilty rikos on tekijänoikeusrikkomus. Nuo epäillyt rikokset vanhenevat kahdessa vuodessa ensi helmi-maaliskuussa. Ilmeisesti ulkomaalainen epäilty on siis saatettava syytteeseen vajaan puolen vuoden sisällä antamalla hänelle haaste ja syyte tiedoksi. Epäilen, ettei näin tule koskaan tapahtumaan.

Korkein oikeus on jälleen kerran tilanteessa, jossa sen mahdollinen ennakkopäätös on jo vanhentuneena menettänyt merkityksensä. Oikeudelliset periaatteet kyllä saavat lisävalaistusta, mutta asianosaiset turhautuvat oikeudenkäyntikuluineen.

Itse olen viime aikoina hakenut valituslupaa mm. kysymykseen onko oikein, että päämieheni on liiketoimintakiellossa vuoden 1997 loppuun. Jos valituslupa pian myönnetään, saattaa päämieheni saada ratkaisun mieltään painaneeseen asiaan jo vuoden 1998 aikana. Samoin odottelen (lokakuun 1997 alussa) valituslupaa tapauksessa, jossa asiakkaani hankki myyntiin hasista sen jälkeen kun eräs tutkintavanki oli sitä häneltä tilannut poliisin ohjeiden mukaisesti. Kysymys on rangaistuksen mittaamisesta: olisiko asiakkaani tullut päästä vankilasta jo keväällä 1997 vai onko oikein, että hän kärsii rangaistuksen loppuun ja vapautuu 7.11.1997 2. Myös ns. kettutytöt odottelevat päättyykö heidän ehdollisen rangaistuksensa koetusaika ennen korkeimman oikeuden päätöstä valituslupa-asiassa 3.

Perusoikeusuudistuksessa vuonna 1995 saimme korkeatasoiset säännökset prosessuaalisista perusoikeuksista. Helsingin hovioikeuden edellä selostettu päätös on hyvä malli siitä, mitä Hallitusmuodossa tarkoitetaan perustellulla ratkaisulla. Perinpohjaisia perusteluja laadittaessa on kuitenkin muistettava, että jokaisella on Suomessa oikeus saada päätökset ilman aiheetonta viivytystä. Tässä suhteessa prosessiuudistusten aiheuttama juttukannan romahtaminen tuomioistuimissa tuo varmasti parannuksen. Siitä huolimatta tulisi tuomioistuimissa nykyistä tarkemmin arvioida mitkä jutut on ratkaistava ennen muita. Ainakin Helsingin hovioikeuden nykyinen linja on täysin sattumanvarainen: samanlaiset jutut saattavat viipyä hovioikeudessa joko 5 kuukautta tai 2 vuotta.

Toisaalta, mikä ihme saa resurssipulaansa valittelevan poliisin innostumaan yksittäisestä ulkomailla tehdystä tekijänoikeusrikkomuksesta, jonka vahingollisuudesta ei ole mitään selvitystä?


1. Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa.

2 Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa. Päätös 17.10.1997

3 Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa. Päätös 14.10.1997

Asianajotoimisto Fredman & Månsson

Asianajotoimisto Fredman & Månssonin osakkaina ovat asianajaja, varatuomari Markku Fredman ja asianajaja, varatuomari Ulf Månsson.

Katso tiedot »

Ota yhteyttä

Hämeentie 68 A, 2. krs, 00550 Helsinki

Puhelin:

  • Fredman 0400-464094
  • Månsson 0400-605202

Telefax 09-2787211

Yhteystiedot »