Perusoikeudet ja prosessi Osa 1

Esimerkkinä hallitusmuodon 8 § ja anonyymin internetviestin suoja.
Osa 1

Markku Fredman
asianajaja
Helsinki:

(Julkaistu OIKEUS-lehdessä 1/1997, tässä versiossa ei ole alaviitteitä)

1. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä eniten sovellettu artikla on oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, fair trialia, sääntelevä 6 artikla. Salzburgin yliopiston www-palvelimella olevien tietojen (Decisions of the European Court of Human Rights, http://www.sbg.ac.at/var/docs/egmr/echrhome.htm) mukaan ihmisoikeustuomioistuin on 200 kertaa todennut 6 artiklaa loukatun ja 75 tapauksessa on todettu, ettei menettely ollut kyseisen artiklan vastaista (tiedot 29.1.1997). Noin puolet runsaasta 500 ihmisoikeustuomioistuimen tuomioista on siis kosketellut kuudetta artiklaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen soveltamiskäytäntö osoittaa, että ihmis- ja perusoikeuksien toteutuminen on Länsi-Euroopassa pitkälti kytketty siihen, että henkilöllä on oikeus saattaa tärkeimmät oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskevat kysymykset riippumattoman tuomioistuimen ratkaistavaksi. On ymmärretty muiden oikeuksien toteutuvan, kun henkilöllä on oikeus saada puolueeton ratkaisu riidanalaiseen kysymykseen. Tästä näkökulmasta onkin helppo ymmärtää, että ongelmat oikeudessa fair trialiin on nähty vakavana uhkana muidenkin oikeuksien toteutumiselle.

Eurooppalainen ihmisoikeusjuristi onkin perinteisesti ollut hyvin kiinnostunut prosessioikeudesta ja siitä millä koneistolla ja menettelyllä ihmisten oikeudet pannaan täytäntöön.

2. Suomessa tuomioistuimet on perinteisesti samaistettu valtiovaltaan. Tuomaria ei ole nähty kansalaisen - pienen ihmisen - turvana valtion pakkovaltaa vastaan. Pikemminkin tuomarin rooliin on kuulunut olla esivallan edustaja, joka rikosasiassa toteuttaa valtion oikeuden ja huolehtii siitä, että rikolliset saavat ansaitsemansa rangaistuksen.

Lieneekö tämän perinteisen roolikuvan seurausta, ettei Suomessa ole kiinnitetty suurtakaan huomiota ihmisten prosessuaalisiin oikeuksiin, kun on pohdittu ja arvioitu kuinka hyvin perus- ja ihmisoikeudet täällä toteutuvat. Vuonna 1995 kumotussa vanhassa perusoikeusluettelossa prosessuaaliset oikeudet (yhdenvertaisuutta lukuun ottamatta) loistivat poissaolollaan. Nykyisessä hallitusmuodossa on jokaiselle taattu tietyt lainkäyttöön liittyvät oikeudet, joskin tarkennukset jätettiin tavallisella lainsäädännöllä säädettäväksi. Samoin tuomioistuimet edelleen samaistetaan "muihin viranomaisiin".

Hämmentävällä tavalla vanha perinne ilmeni Lakimies-lehden perusoikeusuudistusta käsitelleestä teemanumerosta 5-6/1996. Mielenkiintoisten artikkelien joukossa oli korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallbergin kirjoitus "Perusoikeusuudistus ja tuomioistuimet". Prosessioikeuden harrastajalle kirjoitus ja koko teemanumero oli pettymys. Uutuutena perusoikeusluetteloon saadut prosessuaaliset oikeudet oli jälleen jätetty pelkän maininnan varaan Hallbergin artikkelin viimeisellä sivulla. Hallberg käsitteli vain sitä, miten tuomioistuimet tutkivat ja soveltavat aineellisia perusoikeussäännöksiä, ei sitä millaisia velvoitteita tuomioistuimet uudistuksen myötä itse saivat, tai sitä toteutuuko "access to court" Suomessa.

3. Suomalaiset oikeustieteilijät eivät kuitenkaan kokonaan ole unohtaneet perusoikeuksien vaikutuksia oikeudenkäyntimenettelyyn. Jyrki Virolainen ja Laura Ervo ovat pohtineet prosessin ja tuomioistuinten merkitystä periaatteelliselta kannalta. Vuoden 1996 loppupuolella Suomen Akatemian tai yliopistojen sijasta tutkimuksen suurimpana sponsorina on kuitenkin ollut scientologikirkko sekä helsinkiläinen internet-harrastaja ja liikemies Johan Helsingius. Heidän tapauksestaan on ollut juttu tämän lehden oikeudellista elämää -palstalla 3/1996 ja siihen jatkona Ilkka Saraviidan kirjoitus numerossa 4/1996.

Lyhykäisesti kyse on seuraavasta tapauksesta. Scientologikirkko käyttää maksullisilla kursseillaan perustajansa L. Ron Hubbardin kirjoituksia. Kirjoituksia ei ole koskaan julkistettu siten kuin tekijänoikeuslaeissa määritellään. Sen vuoksi kirkko ja sitä lähellä olevat tekijänoikeudenhaltijat voivat suojella omia oppejaan hyvinkin tarkasti ja kieltää jopa aineiston siteeraamisen. Aineisto on ollut saatavilla vain ostamalla kalliita kurssipalveluita.

Internetissä on julkinen keskustelualue alt.religion.scientology, jolla on perinteisesti esitetty raskastakin kritiikkiä kirkkoa ja sen oppeja vastaan. Eräissä kriittisissä artikkeleissa on ollut pitkiä sitaatteja sellaisista Hubbardin kirjoituksista, joiden julkaisemiseen kirjoittajalla ei ole ollut lupaa. Scientologikirkko on tehnyt useissa maissa näistä kirjoittajista rikosilmoituksia. Sellaisilla on uhattu myös suomalaisia kriitikkoja.

Koska kriittiset kirjoitukset, joissa on esimerkin vuoksi siteerattu scientologien oppeja, ovat johtaneet poliisitutkintaan, on kirjoituksia alettu kirjoittaa anonyymisti, ilman kirjoittajan nimeä. Tämä on ollut mahdollista mm. helsinkiläisen palvelimen anon.penet.fi -kautta. Johan Helsingius on tuon palvelimen ylläpitäjä ja hänen yrityksensä omistaa sen. Palvelin ottaa vastaan viestin, joka on tarkoitettu em. keskustelualueelle, poistaa automaattisesti lähettäjän tiedot ja lähettää sen edelleen keskustelualueella antaen sille tietyn koodin, joka merkitään lähettäjän nimeksi. Tuon koodin avulla kyseiseen viestiin voidaan vastata, koska koodi on jälleen käänteisessä järjestyksessä purettavissa ja koodinimelle lähetetty viesti toimitetaan alkuperäiselle keskusteluviestin lähettäjälle.

Joku henkilö tai jotkut henkilöt ovat 15.2.1996 ja 12.3.1996 käyttäneet anon.penet.fi palvelinta ja lähettäneet anonyymin viestin mainitulle keskustelualueelle. Viesti sisälsi tekijänoikeudella suojattua julkistamatonta aineistoa. Helsingin poliisille tehtiin rikosilmoitus ja poliisi alkoi tutkia asiaa tekijänoikeusrikkomuksena.

Poliisi halusi Helsingiukselta tiedon kuka tai ketkä olivat koodinimien Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. ja Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. takana. Helsingius ilmoitti tiedon olevan tallella, mutta hän kieltäytyi antamasta sitä poliisille. Poliisi totesi, ettei heillä ole oikeutta kotietsinnässä takavarikoida laitteita, joille tiedot oli talletettuna, koska tutkittavana oli vain "sakkorikos". Tiedot oli siis saatava kuulemalla Helsingius todistajana. Häntä kuulusteltiin ja hän edelleen kieltäytyi vedoten useaankin lainkohtaan.

Kieltäytymisen johdosta poliisi pyysi Helsingin käräjäoikeutta velvoittamaan Helsingiuksen vastaamaan esitettyyn kysymykseen. Käräjäoikeudessa Helsingius edelleen kieltäytyi ja vetosi mm. hallitusmuodon 8 §:n säännökseen.

Helsingiuksen mielestä hänen koneensa kautta on kulkenut 8 §:n 2 momentin tarkoittama luottamuksellinen viesti, ja että nyt ei ollut kyse 3 momentissa tarkoitetusta yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavan rikoksen tutkinnasta. Laki ei siis voinut velvoittaa häntä esitutkinnassa kertomaan luottamuksellisesta viestin tunnistetiedosta.

Scientologikirkko hankki asianajajansa avustuksella lausunnon (otsikoitu "muistio") prosessioikeuden professori Juha Lappalaiselta. Siinä Lappalainen käsitteli todistajana oikeudenkäynnissä tai esitutkinnassa kuullun henkilön vaitiolovelvollisuutta ja -oikeutta suhteessa ulkoprosessuaalisiin vaitiolosäännöksiin. Lappalainen toteaa, että oikeudenkäymiskaaressa on tyhjentävä luettelo niistä henkilöistä ja tilanteista, joissa vaitiolo todistajana saattaa tulla kysymykseen. Esitutkintalaissa on viittaus näihin säännöksiin. Muissa laeissa olevilla salassapitosäännöksillä ei ole hänen mielestään merkitystä oikeudenkäynnissä.

Lappalainen ei edes mainitse hallitusmuotoa ja perusoikeuksia. Kuitenkin hallitusmuodon 8 §:n 3 momentissa on oleellinen rajaus, jolla ilmiselvästi on vaikutusta siihen, mitä tavallisessa lainsäädännössä voidaan säätää ja tarkoittaa. Kyseinen momentti sisältää tyhjentävän luettelon sellaisista rikostyypeistä, joiden kohdalla luottamuksellisen viestin salaisuus on murrettavissa jo esitutkintavaiheessa. Kun asia etenee oikeudenkäyntiin hallitusmuodon sallima murtamismahdollisuus laajenee.

Asiassa hankittiin myös tietosuojavaltuutetun ja liikenneministeriön lausunnot.

Käräjäoikeus antoi päätöksensä 22.8.1996. Siitä on luettavissa yllättäen se, ettei edes tuomioistuin tiedä, mitä on oikeudenkäynti. Puolihuolimattomasti 11 sivuisessa päätöksessä todetaan, että kyseessä on luottamuksellinen viestin tunnistetieto, jollaisen salassapito kuitenkin on murrettavissa oikeudenkäynnissä. Käräjäoikeus päättikin murtaa salassapidon velvoittamalla Helsingiuksen kuukauden sisällä kertomaan poliisille sen haluamat tiedot.

Asiasta kirjoittaneilla toimittajilla - varsinkin ulkomaalaisilla (ks. esim. Time 16.9.1996) oli vaikeuksia ymmärtää mistä muusta tuomioistuimessa saattoi olla kyse kuin oikeudenkäynnistä. Lain systematiikan kannalta on kuitenkin selvää, ettei poliisin "virka-apupyyntö" tuomioistuimelle ollut oikeudenkäyntiä. Kyseessä oli hakemus, jolla poliisi pyysi tuomioistuinta ratkaisemaan riitautetun kysymyksen siitä oliko Helsingiuksella oikeutta olla esitutkinnassa ilmaisematta poliisin haluamat tiedot. Käräjäoikeus ei ratkaissut sitä, millaisia velvollisuuksia Helsingiuksella olisi jossain mahdollisesti käynnistyvässä oikeudenkäynnissä.

Helsingin käräjäoikeuden (vahvennetussa jaostossa kaksi lakimiestuomaria ja kolme lautamiestä) antamassa päätöksessä ei lainkaan ole havaittu sitä logiikkaa, joka on sisällytetty hallitusmuodon 8 §:n 3 momenttiin. Jos käräjäoikeuden päätös olisi oikea poliisi voisi aina siirtää lauseeseen "lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen (vain) yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa" vetoavan todistajan käräjäoikeuteen ja vaatia käräjäoikeudelta päätöstä "oikeudenkäynnissä", jonka osalta edellä mainittu momentti ei sisällä mitään määreitä. Ei se niin helppoa voi olla. Käräjäoikeuden tulisi toki valvoa perusoikeuksien toteutumista eikä kiertää niitä.

Käräjäoikeuden päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Äänestys koski kysymystä siitä voiko Helsingius valittaa päätöksestä. Kysymys on hyvin mielenkiintoinen, koska yleisen valitussäännöksen OK 25:2 mukaan "alioikeuden tuomioon sekä päätökseen, jolla asia on jätetty tutkimatta, ja samassa yhteydessä tehtyihin muihin ratkaisuihin saa hakea muutosta valittamalla, jollei muutoksenhakua ole erikseen kielletty." Nyt kyse oli esitutkintalain perusteella annetusta päätöksestä. Esitutkintalaki ja pakkokeinolaki säädettiin samanaikaisesti ja pakkokeinolakiin otettiin tarkat säännökset muutoksenhakuoikeudesta ja pääsääntönä on valituskielto. Esitutkintalaki tulee harvoin tuomioistuimessa sovellettavaksi ja ehkä sen vuoksi ei ole lainkaan pohdittu sitä, että todistamaan velvoitetun henkilön mahdollisuus valittaa päätöksestä saattaa viivyttää todistamista jopa kuukausilla, täysin selvässäkin asiassa, jossa todistajan tietoja tarvitaan tunneissa mitattavalla aikataululla. Vaikka valituskielto on hyvin perusteltavissa, ei sellaista ole säädetty, jolloin todistajalla näyttäisi olevan oikeus valittaa.

Käräjäoikeuden enemmistö asettui jälleen esivallan rooliin ja eväsi valitusoikeuden, jolloin Helsingius joutui tekemään kantelun. Kantelu on tätä kirjoitettaessa edelleen hovioikeuden käsiteltävänä. Hovioikeus määräsi käräjäoikeuden päätöksen täytäntöönpanokieltoon ennen kun tietojen kertomiselle asetettu kuukauden määräaika oli kulunut. Helsingius lopetti ainakin väliaikaisesti anonyymipalvelimensa toiminnan käräjäoikeuden päätöksen jälkeen.

3. Kantelun ja siihen laaditun vastineen myötä syntyi maassamme vuosikausiin ainutlaatuinen tieteellinen keskustelu perusoikeuksien kunnioittamisesta rikosprosessissa. Helsingius pyysi lausunnot professori Antero Jyrängiltä ja apulaisprofessoreilta Pekka Viljanen ja Martin Scheinin. Scientologikirkko sai lausunnon professori Ilkka Saraviidalta.

Koska kyseiset lausunnot eivät ole vaikeuksitta saatavissa selostan seuraavassa asiantuntijoiden käsityksiä keskeisistä ongelmista, joksi osoittautuivat seuraavat:

1. mikä on hallitusmuodon 8 §:n tarkoittama luottamuksellinen viesti.

2. mikä on hallitusmuodon 8 §:n tarkoittama oikeudenkäynti.

3. millaista harkintaa tuomioistuin suorittaa, kun sitä vaaditaan murtamaan todistajan vaitiolo.

Alaviitteissä olevat kommentit ovat omiani.

"Luottamuksellinen viesti"

Ilkka Saraviita:

Hallituksen esityksen (309/1993) perusteluissa kysymyksen kannalta on kaksi merkittävää yksityiskohtaa:

- suojattava informaatio on luottamuksellista, so. ei julkista.

- informaatiosisällön ohessa itse viestiä koskeville muille tiedoille (tunnistamistiedot) annetaan suojaa, mutta edellytyksellä, että suojataan viestin pysymistä luottamuksellisena. Perustuslain suojaa annetaan viestin lisäksi oheistiedoille, mutta vain siksi, että viestin sisällön luottamuksellisuus säilyy. Siitä ei tapaustietojen mukaan ole kysymys, koska informaatio (viestit keskustelualueelle) on kaikkien halukkaiden luettavissa.

Tapaustiedoissa lueteltuja viestejä (kopioita asiakirjoista) ei mielestäni voida pitää HM 8 §:ssä tarkoitettuina luottamuksellisina viesteinä, joiden saattaminen ulkopuolisten luettavaksi tai kopioitavaksi HM 8 § tarkoittaa estää.

Keskustelualueilla tapahtuva viestintä ei myöskään ole sillä tavalla kahdenvälistä (lähettäjä ja vastaanottaja) kuin HM 8 §:n säännös em. hallituksen esityksen perustelujen mukaan tarkoittaa.

Martin Scheinin:

Eräs olennainen kriteeri luottamuksellisuuden arvioinnissa on viestin lähettäjän ja/tai vastaanottajan subjektiivinen käsitys viestin luottamuksellisesta luonteesta.

Perusoikeusuudistuksessa siirryttiin viestintävälineen suojasta viestin luottamuksellisuuden suojaan.

Erityissäännöksin järjestetty rikosoikeudellinen suoja kohdistuu myös yksityisiin toimijoihin, kun taas perusoikeussuoja ilman rikosoikeudellisia tehosteitakin velvoittaa kaikkea julkisen vallan käyttöä, esimerkiksi tuomioistuimia ja esitutkintaviranomaisia.

Olisi absurdia tulkita, ettei esimerkiksi suljettu kirje tai puhelu nauti jo käytetyn viestinnän välineen perusteella luottamuksellisuuden suojaa, jos kirjeen "sisältönä" on myöhemmin julkisuuteen tarkoitettu viesti. Vastaavasti internetin anonyymipalvelimeen lähetetty viesti on käytetyn välineen perusteella luottamuksellinen, vaikka viestin "sisältö" olisi tarkoitettu myöhemmin julkistettavaksi esimerkiksi internetin uutisryhmässä. radion keskusteluohjelmaan soitettu puhelu on puhelinsalaisuuden piirissä, vaikka puhelun "sisältö" ohjelman toimittajan toimenpitein päätyy yleisradiolähetykseen. Ohjelmassa saatetaan käsitellä hyvinkin intiimejä yksityisyyden suojan piiriin kuuluvia asioita, mistä syystä anonymiteetti on soittajalle tärkeä asia ja itse asiassa edellytys sille, että mitään viestiä ylipäätään lähetetään. Pidän selvänä, että anonyyminä esiintyvän soittajan puhelu ohjelman toimittajalle tai avustajalle nauttii luottamuksellisen viestin suojaa.

Lähettämällä viestinsä anonyymipalvelimen välityksellä lähettäjä on halunnut salata oman henkilöllisyytensä, myös julkiseksi tulevan viestin lukijoilta.

Jäsennän anonyymipalvelimen kautta julkisuuteen lähetetyn viestin siten, että kyseessä on yksi viesti, joka koostuu kahdesta osasta (julkisesta ja luottamuksellisesta).

Antero Jyränki:

Pyrkimys salata viestin lähettäjän henkilöllisyys on tuottanut viestin lähettämisprosessiin tietynlaisen kaksivaiheisuuden:

1. palvelin saa viestin sellaisena, että siihen liittyy lähettäjän sähköpostitunnus ja

2. palvelin lähettää viestin siten muunneltuna, että siitä on poistettu kaikki alkuperäiseen lähettäjään viittaavat tiedot.

Asetelmaa voidaan verrata sanomalehteen lähetettyyn tekstiin, jonka laatija kyllä ilmoittaa henkilöytensä lehden toimitukselle, mutta ei halua julkisuutta sille seikalle, kuka on laatinut tekstin.

Asiallisesti ja teknisesti on käsillä kaksi eri viestiä. Järjestyksessä ensimmäinen viesti on tarkoitettu vain palvelimeen - ja palvelimen haltijallekin, koska tällä on palvelimen sisältämiin tietoihin vapaa pääsy. Tämän viestin toimittaminen alkuperäiseltä lähettäjältä palvelimeen on kohdeviestintää. Järjestyksessä toinen viesti on tarkoitettu julkaistavaksi internet-verkossa, ja sen lähettäminen käsittää joukkoviestintää.

HM 8.2§:ssä tarkoitetaan kohdeviestintää niiden muotoon katsomatta.

Helsingiuksen palvelimeen tallennetut tiedot sähköpostiosoitteista ovat HM 8.2 §:ssä tarkoitettuja "luottamuksellisia viestejä".

"Oikeudenkäynti"

Pekka Viljanen:

HM 8 §:n säännöksessä on asetettu rajat sille, minkä tyyppisiä tilanteita koskevista rajoituksista on sallittua säätää; mm. esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä koskevista. Esitutkinnassa aktualisoituvia rajoituksia voidaan sen mukaan säätää kysymyksen ollessa "yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten" esitutkinnasta.

Kun nyt on kyse tekijänoikeusrikkomuksesta, on selvää, että HM 8 §:n 3 momentin rikoksen laadulle asetetut vaatimukset eivät täyty. Toisin sanoen, lailla ei voida säätää tekijänoikeusrikkomuksen esitutkinnassa aktualisoituvia rajoituksia HM 8 §:n 2 momentissa säädettyyn luottamuksellisen viestin salaisuussuojaan.

HM 8 §:n 3 momentissa ei sitä vastoin ole säädetty mitään ehtoja sille, millaisia rikoksia koskevassa oikeudenkäynnissä aktualisoituvia salaisuussuojan rajoituksia voidaan lailla säätää. Esitutkintalain (ETL) säännösten ja HM 8 §:n väliseen suhteeseen ei ole nimenomaisesti otettu kantaa.

Kysymyksenasettelu "esitutkintaa tai oikeudenkäyntiä ?" osoittautuu siis merkitykselliseksi. Lainkäyttäjälle säännöksen merkitys näyttäytyy kysymyksenä, onko tuomioistuimella oikeutta jättää soveltamatta perustuslain kanssa mahdollisesti ristiriidassa olevaa tavallisen lain säännöstä (= perinteinen kysymyksenasettelu), toisaalta kysymyksenä siitä, onko ao. tavallisen lain säännöksestä mahdollista omaksua perusoikeusmyönteinen tulkinta siten, ettei ristiriitaa ole (= modernimpi kysymyksenasettelu).

ETL 28 §:ää koskevista HE:n perusteluista on löydettävissä muutamia asiaa sivuavia mainintoja. Johtopäätös näistä perustelulausumista on, että ETL 28 §:ssä tarkoitettu tuomioistuinkäsittely ei ole oikeudenkäyntiä.

Kun todistajan ilmaisemisvelvollisuus ei ETL 28 §:ssä tarkoitetussa tuomioistuinmenettelyssä ole laajempi kuin poliisin toimittamassa kuulustelussa ETL 27 §:n mukaan, viittaa tämä siihen, että po. tuomioistuinmenettely on itse asiassa vain osa esitutkintaa. Koko ETL 28 §:ssä säännellyn järjestelyn tarkoituksena on vain se, että velvollisuuden olemassaolon viime kädessä tutkii ja tarvittaessa pakkokeinoista todistajaa vastaan päättää tuomioistuin, ei poliisi.

Esitutkinnassa selvitetään rikos, oikeudenkäynti taas on yleisesti määritelty lailla järjestetyksi menettelyksi, jossa valtiovalta orgaaniensa avulla tutkii ja sitovasti vahvistaa seka tarpeen vaatiessa pakolla toteuttaa sen, mitä yksittäistapauksessa on pidettävä oikeusjärjestyksen mukaisena. Näiden määritelmien valossakin ETL 28 §:ssä tarkoitettu menettely on osa esitutkintaa eikä oikeudenkäyntiä.

Käräjäoikeus on, velvoittaessaan todistajan ilmaisemaan vaaditun seikan, samalla tarkastellut kysymystä HM 8 §:n kannalta ja todennut säännöksen tarkoituksena olevan turvata yleisesti luottamuksellisen viestin salaisuus ulkopuolisilta. Edelleen käräjäoikeus on todennut, että "(t)unnistamistiedot on katsottu sisältyvän luottamuksellisuuteen". Käräjäoikeus on siis hyväksynyt kannan, jonka mukaan sähköpostiviestin tunnistamistiedot on luettava HM 8 §:n lähtökohtaisesti turvaaman luottamuksellisen viestin salaisuussuojan piiriin.

Käräjäoikeus on edelleen todennut: "Luottamuksellisen viestin salaisuutta voitaisiin kuitenkin lailla rajoittaa oikeudenkäynnissä. Perusteluissa on nimenomaan mainittu oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa mainittu yksityisen asiakirjan ja tallenteen esittäminen oikeudenkäynnissä. Tämän vuoksi perustuslain mainittu säännös ei ole tässä tapauksessa peruste, johon Helsingius voisi perustaa kieltäytymisensä."

Siteeratusta käräjäoikeuden lausumasta voidaan havaita käräjäoikeuden katsoneen, että ETL 28 §:ssä tarkoitettu menettely on oikeudenkäyntiä HM 8 §:n kannalta. En pidä käräjäoikeuden kantaa oikeana.

Antero Jyränki:

Johan Helsingius on käräjäoikeuden päätöksellä velvoitettu asianomiasten tietojen ilmaisemiseen v. 1987 annetun esitutkintalain 28 §:n nojalla. Kyseessä on sellainen poikkeuksellinen esitutkinnan vaihe, jossa tutkintaan liittyvä toimi voi siirtyä tuomioistuimen tehtäväksi.

Ei näytä olevan kunnollisia perusteita tulkita HM 8 §:ää siten, että siinä käytetty "oikeudenkäynnin" käsite tarkoittaisi myös tuomioistuimessa tapahtuvaa esitutkintatodistajan velvoittamista ilmaisemaan määräasia. Jälkimmäinen on asiallisesti tuomioistuimen suorittama esitutkintatoimenpide.

"tuomioistuin saa velvoittaa todistajan ilmaisemaan..."

Pekka Viljanen:

ETL:ssä ei ole nimenomaisesti rajoitettu todistajan ilmaisemisvelvollisuutta esim. luottamuksellisten viestien osalta koskemaan vain HM 8 §:n 3 momentissa tarkoitetun tyyppisten rikosten esitutkintaa. ETL:n ja HM 8 §:n välinen suhde pelkistyy siten lopulta kysymykseksi, ovatko ne "ristiriidassa" vai voidaanko ne perusoikeusmyönteisen tulkinnan avulla ymmärtää sopusoinnussa oleviksi.

Perusoikeusmyönteinen tulkinta ei tässä tapauksessa olisi mitenkään vaikeaa: ETL 28 §:n mukaan tuomioistuin "saa" velvoittaa (siis tuomioistuimen ei ole pakko velvoittaa) todistajan ilmaisemaan seikan, jonka ilmaisemiseen hän on velvollinen (velvollisuuden mahdollisen olemassaolon taas ratkaisee lainsäädännön kokonaisuus, mukaan lukien HM 8 §). Lisäksi viittaan siihen, mitä Eduskunnan perustuslakivaliokunta lausui perusoikeusuudistuksen valmistelun yhteydessä: "Tuomioistuinten tulee valita perusteltavissa olevista laintulkintavaihtoehdoista sellainen, joka parhaiten edistää perusoikeuksien tarkoituksen toteutumista ja joka eliminoi perustuslain kanssa ristiriitaisiksi katsottavat vaihtoehdot. Tältä osin voidaan puhua perustuslainmukaisesta tai perusoikeusmyönteisestä laintulkinnasta." (Ks. PeVM n:o 25/1994 vp, s. 4).

Antero Jyränki:

Jos lain soveltamistilanteessa perustuslaki on myöhempi laki, on tavallisen lain syrjäyttämisen mahdollisuuteen suhtauduttava hyvin varovaisesti.

Esitutkintalain 28.1 §:n mukaan tuomioistuin "saa" laissa mainittujen edellytysten täyttyessä velvoittaa esitutkintatodistajan ilmaisemaan asianomaisen seikan. Tällainen sanamuoto näyttää sallivan sellaisen tulkinnan, että edellytysten täyttyessä tuomioistuimen ei ole esitutkintavaiheessa pakko velvoittaa todistajaa ilmaisemaan asianomaista seikkaa , vaan sillä on vain valtuutus, kompetenssi, jonka käyttäminen riippuu tuomioistuimen omasta harkinnasta. Tällaista harkintaa käyttäessään tuomioistuimen taas on otettava huomioon perusoikeussäännökset. Tuomioistuimen harkinta ei siis ole täysin vapaata.

Tuomioistuimen tulee pidättyä todistajan velvoittamisesta, sikäli kuin velvoittaminen loukkaisi HM 8 §:ssä perusoikeutena turvattua luottamuksellisen viestin salaisuutta.

Ilkka Saraviita:

Perusoikeusuudistus ei tehnyt vaikutuksettomaksi sen kanssa mahdollisesti ristiriitaisia säännöksiä. Niin ollen koko televiestintää koskeva lainsäädäntö, samoin kuin pakkokeinolainsäädäntö ja mm. todistajan vaitiolo-oikeutta ja -velvollisuuta koskeva sääntely jäivät entisellään voimaan ja ovat sovellettavaa oikeutta myös tässä tapauksessa.

Martin Scheinin:

Valitaanpa uusien perusoikeussäännösten soveltamistavaksi itsenäinen suora sovellettavuus, tarvittaessa tavallisen lain yksittäisen säännöksen sanamuoto sivuuttaenkin, taikka laajasti ymmärretty perusoikeusmyönteinen laintulkinta, esitutkintalain 28 §:ää ei tulisi soveltaa tapaukseen, jossa todistaja joutuisi esitutkinnassa paljastamaan hänelle välitetyn luottamuksellisen viestin kun tutkittava rikos ei vastaa HM 8 §:n 3 momentissa säädettyjä kvalifiointeja. Rikosprosessuaalisten pakkokeinojen käyttöä ohjaavat suhteellisuus- ja tarkoitussidonnaisuusperiaatteet johtavat siihen, että tuomioistuimen on harkittava todistajan velvoittamista ilmaisemaan jokin seikka esitutkintalain 28 §:n nojalla.

4. Kirjoituksen toisessa osassa käsitellään ilmeisesti helmi-maaliskuussa 1997 annettavaa hovioikeuden päätöstä asiassa.

Asianajotoimisto Fredman & Månsson

Asianajotoimisto Fredman & Månssonin osakkaina ovat asianajaja, varatuomari Markku Fredman ja asianajaja, varatuomari Ulf Månsson.

Katso tiedot »

Ota yhteyttä

Hämeentie 68 A, 2. krs, 00550 Helsinki

Puhelin:

  • Fredman 0400-464094
  • Månsson 0400-605202

Telefax 09-2787211

Yhteystiedot »