Ruiz Torija & Hiro Balani v. Spain

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin:

Case of Ruiz Torija v. Spain, Volume 303-A series A Case of Hiro Balani v. Spain, Volume 303-B series A

Tämä kirjoitus on julkaistu Suomen Asianajajaliiton äänenkannattajassa Defensor Legisissä nrossa x/95

© Markku Fredman:

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on antanut 9.12.1994 kaksi päätöstä, joissa oli kyse tuomioistuimen perusteluiden riittävyydestä Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 6 artiklan mukaan.

Ruiz Torija v. Spain.

Eusebio Ruiz Torija on Espanjan kansalainen Madridista. Hän on vuodesta 1960 alkaen pitänyt kahvilaa vuokraamassaan huoneistossa. Vuonna 1988 vuokranantaja käynnisti oikeudenkäynnin ja vaati vuokrasuhteen päättämistä ja häätöä. Kanteen mukaan vuokrahuoneistoon oli sijoitettu kolmannen osapuolen omistamia peliautomaatteja ilman hänen lupaansa. Kanteen mukaan kyse oli kielletystä alivuokrauksesta, jonka vuoksi hänellä olisi oikeus päättää vuokrasuhde.

Vuokralainen vetosi vastineessaan siihen, että automaattien sijoittaminen tiloihin oli laillista, ja että vuokranantaja toimi vilpillisessä mielessä.

Toisena argumenttina Ruiz Torija vetosi laissa säädettyyn 15 vuoden määräaikaan vedota vuokrasuhteen päättymisperusteeseen, eli kanne olisi sen mukaan nostettu liian myöhään.

Helmikuussa 1989 ensimmäisen asteen tuomioistuin hylkäsi kanteen, koska se ei katsonut viihdeautomaattien sijoittamista alivuokraukseksi. Määräaikaa koskevaa argumenttia ei tutkittu.

Vuokranantajan valitettua ja Ruiz Torija annettua vastineensa ylempi tuomioistuin Audiencia Provincial antoi tuomionsa tammikuussa 1990. Alioikeuden päätös kumottiin ja vuokralainen määrättiin häädettäväksi. Kanteen määräajasta ei lausuttu mitään. Automaattien omistajan todettiin olevan kolmannen tahon, ja kyseessä olevan vuokrasopimuksessa kielletyn alivuokrauksen.

Valitustuomioistuimen päätöksestä ei voinut valittaa oikeuskysymysten osalta. Sen sijaan Ruiz Torija valitti perustuslakituomioistuimeen, joka ei myöntänyt asiassa valituslupaa. Perusteluissa todettiin, että Audiencia Provencialen päätös osoitti, että väite kanneoikeuden vanhentumisesta oli hylätty.

Espanjan perustuslain mukaan tuomioiden tulee olla perusteltuja. Siviiliasioiden käsittelyä koskevan lain mukaan tuomiossa on otettava kantaa kaikkiin riitautetuista seikoista esitettyihin väitteisiin.

Ruiz Torija valitti Euroopan ihmisoikeustoimikunnalle maaliskuussa 1991. Hän katsoi, ettei ollut saanut osakseen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, koska Audiencia Provincial ei ollut tuomiossaan käsitellyt yhtä esitettyä väitettä. Toimikunnan raportissa katsottiin äänin 18 - 3, että EIS:n 6 artiklaa oli rikottu.

Tuomioistuimessa Espanjan hallitus esitti väitteen, että Ruiz Torija olisi tullut itsensäkin valittaa alioikeuden ratkaisusta, eikä vain tyytyä vastineeseen vastapuolen valituksen johdosta. Sekä toimikunta että EIT totesi, ettei Ruiz Torijaa voitu vaatia valittamaan tuomiosta, joka oli hänelle edullinen.

Ruiz Torija totesi, että Audiencia Provincial oli menetellyt virheellisesti kun se ei ollut maininnut tuomiossaan vanhentumisväitettä. Ihmisoikeustoimikunta hyväksyi väitteen ja totesi, että asian sivuuttaminen herätti epäilyn siitä missä määrin valitustuomioistuin oli asian tutkinut.

Hallituksen mukaan vanhentumisväite oli täysin perusteeton eikä se liittynyt oikeudessa käsiteltyyn asiaan. Lisäksi asian mainitsematta jättäminen voidaan tulkita väitteen hylkäämiseksi.

Valittaja Ruiz Torija kiisti nämä argumentit.

EIT:N TUOMIO

EIS:n 6 artiklan 1 kappale velvoittaa tuomioistuimia perustelemaan tuomiot, mutta se ei tarkoita, että jokaiseen väitteeseen tulisi antaa yksityiskohtainen vastaus. (EIT viittasi tuomioonsa Van de Hurk v. Alankomaat, 19.4.1994, 288 series A.) Velvollisuuden laajuus riippuu päätöksen luonteesta. On otettava huomioon mm. väitteiden monimuotoisuus ja eri jäsenvaltioissa vaihtelevat säännökset, käytännöt, käsitykset ja tuomioiden laatimistavat. Tämän vuoksi tuomioistuimen väitetty laiminlyönti päätöksen perustelemisessa on arvioitava kyseisen tapauksen omassa valossa.

Tässä tapauksessa oli esitetty vanhentumisväite. Se esitettiin alioikeudessa kirjallisesti riittävän selvästi ja täsmällisesti. Myös näyttöä oli esitetty väitteen tueksi. Valitustuomi oistuin oli kumotessaan alemman päätöksen velvollinen Espanjan lain mukaan velvollinen arvioimaan kaikki esitetyt väitteet, jotka oli esitetty alioikeudessa sikäli kun ne olivat riitaisia riippumatta siitä oliko niitä nimenomaisesti esitetty valituksessa.

EIT totesi, ettei sen tehtävänä ole arvioida kyseisen vanhentumisväitteen menestymis mahdollisuuksia. On kansallisten tuomioistuinten tehtävä arvioida tällaiset kysymykset. EIT pidättyi toteamaan vain, ettei väitettä tarvitse tutkia voidakseen todeta sen olevan joka tapauksessa merkityksellinen. Jos väite vanhentumisesta olisi havaittu perustelluksi olisi kanne tullut sen perusteella hylätä.

Lisäksi EIT ei yhtynyt hallituksen väitteeseen, jonka mukaan vanhentumisväite oli niin perusteeton, ettei siihen olisi tarvinnut puuttua. Se, että ensimmäisen asteen tuomioistuin otti vastaan näyttöä vanhentumisen tueksi puhui hallituksen näkemystä vastaan. Koska kanteen määräaika olisi ollut ratkaisevaa valitusvaiheessa olisi valitustuomioistuimen tullut lausua väitteestä tuomiossaan.

Vanhentumisväite ja vuokrasuhteen purkuperusteet olivat täysin erilaisia oikeudellisia kysymyksiä, sen vuoksi vanhentuminen olisi edellyttänyt erityistä ja täsmällistä vastausta (a specific and express reply). Koska tällaista ei valitustuomioistuimen päätöksessä ollut on mahdotonta arvioida onko Audiencia Provincial yksinkertaisesti vain laiminlyönyt arvioida vanhentumisväitettä vai onko väite hylätty, ja jos oli hylätty mikä oli siihen syynä. Sen vuoksi asiassa on rikottu EIS:n 6 artiklan 1 kappaletta.

EIT katsoi tuomionsa riittäväksi hyvitykseksi valittajan aineettomasta vahingosta. Espanjan valtio velvoitettiin korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut miljoonalla pesetalla.

Ratkaisu on tehty yhdeksänjäsenisessä jaostossa, jonka jäsenistä tuomari Bernhard oli erimielinen. Hän katsoi, ettei kansainvälinen tuomioistuin voi ottaa kantaa siihen milloin mistäkin väitteestä olisi tullut mainita tuomiossa.

Hiro Balani v. Spain

Vuonna 1985 japanilainen yhtiö Orient Watch Co. Ltd jätti hakemuksen madridilaiseen alioikeuteen, jossa se vaati espanjalaisen tavaramerkin Orient H.W. Balani Málaga poistamista rekisteristä. Kyseinen tavaramerkki koski kaiken tyyppisiä kelloja ja oli rekisteröity Rita Hiro Balanin aviomiehelle vuonna 1970. Sittemmin se oli siirretty Rita Hiro Balanin nimiin. Hakijayhtiö väitti, että Pariisin sopimuksen perusteella yhtiön nimen rekisteröinti Japanissa vuonna 1951 estää samanlaisten tavaramerkkien rekisteröinnin kaikissa Pariisin sopimuksen jäsenvaltioissa - myös Espanjassa.

Hiro Balani kiisti vaatimuksen useilla perusteilla:

1. tavaramerkin poistamista olisi tullut vaatia kolmessa vuodessa sen rekisteröimi sestä, joka oli ylitetty ja tavaramerkki oli jo vakiintunut.

2. vaatimus oli esitetty liian myöhään.

3. hakijayhtiön toiminimi ei ollut omaperäinen.

4. Hiro Balanille oli vuonna 1984 siirtynyt jo vuonna 1934 rekisteröity tavaramerkki "Creacions Orient", jolla oli etuoikeus hakijan toiminimeen nähden.

Toukokuussa 1988 madridilainen tuomioistuin Audiencia Territorial hyväksyi väitteen, että Hiro Balanin omistama tavaramerkki oli vakiintunut ja hylkäsi hakemuksen. Muita väitteitä ei käsitelty.

Hakijayhtiö valitti. Huhtikuussa 1990 korkein oikeus Tribunal Supremo päätti, ettei tavaramerkki ole vakiintunut, koska sen rekisteröinti oli mitätön ja se kumosi alemman oikeuden päätöksen. Päätöksessään korkein oikeus erikseen hylkäsi väitteet siitä, ettei hakijayhtiön toiminimi olisi omaperäinen ja väitteen hakemuksen esittämisestä liian myöhään. Sen sijaan päätöksessä ei viitattu millään tavoin siihen väitteeseen, että Hiro Balanilla on vuonna 1934 rekisteröidyn tavaramerkin "Creacions Orient" perusteella ensisijainen oikeus tavaramerkkiin "Orient", joka oli rekisteröity Japanissa vasta vuonna 1951.

Hiro Balani valitti perustuslakituomioistuimeen, joka ei ottanut juttua käsiteltäväkseen, koska siihen ei liittynyt perustuslaillisia kysymyksiä. Tavaramerkin "Creacions Orient" osalta perustuslakituomioistuimen päätöksessä todettiin, ettei voida odottaa korkeimman oikeuden lausuvan asiasta, jonka perusteella asiassa ei ole valitettu. Se jatkoi, että perustuslaki ei edellytä yksityiskohtaista vastausta kaikkiin väitteisiin, vaan ainoastaan vaatimuksiin. Perustuslakituomioistuin totesi, että kyseisessä asiassa Hiro Balanin väite oli hylätty kun vastapuolen valitus oli hyväksytty.

Espanjan lain mukaan etuoikeus tavaramerkkiin tai toiminimeen syntyy silloin kun rekisteröintiä koskeva hakemus on jätetty. Harkittaessa loukkaako uusi tavaramerkki tai toiminimi aiempaa otetaan huomioon muun ohessa se kuuluvatko kyseiset suojattavat tuotteet samalle kaupalliselle alalle.

Pariisin sopimuksen mukaan yhdessä jäsenmaassa rekisteröity tavaramerkki saa suojaa kaikissa jäsenmaissa ilman sen rekisteröintiä näissä maissa.

Espanjan lain säännöksiä tuomioiden perusteluista on selostettu edellisen tapauksen yhteydessä.

Hiro Balani valitti Euroopan ihmisoikeustoimikunnalle tammikuussa 1991. Hän katsoi, ettei ollut saanut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä EIS:n 6 artiklan 1 kappaleen mukaisesti, koska korkein oikeus ei ollut lausunut mitään kaikista hänen esittämistään perusteluista alemmassa oikeusasteessa.

Lokakuussa 1993 toimikunta katsoi yksimielisesti, että 6 artiklan 1 kappaletta oli rikottu.

EIT:ssä Hiro Balani esitti, että korkeimman oikeuden virhe oli se, ettei hänen väitteeseensä hänelle rekisteröidyn tavaramerkin "Creacions Orient" etuoikeudesta ollut vastattu korkeimman oikeuden tuomiossa.

Toimikunta esitti tuomioistuimelle lisäksi, että asian sivuuttaminen herättää epäilyjä siitä miten asia on tutkittu korkeimmassa oikeudessa.

Hallituksen mukaan etusijaväite oli epäoleellinen, koska tavaramerkki "Creacions Orient" oli rekisteröity toisenlaisille tuotteille ja hakemuksessa oli vaadittu kelloille rekisteröidyn tavaramerkin poistamista. Hallitus viittasi siihen, että Hiro Balani oli sittemmin hakenut tavaramerkin "Creacions Orient" laajentamista koskemaan myös kelloja.

EIT:N TUOMIO

Ihmisoikeustuomioistuin antoi päätöksen, joka on yleiseltä osaltaan samanlainen kuin edellä selostetussa tapauksessa Ruiz Torija. EIT katsoi tässäkin tapauksessa perustelujen olleen puutteelliset ja 6 artiklan 1 kappaletta oli siten rikottu.

Hiro Balani oli vedonnut kirjallisesti omistamaansa tavaramerkkiin ja oli esittänyt asian selkeästi. Näyttönä oli virallinen todistus rekisteröidystä tavaramerkistä. EIT totesi, ettei sen tehtävänä ole tutkia väitteen tavaramerkki "Creacions Orient" etuoikeudesta menestymisenmahdollisuuksia. Se on kansallisten tuomioistuinten tehtävä. Kuten Ruiz Torija tapauksessakin EIT totesi, että väitettä tutkimatta voi havaita sen olevan merkityksellinen. Jos se olisi havaittu perustelluksi olisi hakemus tullut hylätä.

EIT totesi, että kysymys siitä loukkasiko tavaramerkki "Orient H.W. Balani Málaga" toiminimeä "Orient Watch Co. Ltd" oli oikeudellisesti ja loogisesti erilainen kuin kysymys siitä oliko tavaramerkillä "Creacions Orient" etusija. Sen vuoksi väite olisi edellyttänyt erityistä ja täsmällistä vastausta (a specific and express reply). Koska asiasta ei mitään lausuttu on mahdotonta arvioida onko korkein oikeus yksinkertaisesti vain laiminlyönyt arvioida väitettä vai onko se ollut tarkoitus hylätä, ja jos oli niin millä perusteella.

EIT katsoi tuomionsa riittäväksi hyvitykseksi valittajan aineettomasta vahingosta. espanjan valtio velvoitettiin korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut 997.050 pesetalla.

Ratkaisu on tehty samalla jaostolla kuin Ruiz Torija-tuomio. Tuomari Bernhard on antanut samanlaisen eriävän mielipiteen tässäkin asiassa.

---

Edellä olevat kaksi ratkaisua tuovat mielenkiintoisen lisän sen pohdintaan miten suomalaisten tuomioistuinten ratkaisuja tulisi kehittää. Itse kiinnostuin näistä tapauksista sen jälkeen kun kirjoitin korkeimmalle oikeudelle valituslupahakemuksen rikosasiassa, jossa raastuvanoikeuden päätös alkoi sanoilla "Raastuvanoikeus katsoo selvitetyksi, että" ja jatkui syytekirjelmällä. Hovioikeuden päätös oli tuossa asiassa "raastuvanoikeu den päätöstä ei muuteta" ja tämä perusteltiin seuraavasti: "syytä muuttamiseen ei ole". Korkein oikeus lienee ratkaissut valitusluvan kun tämä kirjoitus julkaistaan.

Suomalaisten tuomioistuinten tuomiot ovat huomattavasti parantuneet viimeisten vuosien aikana. Riita-asioissa tähän on johtanut menettelyuudistus, jossa pöytäkirjoja ei enää ole ja koko asia täytyy selostaa tuomiossa. Kun väitteet täytyy selostaa on niihin otettava myös kantaa, ellei tuomari halua herättää silmiinpistävää huomiota selostamalla kysymyksiä joihin ei vastaa. Korkein oikeus ja myös hovioikeudet ovat viime vuosina julkaisseet Finlexissä useita ratkaisuja, joissa juttu on palautettu puuttuvien tai ylimalkaisten perustelujen vuoksi.

KKO:1994:107: Hovioikeus arvioi riita-asiassa näytön aivan toisin kuin alioikeus perustelematta kantaansa. Juttu palautettiin hovioikeuteen.

KKO:1995:12 Riita-asia oli ratkaistu hovioikeudessa aivan toisin kuin alioikeudessa perustelematt muutosta. Juttu palautettiin suullisen käsittelyn järjestämistä varten.

Vaasan HO: 1993:19 (lainvoimainen) Kihlakunnanoikeus ei ollut yksilöinyt syitä, joiden vuoksi velkajärjestelyhakemus oli hylätty. Juttu palautettiin kihlakunnanoikeuteen.

Kouvolan HO: 1994:4 (lainvoimainen) Riita-asia palautettiin alioikeuteen kun päätös oli perustelematon.

Rovaniemen HO: 1995:2 (täysistunto, lainvoimainen) Asunto-oikeus ei ollut perustellut miksi asunnossa katsottiin vietetyn häiritsevää elämää. Todistajien kertomuksia ei ollut selostettu tuomiossa. Juttu palautettiin asunto-oikeuteen.

Tapaukset koskevat valitustuomioistuimia, mutta sama perusteluvelvollisuus on myös alioikeudella. Siellä velvollisuus on sikäli korostunut, että asianosaisella tulee olla mahdollisuus valituksessaan arvostella valituksen kohteena olevan tuomion perusteluja ja osoittaa missä kohden alempi tuomioistuin on tehnyt virheen. Ilman perusteluja ei valitusmenettelyssä voi toteutua oikeudenmukainen oikeudenkäynti.

Myös ja etenkin rikosasioissa on tilanne nykyisinkin melkoisen ongelmallinen edellä selostettujen ratkaisujen näkökulmasta. Tapaukset olivat siis riita-asioita, mutta niiden ilmentämät oikeusohjeet soveltuvat myös rikosasioihin, koska sama oikeudenmukainen oikeudenkäynti lisättynä syytetyn vähimmäisoikeuksilla tulee toteuttaa myös rikosjutuissa.

Rikosasioissa olen havainnut erityisen turhauttavaksi esittää väitteitä oikeuttamis- ja anteeksiantoperusteista, koska niihin kovin harvoin saa minkäänlaista vastausta - ellei sitten väitettä yksinkertaisesti hyväksytä. Esimerkiksi hätävarjelun arviointi tuntuu jäävän useimmilta tuomareilta tekemättä. On myös luonnollista, että kun tuomari ei vaadi syyttäjää perustelemaan miksi tietty teko on kvalifioinnin kannalta kokonaisuutena arvostellen törkeä ei tuomari sitä itsekään päätökseensä kirjoita. Suunniteltu ri- kosasioiden käsittelyuudistus tuo varmasti olennaisen muutoksen ja parannuksen rikosasioiden perusteluihin. Kuitenkin jo sitä ennen olisi pidettävä huoli siitä, ettei edellä selostettujen ratkaisujen sisältämää velvoittavaa oikeusohjetta rikota.

Asianajotoimisto Fredman & Månsson

Asianajotoimisto Fredman & Månssonin osakkaina ovat asianajaja, varatuomari Markku Fredman ja asianajaja, varatuomari Ulf Månsson.

Katso tiedot »

Ota yhteyttä

Hämeentie 68 A, 2. krs, 00550 Helsinki

Puhelin:

  • Fredman 0400-464094
  • Månsson 0400-605202

Telefax 09-2787211

Yhteystiedot »