| Sveitsi tuomittiin asianajotoimiston salakuuntelusta |
|
|
|
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi 25.3.1998 tuomion jutussa Kopp v. Sveitsi. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi Sveitsin loukanneen asianajaja Hans W. Koppin oikeutta nauttia ihmisoikeussopimuksen takaamaa oikeutta yksityiselämään ja viestintäsalaisuuteen. Jutussa oli kyse tapahtumista vuonna 1989, jolloin asianajaja Koppin vaimo oli Sveitsin oikeus- ja poliisiministeri. Kopp oli osakkaana asianajotoimistossa, joka sai toimeksiannon USA:sta. Koppin vaimon ollessa ministerinä toimeksiantoa ei otettu vastaan koska se olisi kohdistunut maan oikeusviranomaisiin. Pian alkoi liikkua huhuja, että oikeus- ja poliisiministeriöstä oli vuodettu salaisia tietoja edellä mainittuun toimeksiantoon liittyvistä henkilöistä ja heidän suhteestaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Rouva Kopp joutui eroamaan ministerin tehtävästä, kun epäilyt kohdistuivat häneen. Liittotuomioistuimen tuomari myönsi ylimmän syyttäjän pyynnöstä luvan kuunnella paitsi rouva Koppin puheluita myös herra Koppin ja hänen toimistonsa puhelimia. Lupa annettiin yhteensä 13 puhelinlinjaan. Päätöksessä kiellettiin huomioimasta lakimiesten puheluita. Asianajotoimiston puheluita kuunneltiin vajaat kolme viikkoa, kunnes selvisi epäilyjen olleen aiheettomia. Sveitsissä vain asianajajien asiakasneuvottelut on suojattu salakuuntelulta, suoja ei koske yksityispuheluita Ihmisoikeustuomioistuin arvosteli sitä, että vaikka Sveitsin lain mukaan asianajajan ja asiakkaan puhelut on suojattu viranomaisten salakuuntelulta oli kuitenkin kaikkia toimiston puhelimia kuunneltu. Toiseksi huomautettiin, että samalla kun salakuuntelutekniikka koko ajan kehittyy on myös salakuuntelua koskevan lainsäädännön oltava erityisen selkeää. Ihmisoikeustuomioistuin oli hämmästynyt siitä tavasta jolla asianajajien ja asiakkaiden välisten puheluiden luottamuksellisuus oli katsottu turvatuksi: kaikki puhelut kuunneltiin ja joku virkamies oman päänsä mukaan valitsi mitä puhelut toimitetaan rikostutkijoille.
Ihmisoikeustuomioistuin siis katsoi, että jos asianajajan muita kuin asiakasneuvotteluja halutaan kuunnella on rajankäynti tehtävä riippumattoman tuomarin valvonnassa. Tuomioon sisältyy ranskalaisen tuomari Pettitin jyrkkä mielipide, jossa hän moittii enemmistöä liian lievästä suhtautumisesta Sveitsin viranomaisten toimiin.
Tapaus Kopp v. Sveitsi antaa aiheen tarkastella kriittisesti myös Suomen pakkokeino- ja poliisilakeja. Meiltä ei löydy säännöstöä siitä miten erotellaan asianajajan (tai lääkärin) yksityispuhelut muista, ja kuka valvoo tällaista rajankäyntiä. Poliisilaissa ei ole lainkaan rajoitusta tai kieltoa kohdistaa teknistä tarkkailua (= mm. salakuuntelua) asianajotoimistoon (vrt. pakkokeinolaki 5 a luku 10 '). Poliisilain mukainen tekninen tarkkailu ei ole miltään osin alistettu tuomioistuimen valvontaan tai riippuvainen tuomioistuimen luvasta. Pakkokeinolaki tulisikin pikaisesti täsmentää siten, että pakkokeinotuomari paitsi harkitsee luvan myöntämisen salakuunteluihin, myös valvoo aktiivisesti luvan käyttämistä. Jos lupa koskee asianajajan puheluita, on tutkinnanjohtajan alistettava todistelukiellon piiriin kuuluvien puheluiden rajaus pakkokeinotuomarin arvioitavaksi. Poliisilakiin tulisi lisätä kielto kohdistaa teknistä kuuntelua asianajotoimistoon. Tuomari Pettiti mainitsee, että monessa Euroopan maassa on asianajajaliitot kytketty mukaan rikostutkintaan silloin kun se kohdistuu asianajajan toimintaan.
|








