1. Uusi rikosprosessi on entistä huomattavasti parempi. Helsingin asianajaja yhdistyksen kyselyyn vastanneet olivat hyvin tyytyväisiä uudistukseen. Hyvin perustellusti voi sanoa, että uusi menettely on ainoa mahdollinen ja järkevä tapa käsitellä rikosasia kunnolla.

Kunnolla käsittelemisellä tarkoitan sitä, että menettely vakuuttaa niin asianosaiset kuin yleisönkin siitä, että tuomioistuin ottaa asian vakavasti ja uhraa sille asian edellyttämän työpanoksen. Kunnolla käsittelemisen seuraus on oikea tuomio. Oikeassa tuomiossa on vakuuttavat perustelut ja oikeudenmukainen lopputulos. Oikea tuomio ei anna aihetta hakea muutosta.

2. Rikosprosessi ei ole lähtenyt ongelmitta käyntiin. Ongelmista ei voida vetää sitä johtopäätöstä, että itse järjestelmä olisi huono. Sen oppiminen vie aikansa. Ongelmista enemmän jäljempänä.

Jos uusi prosessi edellyttää asianosaisilta ja valtiovallalta entistä enemmän taloudellisia resursseja on se merkki siitä, että halvalla ei saa hyvää. Rikosjuttuja ajavana asianajajana ei voi olla kuin tyytyväinen kun lainsäätäjä kannustaa hoitamaan jutut menneitä polvia huolellisemmin. Se ei ole moite, vaan kannustin. Kannustin jota tukee maksuton oikeudenkäynti, julkinen puolustus, asianomistajan avustaja ja tukihenkilö sekä syytteestä vapautuneen oikeus saada korvaus kuluistaan. Valtio on siis suuressa määrin sitoutunut maksamaan uusien tuulten aiheuttamat kustannukset. Myös itsenäistynyt syyttäjälaitos on saanut lisää resursseja ja toivottavasti lisää on luvassa.

3. Millä tavalla asianajajan sijaisena käytetyt pokkarit, juttujen iänikuiset lykkäykset, tuomioistuimen vaihtuvat kokoonpanot ja kirjallinen prosessi palvelivat oikeudenmukaista lopputulosta?

Mitä voidaan sanoa tappojutusta, jonka käsittelyyn osallistui 30 lautamiestä ja kaksi käräjätuomaria, muutaman syyttäjän lisäksi? Avaintodistajat kuuli käräjäoikeuden kokoonpano, joka ei osallistunut tuomion laatimiseen. Hovioikeus ei järjestänyt suullista käsittelyä. Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa. Tuomio oli väärä.

Voidaan sanoa, ettei vääriä tuomioita kuitenkaan kovin usein ole annettu. Yksikin on tietenkin liikaa. Asialla on kuitenkin muutakin kuin periaatteellista merkitystä. Kuinka suuri osa muutoksenhakuherkkyydestämme johtuu siitä, että päätökset on perinteisesti perusteltu kehnosti? Käsittely ei ole vakuuttanut? Konna, joka tietää syytteen oikeaksi, haukoo henkeään kun olematon näyttö ja ontuvat perustelut johtavat langettavaan tuomioon. Asianajaja saa valituksen laadittavakseen. Ja mikäs on valittaessa, kun melko suuri osa valituksista on johtanut muutokseen.

Väitän, että uusi rikosprosessi johtaa valitusten vähentymiseen. Valitus on vaikea laatia jos tuomio on vakuuttavasti perusteltu. Valitusoikeus tarkoittaa oikeutta kyseenalaistaa alioikeuden perustelut ja niistä seuraava lopputulos.

Toisenlaisiakin käsityksiä on esitetty: professori Ari Saarnilehto totesi Helsingin Sanomissa Helsingin hovioikeuden tupakkajuttutuomion olevan "vain yksi esimerkki siitä, miten tällaisesta asiasta muun muassa voidaan ajatella." "Suomessa on kuusi hovioikeutta ja niissä aika määrä hovioikeudenneuvoksia."

Näin siis opetetaan Turussa. Turun hovioikeudella riittänee töitä kun paikalliset advokaatit ovat pakotettuja kokeilemaan arpa- tai muuta onnea muutoksen saamiseksi alioikeuden tuomarin yksittäiseen mielipiteeseen.

Uusi rikosprosessi ei kestä nykyisenkaltaista valitusherkkyyttä. Eduskunnan nykyisestä tahdosta huolimatta kansa nousee kapinaan jos rikosjutut käsitellään kahteen kertaan, joista jälkimmäinen - se lopullisempi - on mm. ajan kulumisen vuoksi ensimmäistä huonompi, epäluotettavampi ja huomattavasti kalliimpi mm. todistajille. Asianajajalla täytyy olla rohkeutta ja valmiutta kieltäytyä aiheettomista valituksista vaikka päämiehellä olisikin maksuton oikeudenkäynti tai oikeusturvavakuutus.

4. Kuten valtakunnansyyttäjä Kuusimäki omassa esityksessään toteaa ei pienillä paikkakunnilla ole käytännössä lainkaan esiintynyt vaikeuksia uuteen rikosprosessiin siirryttäessä. Kun käräjäpäiviä on ollut harvoin, on juttuja aina käsitelty pääkäsittelyssä.

Valitettavasti suurimmat ongelmat tuntuvat olevan maan suurimmassa tuomioistuimessa Helsingissä. Muutosvastarinta on ollut erittäin huomattava. Tuomareiden ja syyttäjien välit näyttävät kärjistyneen.

Tässä muutamia ongelmakohtia, joissa oppimista näyttäisi olevan eniten:

• asiaesittely on usein vajavaista tai puuttuu kokonaan. Puheenjohtaja ei sen vuoksi pysy roolissaan.
• todistajien ja asianosaisten kuulustelu ei etene laissa säädellyllä tavalla. Pääkuulustelua ja vastakuulustelua ei eroteta toisistaan.
• samaan pääkäsittelyyn haastetaan vastaajia usean haasteen perusteella, jolloin koko oikeudenkäyntimateriaali ei ilmene yksittäisen haastehakemuksen liiteluettelosta. Syyttäjät viittaavat aineistoon, jonka olemassaolosta kaikilla syytetyillä/avustajilla ei ole tietoa.
• useampipäiväisestä pääkäsittelystä ei haasteissa ole usein pienintäkään vihjettä. Asiamiehiltä ei kysytä sopiiko ajankohdat.
• vapaudenmenetysajat tutkintavankeudessa ovat kasvaneet. Omassa praktiikassani olen jo törmännyt seuraaviin tapauksiin:
  • rangaistus 4 kk ehdollista, vapaudenmenetysaika 2 kk 23 päivää.
  • rangaistus 20 päivää vankeutta, vapaudenmenetysaika 60 päivää.
  • rangaistus 60 päivää, vapaudenmenetysaika 60 päivää.
• Kollega Vantaalta kertoi asiakkaansa pyytäneen hovioikeudessa suullista käsittelyä. Siitä ei ollut vuoden vaiheessa vielä tietoa. Päämies on vangittuna ja on kuukauden päästä kärsinyt rangaistuksestaan niin paljon, että pääsisi ehdonalaiseen vapauteen - jos ei olisi tutkintavanki. Luopumalla valitusoikeudestaan hän pääsee kyllä vapaaksi.
• syyttäjien on nykyistä tarkemmin seurattava esitutkintaa ja puututtava pakkokeinoihin, jos epäilee niiden muodostuvan kohtuuttomaksi tulevaan tuomioon nähden. Käräjäoikeuksien tulisi harkita tarkemmin syytteen nostamisen määräaikoja.
• poliisi ei pyydä loppulausuntoa esitutkintaan riittävän usein. Hallituksen esityksen mukaan sen piti olla pääsääntö, mutta se on jäänyt poikkeukseksi, varsinkin paikallispoliisissa.
• nuorten vastaajien jutut pilkotaan usealle eri osastolle ja nykyiset konkurrenssisäännöt - tai niiden puute - johtavat ankariin rangaistuksiin. Oma 18-vuotias asiakkaani vastasi viiden kuukauden aikana syytteisiin seitsemässä eri pääkäsittelyssä kuudella eri käräjäoikeuden osastolla. Kyse oli huumausaineiden käytöstä ja sen rahoittamisesta n. 40 varkaudella. Suomessa on sellainen tapa, että rangaistus on kovempi, jos saat kuusi tuomiota kuudesta varkaudesta kuin yhden tuomion 36 varkaudesta.
• kirjallista valmistelua ei käytetä riittävästi ja valmisteluistuntoja pidetään liian vähän. Niistä on pelkästään hyviä kokemuksia ja ne säästävät moninkertaisesti aikaa pääkäsittelyssä. Valmistelu myös kannustaa asianosaista kääntymään asianajajan puoleen riittävän ajoissa. Käräjäoikeus saa valmistelussa tietoonsa kuka asianosaisia avustaa.