Alustus Demlan kesäseminaarissa elokuussa 2002. Julkaistu täydennettynä OIKEUS-lehdessä 3/2002

Rikosasioiden julkisuus⁽¹⁾

Markku Fredman
asianajaja

Trial by newspaper -mediakäräjöinti tarkoittaa tilannetta, jossa tiedotusvälineen katsotaan käyttävän oikeuslaitokselle kuuluvaa tuomiovaltaa. Huomio on nimenomaan rikosasioissa. Trial by newspaper -käsitteessä kiteytyy kahden demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvan tärkeän periaatteen välinen ristiriita:

• Mitä tapahtuu, kun rikoksesta epäillyn oikeus reiluun oikeudenkäyntiin törmää sananvapauteen eli ennakkosensuurin kieltoon? Tai tarkemmin:
• Miten tuomionlukua edeltävä julkisuus voi vaikuttaa rikoksesta epäillyn kohteluun rikosprosessissa? Voiko sanavapauden käyttäjä edes omia tuomiovaltaa?⁽²⁾

Ilmiön synty liittyy amerikkalaisten sanomalehtien murrosvaiheisiin 1800-luvulla. Käsitettä rakensivat yhdysvaltalaiset asianajajat. Kaksi juristia Roger Foster ja W. Forrest loivat kirjoituksissaan Trial by Newspaper (1887) ja Trial by Newspapers (1892) käsitteelle sisällön. Forrest tiivisti sen hyvin yksinkertaisesti yhteen lauseeseen: "It had become a question of trial by newspaper or trial by the law".

Kirjoitusten keskeinen teema oli rikoksesta syytetyn oikeus riippumattomaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin julkisuuden paineessa.

Forrest väitti, ettei rikoksesta epäilty voinut olla varma oikeudenmukaisesta kohtelusta oikeudessa, koska lehdet ratkaisivat tuomiot käsittelemällä tapauksia etukäteen laajasti ja kantaaottavasti. Sen väitettiin vaikuttavan epäiltyjen kohteluun.

Kriitikkojen mielestä rikoksesta epäillyt joutuivat kärsimään median toiminnasta. Arvostelijat perustelivat tulkintaansa sensaatiojournalismilla. Sen taustalta löytyvät ennen muuta 1880-luvun keltaisen lehdistön (yellow papers) omaksumat tavat. Nämä olivat suurille massoille tarkoitettuja halpoja sanomalehtiä, joiden aineistosta suuri osa käsitteli eliittilehtien suosimien politiikan ja talouden uutisten asemesta onnettomuuksia, rikoksia ja muita yleisesti kiinnostavia, sensaatiomaisia tai skandaalinkäryisiä tapauksia.

Viime vuosina trial by newspaper -käsite on Suomessa painottunut uuteen muotoon, sen ala on laventunut ja sisältö muuttunut. Kun käsite alunperin liittyi oikeusjuttuja kärkevästi selostaneisiin sanomalehtiin, nyt mediakäräjöinnistä on Teuvo Arolaisen mukaan yhä enemmän tullut rikoksista tai moraalittomuuksista epäiltyjen keino käydä oikeutta käräjäsalin sijasta julkisuudessa - joko tuomitsemalla median toiminta tai ajamalla Kauko Juhantalon tapaan omaa rikosasiaa tiedotusvälineissä. Tällaisessa käräjöinnissä rikosprosessin kulku ja tapauksen aineellinen totuus ovat usein sivuseikkoja.

Itse näkisin vielä oleellisemman muutoksen: tänä päivänä eivät sensaatiolehdet enää seuraa oikeudenkäyntejä vaan rikosjuttujen esitutkintaa. Kun asia aikanaan etenee pääkäsittelyyn on valtaosa julkisuudesta jo koettu ja hovioikeusvaihe on toimittajille ilmeisesti vain välttämätön paha, joka pitää noteerata.

Viime vuosina on myös selkeästi nähtävissä se, että poliisi kokee velvollisuudekseen ja oikeudekseen hyvinkin tarkasti selostaa tutkintavaiheessa olevia rikostapauksia. Trial by newspaper -ilmiön ongelmallisuus ei liity lainkaan siihen keneltä saatuja tietoja lehdistö käsittelee. Myös viranomaiset syyllistyvät enenevässä määrin mediakäräjöintiin.⁽³⁾

2. Fair Trial

Se fair trial josta em. amerikkalaiset asianajajat olivat huolissaan pitää sisällään oikeuden riippumattomaan ja puolueettomaan tuomioistuimeen.

Hallituksen esityksessä 78/2000 (uudet tuomarin esteellisyyssäännökset) todetaan seuraavaa:

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi ennakkoasenteen aiheuttamasta esteellisyydestä. Perusteltu epäily ennakkoasenteesta voi syntyä siitä, että tuomari on osallistunut samassa tuomioistuimessa aikaisemmin asian tai sen osan ratkaisuun taikka muusta erityisestä syystä. Erityinen syy voi olla esimerkiksi se, että tuomari on saanut oikeudenkäyntimenettelyn ulkopuolella asiaa koskevia tietoja ja että hän on ennen asian vireilletuloa ottanut asian ratkaisuun kantaa.

Eli tuomari voi olla esteellinen jos hän oikeudenkäynnin ulkopuolella on saanut tietoja, jotka koskevat ratkaistavana olevaa asiaa. Tätä esteellisyystilannetta, joka perustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan, on tulkittu havaintojeni mukaan hyvin hellävaraisesti.⁽⁴⁾

Kaikkialla tulkinta ei ole näin vapaamielistä. Kaunokirjallisuudesta löytyy juristikirjailijoiden kuvauksia tilanteesta, joissa julkisuus aiheuttaa tuomareille, eli valamiehistölle esteellisyyden:

John Grisham: On aika tappaa.

»Herra Brigance, te olette pyytänyt oikeudenkäyntipaikkakunnan muuttamista. Olkaa hyvä.»

Jake nousi ja meni hitaasti salin poikki Buckleyn takaa puiselle puhujapöntölle, joka oli valamiesaition edessä.

»Herra Hailey on pyytänyt, että hänen oikeudenkäyntinsä siirrettäisiin muualle Fordin piirikunnasta. Syy siihen on ilmeinen: jutun saama julkisuus estää sen oikeudenmukaisen käsittelyn. Tämän piirikunnan kansalaiset ovat jo ennakolta muodostaneet mielipiteen Carl Lee Haileyn syyllisyydestä tai syyttömyydestä. Häntä syytetään kahden miehen tappamisesta, jotka olivat täältä kotoisin ja joilta jäi tänne perhettä. Heidän elämänsä ei ollut kuuluisa, toisin kuin heidän kuolemansa. Herra Haileyn tunsi tämän yhteisön ulkopuolelta vain harva ennen tätä. Nyt jokainen tässä piirikunnassa tietää, kuka hän on, tietää hänen perheestään ja hänen tyttärestään ja mitä tälle on tapahtunut ja tietää useimmat yksityiskohdat hänen väitetystä rikoksestaan. Fordin piirikunnasta on mahdotonta löytää kahtatoista ihmistä, jotka eivät olisi jo ennalta tuominneet häntä suuntaan tai toiseen. Tämä oikeudenkäynti tulisi pitää jossain muualla tässä osavaltiossa, missä ihmiset eivät tuntisi asiaa niin tarkkaan.»

Scott Turow: Isiemme lait

Nyt kun avaan minulle ojennetun lehden, näen koko etusivun yläosan yli ulottuvan otsikon. SYYTTÄJÄ: POIKA AIKOI TAPPAA POLIITIKKOISÄNSÄ EIKÄ ÄITIÄ. Alaotsikkona on: Oikeudenkäynti alkaa tänään. Juttu on Stew Dubinskyn kirjoittama. Yksinoikeus Tribunella. Silmäilen tekstiä. "Tutkimuksista perillä olevat lähteet... Nile Eddgarin murhaoikeudenkäynti alkaa tänään... syyttäjänvirasto aikoo esittää todisteita, joiden mukaan salajuonen uhrin ei pitänytkään olla Kindlen piirikunnan korkeimman oikeuden ehdonalaisvalvojan äiti, June Eddgar, jonka jengiläiset ampuivat syyskuun 7. päivänä, vaan hänen isänsä, senaattori Loyell Eddgar... erehtymisen henkilöllisyydestä uskotaan sattuneen, kun rouva Eddgar lainasi entisen aviomiehensä autoa mainitun päivän aamuna."

Tässä vaiheessa painan kädellä otsaani. Herran tähden millaisia johtopäätöksiä. Eddgar! Uutinen huolestuttaa minua, ehkä eniten siksi että yhtäkkiä tuntuu paljon entistä todennäköisemmältä että tuo edessäni oleva outo nuori mies saattaa todellakin olla syyllinen. Lopulta nyökkään merkiksi, että Hobie voi jatkaa.

- Rouva tuomari, hän aloittaa sointuvalla oikeussalibassolla; hän pitää molemmin käsin aition kaiteesta kiinni. Vaikutelma on sama kuin katsoessa jylisevän nuotin laulamiseen valmistautuvaa oopperatähteä. - Rouva tuomari, olen toiminut asianajajana yli kaksikymmentä vuotta. Ja tänä aikana olen nähnyt syyttäjien käyttäytyvän pöyristyttävällä tavalla. Minua on painostettu ja huijattu ja minulta on pimitetty tietoja. Mutta päästää tällainen tulenarka yksityiskohta vuotamaan lehdistölle samana päivänä kun me yritämme valita valamiehistöä, tietäen että tästä vaikutusvaltaista kansalaista koskevasta uutisesta tulee väistämättä etusivun juttu ja että se saa valamiehistön kääntymään peruuttamattomasti asiakastani vastaan... Hobien puheesta ei tule loppua. Hän läjäyttää kädellään lehteä, jota on pitänyt ylhäällä näytillä ja pyörittelee isokokoista päätään katkeran epäuskoisuuden merkiksi. Hän jatkaa ja maalaa elävän kuvan päärakennuksen valamiesten huoneessa odottavista kymmenistä kansalaisista, jotka muodostavat vakaita käsityksiä jutusta siinä meidän puhuessamme. Hän ennustaa, että useimmat heistä, kun heillä nyt sattuu olemaan aikaa ja kun he ovat erityisen kiinnostuneita siitä mitä oikeustalossa on tänään tekeillä, ovat lukeneet tämän yksipuolisen kuvauksen syyttäjän todisteista tästä samaisesta lehdestä, joka, ironista kyllä, jaetaan heille ilmaiseksi luettavaksi. Hänen retoriikkansa on yliampuvaa, mutta en epäile hetkeäkään, siitä että hän on ja että useimmat mahdollisista valamiehistä ovat nähneet tämän artikkelin.

- Rouva tuomari, hän päättää puheensa, - miten tämä mies voi saada puolueettoman oikeudenkäynnin? Minun täytyy, minun on pakko, minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ehdottaa, että tämä syyte hylätään. Hän korostaa pyyntöään syvää paheksuntaa ilmaisevalla murahduksella.

3. Kotimaisen rikosjulkisuuden normit

Lähes poikkeuksetta rikosuutiset ovat peräisin poliisilta. Asiasta on säädetty seuraavasti:

Esitutkintalaki

8 §. Esitutkinnassa ei kenenkään oikeuksiin saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä esitutkinnan tarkoituksen saavuttamiseksi.

Esitutkinta on toimitettava siten, ettei ketään aiheettomasti saateta epäluulon alaiseksi ja ettei kenellekään tarpeettomasti aiheuteta vahinkoa tai haittaa.

49 §. Esitutkinnasta on tiedotettava siten, ettei ketään aiheettomasti saateta epäluulon alaiseksi ja ettei kenellekään tarpeettomasti aiheuteta vahinkoa ja haittaa.

Esitutkintaa koskevien tietojen antamisesta julkisuuteen säädetään asetuksella.

Asetus esitutkinnasta ja pakkokeinoista

9 §. Oikeus antaa esitutkintaa koskevia tietoja julkisuuteen. Oikeus antaa tietoja esitutkinnasta julkisuuteen on tutkinnanjohtajalla ja hänen esimiehellään sekä esimiehen määräämällä muulla virkamiehellä.

Muiden kuin poliisin tiedotus rikosasioissa on ehkäisty melko tehokkaasti laissa :

Esitutkintalaki 48 §. Jos esitutkinnassa läsnä olevalle henkilölle ilmaistaan muita kuin häntä itseään tai hänen päämiestään koskevia, tutkintaan liittyviä seikkoja, jotka eivät ennestään ole hänen tiedossaan, tutkinnanjohtaja voi kieltää häntä ilmaisemasta niitä sivullisille esitutkinnan aikana. Edellytyksenä kiellon antamiselle on, että tällaisten seikkojen ilmitulo tutkinnan aikana voi vaikeuttaa rikoksen selvittämistä taikka aiheuttaa asianosaisille tai muille vahinkoa tai haittaa. Kielto voidaan antaa asianosaisen edustajalle ja avustajalla silloinkin, kun hän ei ole ollut läsnä tutkinnassa. Kielto on voimassa enintään kolme kuukautta kerrallaan.

Rangaistus 1 momentissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta 9 § 3 mom. Ennen syytteen käsittelyn alkua toimitettavassa pakkokeinoasian käsittelyssä tai todisteiden vastaanotossa kertynyt oikeudenkäyntiaineisto voidaan 2 momentissa tarkoitetussa laajuudessa määrätä pidettäväksi salassa enintään syyteasian käsittelyyn asti taikka kunnes asia on jätetty sillensä.

Tällainen salassapitomääräys on nykyisin pääsääntö. Pakkokeinon käyttö saattaa päättyä hyvinkin pian em. määräyksen antamisen jälkeen, mutta salassapitomääräys on siis edelleen voimassa rajoittamassa mm. syytetyn ja hänen puolustajansa mahdollisuuksia osallistua rikosasiaa koskevaan keskusteluun.

Julkisuussäännökset eivät aina ole kovinkaan tasapuolisia, vaikka equality of arms on korkeimman oikeudenkin mukaan rikosasioiden osatekijä.

KKO:2002:28.

Hovioikeus oli määrännyt oikeudenkäyntiaineiston pidettäväksi salassa lukuun ottamatta syyttäjän haastehakemuksen sisältöä rangaistusvaatimuksen ja teonkuvauksen osalta. Kun vastaajan haastehakemukseen antama vastaus ei sisältänyt tietoja toisesta alaikäisestä vastaajasta eikä mitään sellaista uutta ja arkaluonteista tietoa rikoksen uhrista, jota ei olisi mainittu haastehakemuksessa, myös vastaus määrättiin julkiseksi.

"Salassapitomääräystä harkittaessa on lisäksi otettava huomioon, että oikeudenkäynnin tulee olla kokonaisuutena perustuslain 21 §:ssä sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 1 kappaleessa edellytetyin tavoin oikeudenmukainen. Oikeudenkäynnin osapuolia on julkisuutta rajoitettaessa myös kohdeltava yhdenvertaisesti, ellei siitä, mitä suojattavaa etua varten julkisuutta rajoitetaan, muuta johdu. Yhdenvertaisen kohtelun merkitys korostuu, jos syytteen kohteena olevia tekoja on käsitelty tiedotusvälineissä."

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hiihdon doping-jupakan jälkeen käynnistyneen esitutkinnan johdosta hiihdon entinen päävalmentaja olisi tehnyt kantelun oikeusasiamiehelle koska epäili jonkun rikkoneen esitutkinnassa annettuja salassapitomääräyksiä ja ilmaisukieltoja. Jos tällaisia on annettu, ne on annettu vain osalle asianosaisia, ilmeisesti niille, joiden asiat ovat olleet pakkokeinoistunnoissa käräjäoikeudessa. Jos rikoksesta epäiltyä ei ole vangittu eikä häneen kohdistuvaa takavarikkoa ole käsitelty tuomioistuimessa, ei ole tilaisuutta, jossa olisi voitu antaa salassapitomääräys. Siis saman rikosasian asianosaisista vain osa saattaa olla rangaistuksen uhalla vaiennettuja.

4. Kotimainen rikosjutun julkisuus

Suomessa lähes jokaisessa sanomalehdentoimituksessa on nuori vasta-alkaja, jonka tehtävänä on soitella poliisille ja kysellä onko mitään erityistä tapahtunut. Vastaajana on tällaisessa tilanteessa yleensä päivystäjä, joka ei toimi tutkinnanjohtajana. Eli jo tässä vaiheessa esitutkintalaki joutuu koetukselle. Menneiltä vuosilta tuttu esimerkki olivat erään iskelmälaulajan lukuisat ylinopeudet, joista tieto päätyi tutkinnanjohtajaksi määrätyn poliisimiehen pöydälle yleensä iltapäivälehtien kautta: joku toinen poliisi oli ehtinyt saattaa tiedot julkisuuteen.

Tyypillinen esimerkki uutisvuodosta kesältä 2002: "13-vuotias poika puukotti isäänsä tietokonepelistä tuleen riidan jälkeen". Tälle uutiselle ei löydy vuotajaa. Uutisessa haastateltu päivystävä komisario oli sittemmin hämmästynyt laajuudesta jolla Suomen tietotoimisto oli aineiston saanut. Lähteenä on ilmeisesti poliisin riki-järjestelmä, jonne rikosilmoituksen kirjataan. Sen tiedot ovat yleensä auki poliisipiirin kaikille poliisimiehille eikä tietokannassa käyntejä ilmeisesti kirjata siten, että kävisi ilmi kuka voisi olla tiedon vuotaja. Tapana lienee se, että poliisimiehet tarkistavat työvuoroon tullessaan mitä edellisen vuoron jälkeen on piirissä tapahtunut. Tiettävästi seksuaalirikokset ovat erityisen kiinnostavia. Osa poliiseista katsoo sitten oikeudekseen vuotaa tietoja lehdistölle.

Eräässä seksuaalirikosjutussa puoleeni kääntynyt nainen halusi minun ennen rikosilmoituksen tekemistä sopivat poliisin kanssa siitä miten naisen nimi suojataan poliisin henkilökunnalta. Hän kun oli itse hyvin tietoinen siitä miten poliisissa selataan varsinkin seksuaalirikosten ilmoituksia tietojärjestelmästä. Tämä tieto tuntui olevan suurin kynnys ilmoituksen tekemiselle.

Poliisi myös jakaa tiheästi ns. poliisitiedotteita, joissa on lähes sellaisenaan lehtien kuvaamat tapahtumat rikoksen yksityiskohdista. Tutkiva journalismi näyttäisi olevan alennustilassa.

Media kilpailee rikosuutisista. Kohujuttuihin valitaan näkökulma. Usein se tarkoittaa, että jokin lehti maalailee kauhukuvia syytetystä ja lopulta kauhistelee tuomitun rangaistuksen lievyyttä. Toisessa lehdessä asia nähdään monipuolisemmin. Haastateltavat valitaan tämän näkökulman mukaisesti.

Syyttömyysolettama on mm. kilpailun myötä menettänyt sille kuuluvan arvon. Jatkuvasti suurimmatkin sanomalehdet kömmähtelevät ottamalla kantaa syyllisyyskysymykseen tai siihen onko rikosta ylipäätään tapahtunut. Kaikki tapahtuu "saatujen tietojen perusteella" eli ainakin vihjaillaan että syyllisyyskäsityksen takana olisi julkisuudessa olleita paremmat tiedot. Syyttömyysolettama näyttäisi rajoittuvan usein vain siihen onko pidätetty teon tehnyt, ei lainkaan siihen onko rikosta ylipäätään tapahtunut.

Esim: autopommitapaus kesältä 2002:

Helsingin Sanomat 25.7.2002:

"Murhasta epäilty mies ilmeisesti laukaisi pommin ajaessaan Audillaan uhrin Opelin takana.--- Hän pyrki hävittämään kaikki todisteet toteaa rikosylikomisario Kari Tolvanen.--- Audi-mies koki pommin laukaisun olevan siinä tilanteessa välttämätöntä"

Miksi syyttömänä pidettävä Audi-mies pyrki hävittämään todisteita? Siis todisteita syyttömyydestään? Miksi Audi-mies koki pommin laukaisun olevan välttämätöntä, jos hän on kuitenkin syytön pommin laukaisuun?

Ilta-Sanomat 25.7.2002:

"Näin asui ja eli autopommimies (huom. imperfekti!)

Mies asui uudehkossa kaksiossa Vuosaaressa... Vangittu on niin ikään vartiointiliikkeen palveluksessa... Pommimiehen asunnon omistaa Nuorisosäätiö... Salaperäisenä Audi-kuskina tunnettu autopommimies... Pommimies omistaa mustan Yamaha TT 600 mallisen moottoripyörän

Jotkut toimittajat väittävät toimittajilla olevan käytössä täsmälleen sama syyttömyysolettama kuin viranomaisilla ja tuomioistuimilla. Lyhytkin uutisselaus osoittaa väitteen katteettomaksi.⁽⁵⁾

Hiihdon doping-jutun rikostutkinta sisältää melkoisesti yhteiskunnallisesti kiinnostavia piirteitä, mutta tiedotus poliisin taholta on ollut hyvin vähäistä. Juttu uhkaa useiden epäiltyinä kuultujen osalta vanhentua käsiin. Poliisi ei tiedota mitään ja nyt näyttää siltä, että syyttäjä joutuu tekemään syyttämättäjättämispäätökset sillä perusteella, että epäiltynä kuullun hiihtäjän osalta syyteoikeus laittomasti maahan tuotuun tavaraan ryhtymisestä on vanhentunut, jos epäilty teko ei ole lievää törkeämpi. Siis mikään viranomaistaho, tuomioistuimesta puhumattakaan, ei ota kantaa heidän syyllisyyteensä ja lehdistö saa lopulta vapaat kädet päättää siitä kuka on käyttänyt ne arvokkaat doping-aineet, joita maahan on tuotu.⁽⁶⁾

Poliisin poikkeuksellinen vaitonaisuus on ollut havaittavissa myös pesäpallon sopupelijutun yhteydessä: siitä ei kerrottu julkisuuteen mitään ennen tutkinnan valmistumista. Samoin poliisi ei käyttänyt tiedotusoikeuttaan merenkulkuhallituksen lahjusjutussa, jonka tutkinta kesti hyvin pitkään. Tutkinnan tulokset olivat julkisuudessa vasta juhannuksen jälkeen 2002, vaikka pitkään tutkitut tapahtumat ajoittuvat vuosiin 1997-98.

Alkusyksystä 2002 vuoti julkisuuteen Suojelupoliisin tutkinta, jossa professori Alpo Rusi on epäiltynä vakoilusta. Vuodon lähdettä ei taaskaan tiedetä. Tapaus on saanut mielenkiintoisella tavalla mm. poliitikot pohtimaan rikostutkinnan julkisuuden aiheuttamia paineita ja tutkinnan pitkää kestoa.⁽⁷⁾ Valitettavasti Rusin tapaus ei eroa tässä suhteessa muusta julkisuuteen pääsevästä rikosuutisoinnista muutoin kuin epäillyn yhteiskunnallisen aseman osalta.

Vastakohtana on sitten esimerkiksi ns. Eiran mafian juttu, joka sai paljon julkisuutta jo esitutkinnassa ja lopulta koottiin isoksi hasiksen käyttöä ja levittämistä koskevaksi pääkäsittelyksi Helsingin käräjäoikeuteen ilmeisesti puhtaasti julkisuuden saamiseksi ilman, että juttujen yhdistämiseen olisi ollut mitään tarvetta. Salissa oli 30 nuorta syytettyä avustajineen ilman, että vastaajien välillä olisi ollut sellaista yhteyttä, etteikö juttuja olisi voitu käsitellä tavanomaiseen tapaan vastaajittain pilkottuna. Julkisuuden tavoittelu meni niin pitkälle, että viikon kestävä pääkäsittely aloitettiin lain vastaisesti⁽⁸⁾ syyttäjän asiaesittelyllä, jonka toimittajat jaksoivat vielä kuunnella. Sen jälkeen - toimittajien poistuttua - luettiin syytteet ja kolmantena pääkäsittelypäivänä syytettyjen avustajat saivat pitää omat asiaesityksensä.

5. Huolenaiheet

Rikosasioiden suhteen on syytä huolestua seuraavista seikoista:

• Julkisuus kohdistuu rikosjuttuihin sattumanvaraisesti
• Rikosjutun eri asianosaisilla on erilainen asema: poliisi ei katso olevansa sidottu käräjäoikeuden pakkokeinoasian yhteydessä antamaan salassapitomääräykseen. Toisaalta esim. asianomistaja (vaikkapa STT) saattaa saada aineiston, joka taas on syytetyn pakkokeinoistunnossa määrätty salaiseksi tai joku syytetyistä avustajineen on saanut jopa ilmaisukiellon. Muita tällainen kielto ei rasita.
• Myös asianosaisjulkisuus on epätasaista: joskus (varsinkin huumejutuissa) esitutkintapöytäkirjat kootaan henkilöittäin ja vain syyttäjä saa kaikki pöytäkirjat käyttöönsä. (Esimerkiksi Lahden doping-jutussa poliisi vasta pitkän tivaamisen jälkeen suostui antamaan valmentajan kuulustelukertomuksen valmennettavana olleen epäillyn käyttöön loppulausunnon laatimista varten.)
• Tuomioistuimet ovat taipuneet media edessä: käytäntö suljetuista ovista on muuttunut lähes päälaelleen vaikka laki pysynyt samana. (Riihimäen käräjäoikeus totesi Heinon pariskunnan murhajutun yhteydessä, että asian julkinen käsittely ei lisäisi julkisuuden alaikäisille syytetyille aiheuttamaa kärsimystä.)
• Poliisi vuotaa sattumanvaraisesti, julkistussäädöksiä ei noudateta eikä arvosteta. Etenkin yhteiskunnallisesti merkittävä valkokaulusrikollisuus pääsee joskus esitutkintavaiheessa hämmästyttävän vähällä tiedotuksella pääkäsittelyyn asti (Merenkulkuhallitus, pesäpallojuttu.)
• Hyvä journalistinen tapa määrittää kynnyksen, jolla rikoksesta epäillyn nimi julkistetaan.⁽⁹⁾ Tätä kynnystä ei sovelleta kuitenkaan epäillyn kuvan julkistamisessa, vaikka kuvasta henkilön tunnistaa yleensä laajempikin joukko kuin nimestä.
• Toimittajien käytännössä syyttömyysolettama on muodostunut pelkäksi kliseeksi: epäillyn tittelinä on epäilty tai syytetty, mutta muilta osin suhtautuminen on sangen yksioikoista. (Autopommimies)
• Mitä alemmassa yhteiskunnallisessa asemassa asianosaiset ovat, sitä laveampaa on esitutkinnasta julkisuuteen pääsevät tiedot. Ja päinvastoin.
• Syyttäjän rooli rikosjuttujen tiedotuksessa lähes olematon. Tulisiko tiedotusvastuu esitutkintavaiheessakin olla syyttäjällä? Tämä korostaisi syyttäjän ja poliisin esitutkintayhteistyön merkitystä.
• Jos tuomioistuin joskus olisi pakkokeinovaiheessa eri mieltä poliisin tiedottaman epäilyn suhteen, sillä ei käytännössä ole keinoja kumota tiedotuksen luomia käsityksiä

1. Kirjoitus perustuu Demlan kesäseminaarissa 2002 pidettyyn alustukseen.

2. Trial by newspaper ilmiön esittely tässä perustuu artikkeliin Teuvo Arolainen: Käräjät mediassa, Journalismikritiikin vuosikirja 1999, Tampereen yliopisto, Journalismin tutkimusyksikkö, tiedotustutkimus 1/1999

3. Ks. esim. viikoittain päivittyvä www.poliisi.fi josta tässä esimerkki kesältä 2002:

"Juhannuksena aikana tappona tutkitussa jutussa edistyttiin niin, että epäily voitiin kohdistaa Outokummussa pääasiassa asuvaan 21-vuotiaaseen sekatyömieheen ja hänen asuinkumppaniinsa, 25-vuotiaaseen naiseen. ---
T. H. (nimet ja osoitteet poistettu tässä!) oli tehty hänen kotonaan väkivaltaa. Hänet kuljetettiin Heinävedelle, yli 30 kilometrin päähän Liperistä ja surmattiin teräaseella. P.H. surmattiin todennäköisesti kotinsa (A-tie 11) läheisyydessä olevassa metsikössä ja kuljetettiin sen jälkeen Vehmersalmelle, lähelle Kuopiota. Hänet surmattiin niinikään teräaseella. Molemmat surmatyöt oli tehty erittäin raa'alla tavalla. Molemmat ruumiit oli surmaamisen jälkeen kätketty maastoon peittelemällä.
Uhrit kuljetettiin nyt pidätettynä olevan syylliseksi epäillyn miehen omistamalla henkilöautolla.
Poliisi otti maanantaina (24.6.2002) kiinni kaikkiin kolmeen henkirikokseen syyllisiksi epäiltyinä liperiläisen vuonna 1981 syntyneen miehen ja hänen avopuolisonsa, vuonna 1977 syntyneen naisen. Pari on asunut Outokummussa. Pariskunnan surmia tutkitaan kahtena murhana ja kolmatta henkirikosta tappona. Kiinniotetuista mies on pääosin tunnustanut osallisuutensa henkirikoksiin. Kiinniotettuja tullaan esittämään vangittaviksi huomenna."

4. Esim. tilanne, jossa käräjätuomari pilkkoo kolmen syytetyn ryöstöjutun osiin ja tuomitsee ensin ainoan pääkäsittelyyn saadun vastaajan todeten hänen yhdessä kahden rikostoverinsa kanssa ryöstäneen asianomistajan. Tekijöiden lukumäärästä päättämisen ei katsottu muodostaneen esteellisyyttä arvioida myöhemmin eri tuomiossa oliko tekijöitä ensiksi tuomittua useampaa.

5. Syyttömyysolettaman vivahde-erot tulevat esiin seuraavista kuvitelluista esimerkeistä, joista viimeinen vastannee laissa tarkoitettua syyttömyysolettamaa:

a. Poliisin mukaan epäilty on vienyt rikoksella hankitut varat ulkomaille velkojien ulottumattomiin.

b. Poliisin mukaan epäilty on vienyt ulkomaille varoja joita epäillään rikoksella saaduiksi ja on syytä epäillä tämän tapahtuneen varojen saamiseksi velkojien ulottumattomiin.

c. Poliisi väittää, että epäilty olisi vienyt ulkomaille varoja, jotka poliisin mukaan olisivat rikoksella hankittuja. Poliisin käsityksen mukaan on syytä epäillä varojen mahdollisen viennin tapahtuneen varojen saamiseksi velkojien ulottumattomiin.

6. Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan jokaisella on oikeus tuomioistuinkäsittelyyn mm. rikossyytteestä päätettäessä. Rikossyyte voi olla muukin kuin se mitä Suomen laissa sillä tarkoitetaan; esim. poliisin kuulustelun aluksi ilmoittama asema rikoksesta epäiltynä taikka poliisin julkisuuteen antama tiedote. Jokaisella tulisi siis olla oikeus saattaa näin esiin tuotu rikosepäily tuomioistuimen ratkaistavaksi siitä riippumatta vanhentuuko syyteoikeus viranomaisten hitaan toiminnan johdosta.

7. Suomen keskustan Olli Rehn luopui tavoittelemasta kansanedustajapaikkaa keskittyäkseen ystävänsä Alpo Rusin tukemiseen rikosepäilyn johdosta.

8. ROL 6 luku 7 §

9. "Nimen tai muiden tunnistamistekijöiden julkaiseminen rikoksia käsiteltäessä on perusteltua vain kun sillä on huomattavaa yleistä merkitystä. Henkilöllisyyttä ei yleensä tule paljastaa ennen tuomioistuinkäsittelyä, elleivät teon laadusta ja tekijän asemasta johtuvat painavat syyt sitä puolla."