Avopuolisoiden omaisuuden erottelu tulossa lakiin

Avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta esitetään säädettäväksi laki, jota sovellettaisiin omaisuuden erotteluun avoliiton päättyessä. Avopuolisoilla olisi oikeus hakea pesänjakajaa erottelun toimittamiseksi. Avopuolisolla olisi myös tietyin edellytyksin oikeus saada hyvitystä yhteistalouteen antamastaan panoksesta.

Uudistuksen tavoitteena on edistää oikeudenmukaisuutta avoliiton aikana karttuneen omaisuuden jaossa ja tarjota riidanratkaisumenettely, jos avopuolisot eivät pysty sopimaan asiasta keskenään. Ehdotuksen tavoitteena ei ole rinnastaa avopuolisoita aviopuolisoihin. Ehdotus poikkeaa Ruotsin mallista, joka antaa avopuolisoille lähes avio-oikeuteen rinnastuvan oikeuden yhteiseen kotiin ja koti-irtaimistoon.

Ehdotetut uudet säännökset koskisivat avopareja, jotka ovat eläneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta sekä avopareja, joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Säännökset soveltuisivat niin samaa kuin eri sukupuolta oleviin avopareihin. Avopuolisot voisivat keskinäisellä sopimuksellaan poiketa useimmista ehdotetun lain säännöksistä.

Esityksen mukaan avopuoliso voisi vaatia omaisuuden erottelua avoliiton päätyttyä. Lähtökohtana erottelussa olisi, että kumpikin avopuoliso pitää oman omaisuutensa. Irtaimisto katsottaisiin kuitenkin yhteiseksi, ellei voida osoittaa, kummalle avopuolisolle se kuuluu.

Avopuolisolla olisi oikeus hyvitykseen, jos hän on auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan omaisuuttaan ja omaisuuden jakaminen ainoastaan omistuksen perusteella merkitsisi hyötymistä toisen kustannuksella. Hyvityksen saaminen edellyttäisi, että epäsuhta avopuolisoiden panostuksissa ei ole vähäinen.

Hyvitykseen oikeuttava panos voisi olla esimerkiksi taloustyötä kotona toisen avopuolison kartuttaessa omaisuuttaan työelämässä. Myös merkittävä rakennus- ja korjaustyö tai pitkäaikainen hoivatyö kotona toisen avopuolison hyväksi voisi oikeuttaa hyvitykseen.

Pesänjakaja voisi toimittaa omaisuuden erottelun

Nyt annettu hallituksen esitys tarjoaa avopuolisoille mahdollisuuden ratkaista omaisuutta koskevat kiistat pesänjakajan avustuksella tuomioistuimen ulkopuolella.

Avopuolisot voisivat sopia omaisuuden erottelusta ja hyvityksestä keskenään. Jos sopiminen ei onnistu, erottelua varten voisi hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä. Pesänjakaja toimittaisi omaisuuden erottelun ja päättäisi mahdollisesta hyvityksestä. Todisteena erottelusta laadittaisiin erottelukirja. Jollei pesänjakajaa ole haettu, hyvitysvaatimus voitaisiin myös viedä kanteena käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Oikeus hyvitykseen siirtyisi kuoleman jälkeen avopuolison perillisille. Vastaavasti hyvitysvaatimuksen voisi tehdä kuolleen avopuolison perillisille.

Oikeus hyvitykseen raukeaisi, jos sitä ei ole vaadittu kuuden kuukauden kuluessa omaisuuden erottelusta. Siinä tapauksessa, että avopuolisot eivät erottele omaisuuttaan, oikeus hyvitykseen raukeaisi kolmen vuoden kuluttua erilleen muuttamisesta tai avopuolison kuolemasta.

Avopuolison suojaa esitetään täydennettäväksi myös siten, että tämä voisi saada toisen avopuolison kuoltua harkinnanvaraista avustusta kuolinpesästä. Avustuksella voitaisiin pehmentää toimeentulon äkillistä muutosta, jos avopuoliso on ollut taloudellisesti riippuvainen kuolleesta avopuolisosta.

Ehdotettujen uudistusten arvioidaan tuovan käräjäoikeuksiin vuodessa noin 100-150 hakemusta pesänjakajan määräämisestä.

Hallituksen esitys avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta sai eduskunnassa ristiriitaisen vastaanoton. Osa kansanedustajista katsoi sen olevan tarpeen heikomman osapuolen suojelemiseksi, osa kysyi, miksi ihmiset eivät mene naimisiin, jos haluavat itselleen avioliiton kaltaista turvaa.

Hallituksen esittämää lakia (HE 37/2010) olisi tarkoitus soveltaa omaisuuden erotteluun, kun avoliitto päättyy joko eroon tai kuolemaan.

Lähtökohtana erottelussa olisi, että kumpikin avopuoliso pitää oman omaisuutensa. Avopuolisolla olisi oikeus hyvitykseen, jos hän on auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan omaisuuttaan ja omaisuuden jakaminen ainoastaan omistuksen perusteella merkitsisi hyötymistä toisen kustannuksella.

Eduskuntakeskustelussa nostettiin esimerkiksi kotiäidit, jotka ovat käyttäneet kaikki tulonsa perheen ruokalaskuihin kaiken omaisuuden mentyä palkkatyössä käyneen miehen nimiin. Toisena esimerkkinä puolison omaisuuden kartuttamisesta mainittiin ison remontin avovaimonsa asunnossa tai mökillä tehneet miehet, jotka eivät saa erossa mitään mukaansa.

Sekä hallitus- että oppositiopuolueiden kansanedustajien mielipiteet lain tarpeellisuudesta menivät täysin ristiin. Ajoittain keskustelu laajeni myös yleisempään parisuhde- ja perhepoliittiseen pohdiskeluun.

Keskustelun lopuksi hallituksen esitys päätettiin lähettää lakivaliokuntaan mietintöä varten.