Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos tutki telepakkokeinojen oikeussuojajärjestelmää

Käräjäoikeudet myöntävät vuosittain poliisille ja tullille noin 2 500 lupaa telekuunteluun ja televalvontaan. Tutkimuksessa selvitettiin lupajärjestelmän toimintaa ja sen roolia oikeussuojajärjestelmän osana. Tutkimuksen mukaan lupajärjestelmä toimii pääpiirteissään hyvin. Ongelmia tuli kuitenkin esiin, kuten päätösten perustelujen vaihteleva taso ja jälkikäteisilmoitusten puuttuminen tai lykkääminen osassa tapauksia. Lupajärjestelmää täydentämään tarvitaan kuitenkin sekä poliisin sisäistä että ulkopuolista muuta valvontaa. Merkittävä osa valvontavastuusta kuuluu Eduskunnan oikeusasiamiehelle, jonka rooli oikeussuojajärjestelmän kannalta on muodostunut keskeiseksi. Tutkimuksessa pohditaan eri kehittämisvaihtoehtoja, kuten tuomioistuimen tai syyttäjän roolin vahvistaminen taikka asiantuntijavalvonnan lisääminen.

Tutkimuksessa todetaan, että oikeussuojajärjestelmä, johon kuuluu käräjäoikeuden ennakolta antama lupa ja jälkikäteen tehtävät ilmoitukset, täyttää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vaatimukset ja turvaa lähtökohtaisesti pakkokeinojen kohteiden oikeudet.
Tutkimuksen pääpaino oli käräjäoikeuksien pakkokeinolupien empiirisessä tarkastelussa.
Aineistona olivat marraskuussa 2005 käräjäoikeuksissa vireille tulleet telepakkokeinoasiat, yhteensä 224 hakemusta, eli noin yhdeksän prosenttia koko vuoden aikana vireille tulleista asioista.
Noin kolmannes luvista koski telekuuntelua, jota oli käytetty eniten (66 %) huumausainerikosten tutkinnassa. Aineistoon sisältyi yksi tapaus, jossa haettiin lupaa tekniseen kuunteluun asunnossa. Vajaa puolet luvista (48 %) koski takautuvia televalvontatietoja, jolloin tiedot teleyhteyksistä haluttiin lupapäätöstä edeltävältä ajalta. Usein haettiin samanaikaisesti tietoja sekä henkilön teleyhteyksistä että sijainnista tietyllä hetkellä. Televalvontatietoja oli haettu eniten omaisuus- ja talousrikosten (40 %) ja seuraavaksi eniten huumausainerikosten (25 %) tutkinnassa.
Telekuuntelu kohdistuu rikoksesta epäiltyyn. Televalvontatietoja oli haettu myös rikoksen
asianomistajan liittymästä ja kadonneen henkilön löytämiseksi (10 % luvista). Muutamassa
tapauksessa haettiin ns. tolppaluvan perusteella tietoja kaikkien tiettyyn tukiasemaan yhteydessä olleiden henkilöiden yhteystietoja (3 %).
Telekuuntelulupaa voidaan hakea korkeintaan kuukaudeksi kerrallaan, ja luvan pituus
olikin yleensä kuukausi. Vajaassa 40 prosentissa tapauksista kuunteluluvalle haettiin jatkoa.


Ongelmia lupahakemusten ja -päätösten perusteluissa

Käräjäoikeudet hylkäävät telepakkokeinohakemuksia harvoin. Tutkimusaineistoon sisältyi
yksi hylkäävä päätös (0,5 %). Esimerkiksi vuonna 2007 hylättiin 16 hakemusta. Hakemukset myös käsiteltiin käräjäoikeuksissa erittäin nopeasti, yleensä jo samana päivänä. Käräjäoikeuksien lupapäätösten perustelut olivat useimmiten melko kaavamaisia. Valtaosa päätöksistä perusteltiin joko toistamalla poliisin hakemuksen sisältö tai pelkästään viittaamalla hakemukseen. Yksityiskohtaisimmin oli perusteltu ainoa aineistoon sisältynyt hylkäävä päätös.
Lupahakemusten yksityiskohtaisuus vaihteli paljon. Suurin osa hakemuksista (noin kaksi
kolmasosaa) oli yksityiskohtaisesti perusteltuja. Vajaassa kolmasosassa hakemuksista epäilyn perusteisiin viitattiin yleisellä tasolla, kuten viittaamalla poliisin tiedustelutietoihin tai yleisesti todistajien kertomaan. Pelkkä poliisin ilmoittama perusteltu epäily siitä, että tiettyä henkilöä on syytä epäillä rikoksesta, oli hakemuksen perusteena viidessä prosentissa tapauksista.
Suurimmat vaikeudet hakemusten perusteluissa näyttivät liittyvän huumausainerikollisuuteen, jossa perustelut olivat usein yleisluontoisia ja liittyivät huumausainerikollisuuden yleisluonteeseen pikemmin kuin tapauksen konkreettisiin seikkoihin. Huumausainerikoksissa oli myös tyypillistä, että useat erilliset luvat näyttivät liittyvän saman rikoskokonaisuuden selvittämiseen.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että käräjäoikeuksien ratkaisujen perustelut
eivät kaikin osin (edes yhdessä hakemusten kanssa luettuina) olleet riittävän yksityiskohtaisia. Tähän on kiinnittänyt huomiota myös Eduskunnan oikeusasiamies.
Käräjäoikeuksien lupamenettelyssä on tärkeää säilyttää luvanhakijan henkilökohtainen
kuuleminen hakemuksen perusteiden tarkemmaksi selvittämiseksi. Tuomioistuimen on tällöin tarvittaessa vaadittava lisäselvitystä siitä, että luvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa.

Lisää tietoa: http://www.optula.om.fi/46310.htm

Asianajotoimisto Fredman & Månsson

Asianajotoimisto Fredman & Månssonin osakkaina ovat asianajaja, varatuomari Markku Fredman ja asianajaja, varatuomari Ulf Månsson.

Katso tiedot »

Ota yhteyttä

Hämeentie 68 A, 2. krs, 00550 Helsinki

Puhelin:

  • Fredman 0400-464094
  • Månsson 0400-605202

Telefax 09-2787211

Yhteystiedot »