Julkinen asiamies salaisena edunvalvojana

(Advokaatti-lehden pääkirjoitus 4/2002)

Eduskunta sai huhtikuussa käsiteltäväkseen hallituksen esityksen esitutkinta- ja pakkokeinolakien uudistamiseksi. Ehdotuksessa on mukana myös Asianajajaliiton aloitteessa vuonna 1994 ehdotettu säännös tunnistamismenettelystä.

Esitutkinta- ja pakkokeinolait ovat peräisin vuodelta 1988. Niitä on uudistettu muun muassa ihmisoikeussopimukseen liittymisen yhteydessä vuonna 1990. Sen jälkeen on toteutettu useita osittaisuudistuksia: poliisi on saanut oikeuden televalvontaan kymmenen vuotta sitten, telekuuntelu sallittiin 1995. Dna-tunnisteet on huomioitu ja tekninen tarkkailu sallittu. Samalla poliisilakiin on otettu uusia toimivaltasäännöksiä, jotka ovat sotkeneet perinteistä säädöspohjaa. Kun huumerikostutkinnassa takavarikoidaan huumeita, suoritetaan esitutkintaa. Samalla voidaan poliisilain toimivaltuuksin selvittää, onko joku muu syyllistynyt rikokseen myydessään aineet epäillylle. Juuri poliisilakiin hyväksyttiin säännökset valeostoista ja peitetoiminnasta.

Hyvin pian uuden esitutkintalainsäädännön hyväksymisen jälkeen alkoi jatkuva uusien toimivaltuuksien valmistelu. Viimeisen 12 vuoden aikana lienee ollut kaiken aikaa jokin toimikunta valmistelemassa uusia keinoja tai eduskunnassa on ollut niitä koskeva esitys.

Asianajajaliitolle ja yksittäisille asianajajille näyttää näissä tilanteissa jääneen kriitikon rooli. Oikeudellisessa kentässä ei liene muita, jotka pystyvät kokemuksensa perusteella lausumaan käsityksensä siitä, ovatko viranomaisten vaatimat pakkokeinot tarpeen. Aina ei kyse ole vain syytetyn oikeusturvan korostamisesta. Esimerkiksi tunnistamista koskevan aloitteen takana oli ajatus siitä, että jos asianomistaja on nähnyt rikoksentekijän, on hänen oikeusturvansa kannalta ensiarvoista, että tunnistamismenettely toteutetaan asianmukaisesti. Tunnistamisjärjestelyiden on oltava asianmukaiset, jolloin tunnistukselle voidaan myös tuomiossa antaa sille kuuluva arvo. Pian jää historiaan tunnistus yhdestä valokuvasta tai sellin ovenraosta kurkistaen.

Uusin hallituksen esitys on jälleen saamassa kritiikkiä asianajajakunnalta. Muun muassa Asianajajaliiton oikeusturvaohjelmassa ja ministeriölle annetussa lausunnossa esitettyjä näkökohtia ei ole huomioitu. Esityksessä ei ole säännöksiä salassapitovelvollisen, kuten asianajajan tai lääkärin, luona tehtävästä kotietsinnästä.

Esityksen mukaan asianajajat toimisivat salaisina edunvalvojina, kun tuomioistuimessa päätetään rikoksesta epäillyn kodin salakuuntelusta.

Asianajajaliitto on nähnyt tällaisen julkisen asiamiehen tuoman oikeusturvan täysin näennäisenä. Rikosasioita hoitavat asianajajat tuskin ovat halukkaita tekemään itseään ja toimistoaan esteelliseksi tuleviin rikosjuttuihin esityksen mukaisella parin sadan euron palkkiolla suostumalla julkiseksi asiamieheksi pakkokeinoistuntoon. Toimeksiannon salassapito päämieheltä ei ole sopusoinnussa hyvän asianajajatavan kanssa.

Esitutkinnassa epäillyn avustajaksi kelpoisen määritelmää esitetään kavennettavaksi. Ristiriitatilanteiden lisäksi kelpoisuus puuttuisi henkilöltä, joka avustaa samassa tai siihen liittyvässä jutussa toista epäiltyä, jos yhteinen avustaja voi vaikeuttaa asian selvittämistä. Oikeusministeriön lehdistötiedote antaa säännökselle lavean sisällön: säännöksellä estetään se, etteivät kertomukset muodostu totuutta vastaamattomalla tavalla yhteneväisiksi. Kyse onkin siis ennalta ehkäisystä, mitään väärinkäytöstä ei edellytetä soveltamiskynnyksenä.

Esitutkinta-avustajaksi kelpaavat muutkin kuin asianajajat. Ilmeisesti sääntelyä ehdotetaankin näitä muita varten. Samalla kuitenkin rajoitetaan epäillyn oikeutta valita itselleen haluamansa asianajaja ja asianajajan mahdollisuuksia tarjota palvelujaan. Esimerkiksi Vantaan käräjäoikeuden käsittelemässä ns. pesäpallojutussa valtio säästi satoja tuhansia markkoja, kun kuudella maksuttoman oikeudenkäynnin saaneella syytetyllä oli yhteinen avustaja kahden muun vastaajan kanssa. Sama etu saavutetaan jälleen hovioikeuden pääkäsittelyssä. Esitutkinta-avustajat jatkavat saamansa määräyksen perusteella avustajina myös oikeudenkäynnissä, joten kyse ei ole vain esitutkintaan ulottuvasta säännöksestä. Oikeusministeriö väittää, ettei esityksellä olisi merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

Esityksen mukaan hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon kynnys alennettaisiin siten, ettei syyllisyydestä enää tarvita "todennäköisiä syitä", riittää kun on "syytä epäillä". Hallitus ei esitä valtiolle korvausvastuusta näin syntyvien harhaiskujen aiheuttamista vahingoista syyttömästi epäillyille. Tätäkin Asianajajaliitto on lausunnossaan vaatinut.

Markku Fredman

oikeusturvavaliokunnan ja lausuntovaliokunnan rikosprosessijaoston puheenjohtaja.