Suomen Asiananajajien hallitus päätti paikallisosastojen tekemien ehdotusten mukaisesti myöntää Oikeustekopalkinnon asianajaja Markku Fredmanille. Palkinto luovutettiin Suomen Asianajajien valtuuskunnan kokouksessa 6.6.2025 Jyväskylässä.
Markku Fredman on toiminut 36 vuotta asianajajana, ja hän on tullut tunnetuksi vankkana oikeusturvan puolustajana: Hän on ollut mukana perus- ja ihmisoikeuksien turvaajana useissa julkisuutta saaneissa rikosasioissa, ollut pioneeri juttujen viemisessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen sekä ajanut kotimaassa 53 korkeimman oikeuden ja 19 korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätökseen johtanutta asiaa.
Kiitospuheessaan Markku Fredman korosti sen merkitystä, että on saanut edustaa asianajajien ammattikuntaa moninaisissa yhteiskunnallisissa hankkeissa.
Fredman on ollut jäsenenä Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomiteassa, esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunnassa sekä todistelutoimikunnassa. Lisäksi hän on asiantuntijana edustanut asianajajakuntaa kymmenissä lainsäädäntöhankkeissa eduskunnan eri valiokunnissa.
Hän korosti talkootyön merkitystä ja tuloksellisuutta etenkin silloin kuin sitä tekee ammatilainen omalla erityisosaamisellaan. Hän kannusti uusia asianajajasukupolvia siien, että yhteiskunnan eri toimijat löytävät Suomen Asianajista aina kunkin oikeudenalan parhaan asiantuntijan ja näille asiantuntijoille tarjotaan mahdollisuus yhteiskunnallisen talkootyön tekemiseen ammattikunnan ja erityisesti sen asiakaskunnan hyväksi.
Fredman korosti toisaalta myös tutkimustiedon merkitystä. Aivan liikaa spekloidaan esimerkiksi oikeusapupalkkion kohtuullista tasoa, kun melko helposti olisi tutkimuksen keinoin saatavilla tieto siitä, mitkä ovat julkisen oikeusavun tuotantokustannukset yksityisissä asianajotoimitoissa, tai millaiseksi muodostuu jukisella oikeusavulla hoidettaviin tehtäviin keskittyvän yksityisen asianajajan verotettavat ansiotulot.
Keskusrikospoliisin suorittama laite-etsintä EU-oikeuden ja pakkokeinolain vastainen
Varsinais-Suomen käräjäoikeus on ratkaissut sen tutkittavaksi pakkokeinoasiana saatetun kysymyksen Keskusrikospoliisin suorittaman laite-etsinnän laillisuudesta.
Esitutkintaa johtanut rikoskomisario oli 1.10.2024 päättänyt laite-etsinnästä ja määrännyt sen kohteeksi kaikki kunnianloukkauksesta ja seksuaalisesta ahdistelusta epäillyn henkilön käytössä olleet ja tältä 2.10.2024 takavarikoidut tietotekniset laitteet, joita olivat neljä erimerkkistä matkapuhelinta, kannettava tietokone ja tablettitietokone. Kun laitteiden sisältämä tieto oli jäljennetty poliisin tietojärjestelmään, takavarikko oli kumottu ja laitteet palautettu epäillylle. Tämä väitti käräjäoikeudessa, ettei laite-etsintä ollut laillinen mm. siksi, että siitä ei ollut päättänyt tuomioistuin eikä poliisista riippumaton hallinnollinen viranomainen.
Käräjäoikeus totesi, että laite-etsintä saadaan pakkokeinolain nojalla toimittaa pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöksellä, jos on syytä epäillä rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään 6 kuukautta vankeutta ja etsinnässä voidaan olettaa löytyvän tutkittavaan rikokseen liittyvä asiakirja. Näin oli tässä tapauksessa ollut. Epäillyllä oli mahdollisuus saattaa laite-etsintäpäätös tuomioistuimen tutkittavaksi mutta vasta jälkikäteen.
Kansallinen laki on kuitenkin jätettävä soveltamatta, jos se on ristiriidassa Euroopan unionin oikeuden kanssa eikä ristiriitaa voida poistaa tulkitsemalla kansallista säännöstä unionin oikeuden mukaisesti. Euroopan unionin tuomioistuin oli antanut ennakkoratkaisun laite-etsinnän edellytyksistä, joita oli johdettava perusoikeuksista kuten epäillyn yksityisyyden suojasta. Poliisin pääsystä kaikkiin tutkittavan henkilön laitteiden sisältämiin tietoihin saattoi seurata jopa erittäin vakava puuttuminen perusoikeuksiin. Sen vuoksi etsinnälle oli edellytettävä joko tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoelimen suorittamaa etukäteisvalvontaa ja erilaisten intressien punnintaa.
Käräjäoikeus vahvisti EU-oikeuden etusijaperiaatteen nojalla, että poliisilla ei ollut ollut toimivaltaa päättää kysymyksessä olevasta laite-etsinnästä eikä tuomioistuimen jälkikäteistä kontrollia voitu pitää riittävän tehokkaana oikeussuojakeinona. Etsinnän ulottamista kaikkiin epäillyn hallussa olleisiin laitteisiin, joista osa oli ollut hänen perheenjäsentensä käytössä ja osa hänen työnantajansa omaisuutta, ei toisaalta voitu pitää pakkokeinolaissa säädetty suhteellisuusperiaate huomioon ottaen puolustettavana.
Käräjäoikeus määräsi poliisilla olevat jäljennökset laitteiden sisällöstä hävitettäväksi.
Asian esitutkinta on kesken. Käräjäoikeuden päätös, joka ei ole lainvoimainen, on määrätty tutkinnallisista syistä salassa pidettäväksi lopputulosta ja lainkohtia lukuun ottamatta.
Asianajaja Markku Fredman toimi asiassa hakijan asiamiehenä.
Oikeusavun palkkioasetus ei enää johda lain tarkoittamaan kohtuulliseen palkkioon, joten se on jätettävä lain vastaisena soveltamatta.
Asianajaja Markku Fredman vei valtion varoista maksettavan palkkionsa korkeimman oikeuden arvioitavaksi kun vuosikausia esillä ollut vaatimus palkkioasetuksen päivittämisestä ei ollut johtanut tuloksiin. Palkkioasetus on edellisen kerran tarkistettu vuonna 2013 eikä palkkioita ole yli 20 %:n inflaatiosta huolimatta nostettu.
Korkein oikeus on tänään 5.12.2024 antamallaan päätöksellä päättänyt purkaa seksuaalirikostuomion, jolla Anneli Auer ja hänen tuolloisen miesystävänsä tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin Auerin lapsiin kohdistuneiksi katsotuista seksuaalirikoksista. Kumpikin syytetty kiisti kaikki syytteet. Anneli Auerin syyksi luettiin lopulta 12 eri rikosta ja hänet tuomittiin 7 vuoden ja 6 kuukauden vankeuteen. Toinen syytetty tuomittiin 11 eri rikoksesta 10 vuoden vankeuteen. He ovat kumpikin suorittaneet rangaistuksensa vuonna 2011 alkaneen tutkintavankeuden jatkeeksi.
Näyttö rikoksista muodostui pitkälti Auerin vuosien 1999 ja 2004 välillä syntyneiden kolmen lapsen kertomuksista. Vanhin, vuonna 1997 syntynyt lapsi kiisti johdonmukaisesti sen, että häneen tai sisaruksiinsa olisi kohdistunut mitään seksuaalisia tekoja. Lapset olivat kertomusten syntyajankohtana sijoitettuna Auerin veljen luokse, koska Auer itse oli vangittuna epäiltynä miehensä murhasta.
Kaikki lapset ovat nyt täysi-ikäisiä. He ovat yksi toisensa jälkeen myöntäneet, että aikanaan annetut kertomukset seksuaalirikoksista eivät lainkaan pidä paikkansa. Lasten selostukset siitä, miksi he ovat valehdelleet rikostutkinnassa on helmikuussa 2023 toimitettu purkuhakemuksen liitteinä korkeimmalle oikeudelle. Heitä on sen jälkeen kuulusteltu Keskusrikospoliisin tutkinnassa, ja he ovat siellä vahvistaneet sen, etteivät todisteina aikanaan käytetyt kertomukset pidä paikkansa.
Korkein oikeus on nyt päättänyt purkaa kyseiset Turun hovioikeuden ja Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiot. Asia palautuu käräjäoikeuteen.
Korkein oikeus ei järjestänyt pyytämäämme suullista käsittelyä lasten kuulemiseksi. Ehkä juuri tämän vuoksi KKO päätyi katsomaan, ettei asiassa vielä ollut esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi voitu päätyä toteamaan aiemman tuomioon olleen todennäköisesti väärä. Kun päätös purettiin erittäin painavien uudelleenarviointia puoltavien syiden takia, ei asiassa ollut tarpeen kuulla lapsia henkilökohtaisesti korkeimmassa oikeudessa.
Purkuhakemuksen laatinut asianajaja Markku Fredman kommentoi korkeimman oikeuden päätöstä seuraavasti:
”Esittämämme vaatimuksen mukaisesti asia on tänään palautettu Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen. Asia on siellä siinä vaiheessa, että syyte on edelleen vireillä ja käräjäoikeus ryhtyy selvittämään, haluaako syyttäjä pysyä syytteessä tai muuttaa sitä. Jos syyttäjä pysyy syytteessään, käräjäoikeus järjestää asiassa uuden oikeudenkäynnin, jossa otetaan vastaan asianosaisten esittämä todistelu. Lapset kuultaisiin nyt ensimmäistä kertaa oikeussalissa.”
”Nähdäksemme syyttäjällä ei ole asiassa enää tarvittavia todennäköisiä syitä syytteen ajamiseksi. Laki edellyttää, että syyttäjän tulee pitää todennäköisenä, että hän saatavilla olevan todistelun avulla pystyy osoittamaan syytetyn syylliseksi. Kun lapset ovat nyt aikuistuttuaan yksityiskohtaisesti, toisistaan ja äidistään riippumattomasti kertoneet mikä on saanut heidät aikanaan valehtelemaan, ei asiassa ole sellaista selvitystä, joka voisi edes todennäköisesti johtaa rikosten syyksilukemiseen uudessa oikeudenkäynnissä.”
Kumpikin purkua hakeneista on erittäin helpottunut ratkaisusta ja he toivovat, että asian käsittely päättyisi tähän, eikä syyttäjä enää jatkaisi oikeudenkäyntiä. Siitä aiheuituisi heille kohtuutonta kärsimystä. Heillä ei ole muuta kommentoitavaa asian johdosta.
Asianajaja Markku Fredman kommentoi Helsingin Sanomissa EUT:n 4.10.2024 antamaa tuomiota, jossa katsotaan, että matkapuhelimen tutkiminen vähäisen rikoksen esitutkinnassa voi rikkoa yksityisyyden suojaa ja sen vuoksi poliisi ei saa omin luvin matkapuhelimia tutkia.
Keväällä 2021 ilmestyi uusi painos asianajaja Markku Fredmanin Rikosasianajajan käskirjasta. Uudessa painoksessa on noin 1.200 sivua ja satoja uusia oikeustapauksia sekä uusina aiheina mm. syyteneuvottelu ja menettämisseuraamukset.
Puolustajan rooli. Asianajaja Markku Fredman kuvaa kuinka rikosasianajajan rooli ja tehtävät ovat muuttuneet 1980-luvulta alkaen. Rikosprosessin modernisoinnin esteenä oli ollut puuttuvat rakenteet. Syyttäjälaitos, esitutkinta ja asianajo saatettiin kuntoon. Lopputuloksena on kansainvälisen vertailun hyvin kestävä järjestelmä.
Talentumin vuonna 2020 julkaisema esitutkinta- ja pakkokeinolakien kommentaari, 6. painos, yht. 1260 sivua. Tuoteinfo
Helsingin hovioikeuden laatuhankkeen julkaisu, jossa asianajaja Markku Fredmanin artikkeli Asianosaisjulkisuudesta esitutkinnassa ja vangitsemisesta päätettäessä. Perus- ja ihmisoikeudet rikosprosessissa
Asianajotoimisto Fredman & Månsson
Asianajotoimisto Fredman & Månssonin omistaa asianajaja, varatuomari, OTT Markku Fredman.
Verkkolaskutusosoite:
OVT-tunnus 003707398082 Operaattori Apix Messaging Oy (003723327487)
Laskut PDF-liitetiedostona:
003707398082@procountor.apix.fi
Paperilaskut skannattavaksi:
Asianajotoimisto Fredman & Månsson Oy PL 16112 00021 LASKUTUS
Asianajaja Markku Fredman kommentoi Helsingin Sanomissa EUT:n 4.10.2024 antamaa tuomiota, jossa katsotaan, että matkapuhelimen tutkiminen vähäisen rikoksen esitutkinnassa voi rikkoa yksityisyyden suojaa ja sen vuoksi poliisi ei saa omin luvin matkapuhelimia tutkia.
