Törkeiden rikosten valmistelun kriminalisoinnista

Hallituksen esityksen HE 141/2012 mukaan eräiden törkeiden rikosten valmistelu tulisi rangaistavaksi. Esitys on parhaillaan eduskunnan lakivaliokunnan käsittelyssä ja mietintö valmistunee aivan lähiaikoina.

Hallituksen esitys perustuu sille periaatteelle, että esityksen tarkoittamien rikosten (henkirikokset, törkeä ryöstö, panttivangin ottaminen) valmisteluista tulisi rikoslakiin kustakin uusi rikosnimike. Yrityksen osalta tiettyjen rikosten tunnusmerkistöjen jälkeen laissa lukee "Yritys on rangaistava". Hallitus ei siis esittänyt, että em. rikosten osalta kirjattaisiin lakiin "Yritys ja valmistelu ovat rangaistavia". Ero on merkittävä.

Hallituksen esityksessä omaksuttu sääntelytapaa johtaisi rangaistavuuden alan suunnittelemattomaan laajentumiseen, joka selvästi ylittää sen, mitä esityksen perusteluissa kerrotaan esityksellä tavoiteltavan.
Esityksen tarkoitus on aikaistaa eräiden törkeiden rikosten tekemisestä päättäneiden rikosoikeudellista vastuuta. Tarkoitus on, että jos poliisi estää ns. viime hetkellä vaikkapa arvokuljetukseen kohdistuvan ryöstön, voidaan sen tekemisestä keskenään sopineet ja työnjaosta sopineet saattaa syytteeseen.

Rikoslakiin esitetään seuraavaa lisäystä väkivaltarikosten osalta. Samankaltaista lisäystä esitetään myös törkeää ryöstöä ja panttivangin ottamista koskevaan lainsäädäntöön:


21 luku
Henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista
6 a §
Törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan
rikoksen valmistelu
Joka 1—3 tai 6 §:ssä tarkoitetun rikoksen
tekemistä varten
1) pitää hallussaan ampuma- tai teräasetta
tai muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista
välinettä taikka välinettä, joka soveltuu
erityisesti käytettäväksi välineenä rikoksessa,
2) sopii toisen kanssa tai laatii yksityiskohtaisen
suunnitelman jonkin mainitun rikoksen
tekemisestä tai
3) palkkaa, käskee tai muuten yllyttää toista
mainitun rikoksen tekemiseen taikka lupautuu
tai tarjoutuu tekemään sen
on tuomittava törkeän henkeen tai terveyteen
kohdistuvan rikoksen valmistelusta vankeuteen
enintään neljäksi vuodeksi.
Jos vaara rikoksen toteuttamisesta on ollut
muista kuin satunnaisista syistä vähäinen
taikka jos henkilö on vapaaehtoisesti luopunut
rikoksen valmistelusta, estänyt sen jatkumisen
tai muuten poistanut oman toimintansa
merkityksen rikoksen valmistelussa,
1 momenttia ei kuitenkaan sovelleta.


Esityksen mukaisen säädöksen osalta voi kuvitella seuraavan tilanteen:
A kuuluu radikaaliin ryhmään X joka on päättänyt ryhtyä toimiin poliitikko Z:n surmaamiseksi. B ei kuulu ryhmään, mutta on A:n ystävä. A ottaa yhteyttä B:hen ja kertoo, ettei hänen autonsa käynnisty ja hänen pitäisi päästä pikaisesti kokoukseen, jossa sovitaan tarkemmasta työnjaosta ryhmän X suunnitelman toteuttamiseksi. B suostuu kuljettamaan A:n kokoontumispaikalle.

Kokouksesta palattuaan A ottaa yhteyttä ystäväänsä C ja pyytää tätä ottamaan säilytettäväksi kokouksessa haltuunsa saamansa aseen, jota on tarkoitus käyttää ryhmän X, johon C ei kuulu, toiminnassa. C ottaa aseen haltuunsa ja piilottaa sen paikkaan, jonka sijainnin hän kertoo A:lle. A käy myöhemmin hakemassa aseen ja luovuttaa sen ryhmän X johtajalle D:lle, joka käyttää asetta poliitikko Z:n surmaamiseksi.

B:n menettely tämän kuljetettua A:n kokoukseen, jossa sovittiin tarkemmasta työnjaostoa törkeän rikoksen tekemiseksi ja jossa A sai tulevan rikoksentekovälineen haltuunsa täyttää hyvinkin murhan valmistelun avunannon tunnusmerkistön. Menettely ei kuitenkaan ole osa itse murhan tekemistä, joten kyse ei ole murhan avunanto. Syyttäjän tulisi siis syyttää B:tä avunannosta murhan valmisteluun.

A ei itse tehnyt murhaa, joten häntä ei voida tuomita tekijänä. Hän on saattanut syyllistyä murhan avunantoon antamalla surma-aseen D:lle. Onko hän lisäksi syyllistynyt murhan valmisteluun, joka on itsenäinen rikos? Hänhän on ollut laatimassa yksityiskohtaista suunnitelmaa murhan toteuttamiseksi. Esityksessä ei oteta kantaa siihen, voiko päärikoksen avunantaja syyllistyä lisäksi saman teon valmisteluun ja saada rangaistuksen molemmista. Ilmeisesti syytteen pitäisi koskea kumpaakin menettelyä.

C on pitänyt hallussaan asetta, jota aiottiin käyttää murhassa. Hän on siten valmistellut murhaa. Esityksessä ei ole lainkaan otettu kantaa siihen, miten tulee suhtautua sellaisiin valmistelijoihin, jotka eivät ole ja joiden ei ole koskaan ollut tarkoituskaan täyttää valmisteltua rikosta. C:n menettely täyttää valmistelun tunnusmerkistön ja hän saanee siitä syytteen.

Lain sinänsä yksinkertainen tavoite saattaa pankkirosvot rikosoikeudelliseen vastuuseen myös, jos heidät pystytään pysäyttämään jo matkalla pankkiin, on siis osallisuusoppien myötä laajentumassa melko ennakoimattomalla tavalla lain saattaessa rangaistavuuden piiriin myös monenlaisia muita menettelyitä, joita ei tänä päivänä koeta rangaistavaksi osallisuudeksi täytettyyn rikokseen.

Jatkossa siis D saa syytteen murhasta, A murhan avunannosta ja valmistelusta sekä ampuma-aserikoksesta, B avunannosta murhan valmisteluun, C saa syytteen ampuma-aserikoksesta ja murhan valmistelusta. Hallituksen esityksestä saa kuitenkin sen kuvan, että tarkoitus on lähinnä puuttua D:n menettelyyn ennen kun hän tekee rikoksensa.

A:n osalta merkittävää on se syyllistyykö D murhaan vai ei. Avunato tekemättömään murhaan ei tietenkään ole rangaistavaa, joten jos D luopuu murhasta A:n menettely jää pelkäksi valmisteluksi. C:n menettelyn rikosoikeudellinen arviointi ei näyttäisi muuttuvan lainkaan sen mukaan täyttääkö D suunnitelman ja surmaa Z:n. Hän voi tehokkaasti katua, mutta autokuski B:n ja aseen piilottaja C:n valmistelurikos ovat lopullisesti täyttyneet jo aiemmin.

Jos D luopuu valmistellun murhan tekemisestä, häntä ei syytetä mistään, jos hän ei ole pitänyt laitonta ampuma-asetta hallussaan. Onko oikein, että murhan valmistelun avunantaja B saa enintään kolme vuotta vankeutta, mutta hankkeen keskeinen toimija D ei saa edes syytettä?

Ja luonnollisesti valmistelun avunantajan puhelin voidaan asettaa telekuunteluun.

 

(Teksti perustuu asianajaja Markku Fredmanin Suomalaisen lakimiesyhdistyksen vuosikokouksessa 15.4.2013 pitämään kommenttipuheenvuoroon ja asiasta käytyyn keskusteluun.)

Asianajotoimisto Fredman & Månsson

Asianajotoimisto Fredman & Månssonin osakkaina ovat asianajaja, varatuomari Markku Fredman ja asianajaja, varatuomari Ulf Månsson.

Katso tiedot »

Ota yhteyttä

Hämeentie 68 A, 2. krs, 00550 Helsinki

Puhelin:

  • Fredman 0400-464094
  • Månsson 0400-605202

Telefax 09-2787211

Yhteystiedot »