Miksi sarjahukuttaja oli vapaalla jalalla?

raudatViime viikon puheenaiheita oli kysymys siitä, kuinka on mahdollista, että 14,5 vuoden vankeuteen mm. kahdesta taposta tuomittu Pekka Seppänen saattoi olla vapaalla jalalla odottamassa tuomiotaan.

Asia johtui siitä, että Itä-Suomen hovioikeus päätti 21.1.2016 vapauttaa 20.11.2015 käräjäoikeudessa vangitun, mm. kolmesta taposta epäillyn Seppäsen. Miksi hovioikeus sitten päätyi vapauttamaan Seppäsen?

 Ensin hieman taustaa.

Henkirikokset, joista Seppästä epäiltiin, ja joista käräjäoikeus hänet vangitsi olivat tapahtuneet 2010, 2011 ja 2014. Kesken tutkintavankeuden 4.12.2015 Seppänen vangittiin myös vuonna 2007 tehdyiksi epäillyistä tapon yrityksistä. Vanhemmat tapaukset olivat tuoreeltaan olleet poliisitutkinnassa, mutta ne eivät silloin olleet päätyneet syyteharkintaan. Vangitsemisvaatimus vuoden 2015 lopulla perustui mm. uusiin ja muuttuneisiin kertomuksiin. Tutkinnassa oli kiinnitetty huomiota myös vuosien varrella tapahtuneiden hukkumiskuolemien samankaltaisuuteen.

Käräjäoikeus hyväksyi kaikki poliisin esittämät vangitsemisvaatimukset, eli Seppänen vangittiin kaikista niistä rikoksista, joista poliisi vangitsemista vaati. Ensimmäinen vangitsemisvaatimus marraskuussa 2015 koski kuutta rikosta ja joulukuussa hyväksyttiin kolmea tapon yritystä koskeva lisävaatimus. Se koski siis vuonna 2007 tapahtunutta veneen kaatumista, jossa kolme henkilöä joutui veden varaan. Kutakin rikosepäilyä kuvattiin vangitsemisvaatimuksessa puolen sivun verran. Siinä selostettiin myös asiassa kuultujen henkilöiden kertomuksia. Marraskuisen vangitsemisvaatimuksen mukana ei ollut mitään liitteitä tai todisteita. Joulukuinen vangitsemisvaatimus ei sekään sisältänyt mitään liitteitä tai todisteita, mutta asiaa uudelleen käsiteltäessä 20.12.2015 on rikosylikomisario Jarmo Vallius antanut oikeudelle kopion viikkoa aiemmin kuulustellun rikoskonstaapelin kuulupöytäkirjasta. Kyseinen poliisi oli ottanut aikanaan kiinni erään vuonna 2011 vedenvaraan joutuneista, joka tuolloin juovuksissa oli maininnut Seppäsen keikuttaneen venettä vuonna 2011, jolloin eräs henkilö oli hukkunut.

Käräjäoikeus siis katsoi kaikissa tapauksissa olevan todennäköisiä syitä epäillä Seppästä poliisin yksilöimistä henkirikoksista. Asia käsiteltiin Seppäsen pyynnöstä uudelleen mm. 31.12.2015, jolloin käräjäoikeus edelleen katsoi olevan todennäköisiä syitä Seppäsen syyllisyyden tueksi.

Seppänen kanteli 31.12.2015 annetusta päätöksestä hovioikeuteen. Kantelu on päivätty 8.1.2016. Kantelussa kiistettiin todennäköisten syiden olemassaolo. Lisäksi mainittiin vangitsemisen kohtuuttomuus ja pyydettiin yhteydenpidon rajoitusten poistamista. Matkustuskieltoa tarjottiin vangitsemisen sijaan parempana vaihtoehtona.

Asiassa oleellista on se, miten tutkinnanjohtaja vastasi kanteluun. Rikosylikomisario Vallius kertoi kirjallisessa vastauksessaan syistä, jotka johtivat vanhojen tapausten uudelleentutkintaan. Asioita oli nyt tutkittu kokonaisuutena. Vallius kirjoitti:

vastine

Vallius kirjoitti myös, että vuoden 2011 tapauksessa kanssaepäilty "on kertonut uusissa kuulusteluissa muistavansa hämärästi, että Seppänen olisi aiheuttanut veneen kaatumisen, jossa yksi henkilö sitten hukkui". Lisäksi Vallius kirjoitti, että "asiassa on ilmaantunut myös toinen todistaja, joka on kertonut samansuuntaisesti". Vuoden 2014 osalta em. kanssaepäilty "muutti esitutkintakertomustaan siten, että Pekka Seppästä on myös todennäköisin syin epäiltävä rikoksesta. Myös tapahtumapaikalla tehty uusi paikkatutkimus tukee rikosepäilyä. Kun verrataan tapahtumapaikkaa aikaisemmin 2014 suoritettuihin kuulusteluihin, käy ilmi ristiriitoja silloisiin kuulusteluihin".

Vallius totesi: "Em. perusteella katson, että todennäköisiä syitä on epäillä Pekka Seppäsen syyllistyneen vangitsemisen perusteena oleviin rikoksiin. Lisäksi viittaan siihen mitä vangitsemisvaatimuksissa ja vangitsemisoikeudenkäynneissä on käsitelty ja kirjattu." Mitään liitteitä tai todisteita ei vastaukseen sisältynyt.

Vastauksen saatuaan hovioikeuden tuli ratkaista asia. Kanteluasioissa ei järjestetä suullista käsittelyä kuin hyvin poikkeuksellisesti. Tässä tapauksessa kumpikaan osapuoli ei ollut vaatinut suullista käsittelyä hovioikeudessa.

Hovioikeus sovelsi asiassa vuoden 2014 alusta voimaan tulleen Pakkokeinolain säännöksiä. Näiden osalta hovioikeus totesi seuraavaa:

Pakkokeinolain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 11 §:n 1 momentin mukaan rikoksesta todennäköisin syin epäilty saadaan vangita, jos rikoksesta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta. Mainitun luvun 13 §:n mukaan ketään ei saa määrätä pidettäväksi edelleen vangittuna, jos se olisi kohtuutonta asian laadun taikka rikoksesta epäillyn tai tuomitun iän tai muiden henkilökohtaisten olosuhteiden vuoksi.
Huolimatta samasta sanamuodosta ilmaisulla "todennäköisin syin" ei tarkoiteta yhtä korkeaa todennäköisyyttä kuin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 6 a §:ssä, jonka mukaan syyttäjän on nostettava syyte epäillystä rikoksesta jos hän katsoo, että on olemassa todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Lain esitöissä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöön tukeutuen todettu, että rikosepäilyä voidaan pitää uskottavana vain silloin, kun on olemassa tosiseikkoja tai tietoja, joiden perusteella objektiivinen tarkkailija voi vakuuttua siitä, että asianomainen henkilö on saattanut tehdä rikoksen. Uskottavuus riippuu tapauksen kaikista asianhaaroista. Kaikista vangitsemisen yleisistä edellytyksistä on esitettävä riittävä selvitys vangitsemisvaatimuksessa ja sen käsittelyn yhteydessä. Vangittuna pitämiseen on suhtauduttava sitä kriittisemmin, mitä pidemmälle aika kuluu (HE 222/2010 vp s. 247).
Pakkokeinolain 3 luvun 8 §:n mukaan vangitsemisasian käsittelyssä on esitettävä vangitsemisen edellytyksistä selvitys, joka voi perustua pelkästään kirjalliseen aineistoon. Tutkittavana olevasta rikoksesta ei saa esittää tämän sekä vangittavaksi vaaditun vangitsemisvaatimuksen johdosta esittämän lisäksi muuta selvitystä, ellei tuomioistuin katso siihen olevan erityistä syytä. Tarkoituksena ei ole, että vangitsemisasian käsittelystä muodostuu syyteasian ennakkokäsittely. Rikosilmoituksen ja kuulustelupöytäkirjojen lisäksi kysymykseen saattavat tulla muutkin asiakirjat kuten esimerkiksi vangittavaksi vaadittua koskeva rikosrekisteriote. Vangitsemisvaatimuksen tueksi on esitettävä riittävä selvitys myös vangitsemisen yleisistä edellytyksistä. Tämä tarkoittaa sen selvittämistä, että vangittavaksi vaadittu on todennäköisin syin syyllistynyt vangitsemisvaatimuksen perusteena olevaan rikokseen. Riittävää ei siis ole, että vangitsemisvaatimuksen esittäjä virkavastuulla käsityksenään esittää myös näiden yleisten edellytysten olevan olemassa (HE 222/2010 s. 255).

Hovioikeus joutui siis arvioimaan nimenomaan sitä selvitystä, jonka tutkinnanjohtaja omien käsitystensä tueksi oli esittänyt. Eli mitä muuta kuin omia käsityksiään tutkinnanjohtaja oli esittänyt?

Hovioikeus lienee kiinnittänyt huomiota mm. ilmaisuihin "ilmaantunut myös toinen todistaja, joka on kertonut samansuuntaisesti", "muutti esitutkintakertomustaan siten, että Pekka Seppästä on myös todennäköisin syin epäiltävä rikoksesta", "uusi paikkatutkimus tukee rikosepäilyä" ja "käy ilmi ristiriitoja silloisiin kuulusteluihin". Näillä lausumilla tutkinnajohtaja on viitannut epäilyä tukevaan selvitykseen, jota ei ole kuitenkaan yksilöity, puhumattakaan, että kyseisiä kuulustelukertomuksia tai paikkapöytäkirjoja olisi esitetty hovioikeudelle, jotta se olisi voinut tehdä niistä oman arvionsa ja esimerkiksi havaita itse ristiriidat. Hovioikeus lienee pannut merkille myös sen, että siltäkin osin kun vastauksessa siteerattiin joitain kertomuksia, ei näitä kertomuksia annettu kokonaisuudessaan hovioikeuden arvioitavaksi.

Hovioikeus kuvasi päätöksessään sille esitettyä näyttöä seuraavasti:

Vaatimuksen tekijän tulee esittää oikeudelle selvitystä, jonka perusteella voidaan katsoa olevan todennäköisiä syitä epäillä Seppästä puheena olevista rikoksista. Vuoden 2007 tapauksessa on kysymys Seppäsen seurueen veneen kaatumisesta Polvijärven Myhkyrinselällä. Veneseurue oli ollut juovuksissa ja ilman pelastusliivejä. Osalla heistä oli ollut heikko uimataito ja yhdellä oli ollut kipsi jalassa. Vangitsemisvaatimuksen tueksi poliisi on vedonnut kahden asianomistajan kertomukseen siitä, että Seppänen olisi tahallaan aiheuttanut veneen kaatumisen. Kahta muuta veneessä ollutta henkilöä ei ole voitu enää kuulustella, koska he ovat kuolleet. Kaksi veneessä ollutta henkilöä olivat kertoneet myös paikalle tulleelle mökkinaapurille ja poliisille, että Seppänen olisi tahallaan keikuttanut venettä.
Vuoden 2010 tapauksessa Seppäsen seurustelukumppani oli hukkunut rantaveteen Seppäsen mökillä. Vangitsemisvaatimuksesta käy ilmi, että Seppäsellä ja kuolleella henkilöllä oli ollut erimielisyyksiä ja henkilö oli tehnyt rikosilmoituksia Seppäsestä. Rikosepäily Seppästä kohtaan perustuu ristiriitoihin Seppäsen kuulusteluissa kertomista tapahtumista mökillä verrattuna ulkopuolisten todistajien lausuntoihin mökiltä kuuluviin ääniin tiettyinä kellonaikoina ja hätäkeskukseen rekisteröidyn puhelun ajankohtaan. Poliisin ilmoituksen mukaan uusi paikkatutkimus tukee rikosepäilyä. Lisäksi tapaukseen liittyvissä uusien todistajien kuulusteluissa on käynyt ilmi, että henkilö olisi hukkunut jo edellisenä päivänä Seppäsen aiheuttamaan veneen kaatumisen seurauksena ilman ulkopuolista apua.
Vuonna 2011 soutuvene oli täyttynyt vedellä ja veden varaan joutuneista neljästä henkilöstä yksi oli hukkunut. Seppäsen kanssaepäilty on uudessa kuulustelussa muistikuviinsa vedoten kertonut käsityksenään, että Seppänen olisi aiheuttanut veneen kaatumisen. Kanssaepäiltyä tapahtuman jälkeen kiinni ottamaan mennyt poliisi on todistajana kertonut henkilön kertoneen tuolloin, että Seppänen oli keikuttanut venettä. Asiassa on ilmaantunut myös toinen todistaja, joka on kertonut samansuuntaisesti. Aikaisemmin kanssaepäilty ei ollut kuulustelussa kertonut tapahtumista mitään humalatilaansa vedoten. Veneessä tapahtumahetkellä Seppäsen, kanssavastaajan ja hukkuneen henkilön lisäksi ollut henkilö on kuollut. Vangitsemisvaatimuksessa on todettu, että rikosepäily Seppästä kohtaan perustuu asian selvittelyssä ilmi tulleisiin ristiriitoihin ja Seppäsen toimintaan aikaisemmassa ja tätä tapahtumaa myöhemmin tapahtuneessa mökkiseurueen jäsenten hukkumistapahtumassa.
Vuoden 2014 tapaus oli sattunut veneretkellä, kun Seppänen oli heittänyt airot veteen ja hypännyt uimaan. Kaksi henkilöä oli jäänyt veneeseen ja kaksi henkilöä oli lähtenyt uimaan. Näistä toisen Seppänen oli löytänyt rantavedestä hukkuneena. Tapausta uudelleen tutkittaessa osa tapahtumassa osallisena olleista henkilöistä oli kertonut tapahtumista eri tavalla kuin aikaisemmissa kuulusteluissa. Uusi paikkatutkimus tukee rikosepäilyä ja on aiheuttanut ristiriitoja vuonna 2014 suoritettuihin kuulusteluihin nähden. Seppäsen kanssaepäilty on kertonut Seppäsen vaikuttaneen vuonna 2014 suoritettuihin kuulusteluihin.

Hovioikeuden johtopäätös kuului seuraavasti:

Nyt kysymyksessä olevien pakkokeinolain 2 luvun 11 §:n 1 momentin ja 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisten vangitsemisvaatimusten perusteena on ollut vuosina 2007 - 2014 tapahtuneet neljä eri tapausta, joita poliisi on aikaisemmin tutkinut ja tuolloin todennut, ettei rikoksia ole tapahtunut. Tapauksia on ryhdytty tutkimaan uudelleen, kun tapahtumissa mukana olleet henkilöt olivat kertoneet niistä toisin kuin aikaisemmin. On selvää, että tutkintaa vaikeuttaa tapahtumista kulunut pitkä aika ja se, ettei kaikkia tapahtumissa mukana olleita henkilöitä ole ollut mahdollista kuulla uudelleen.
Neljässä tapauksessa havaittavissa olevat yhtäläisyydet puhuvat Seppäsen syyllisyyden puolesta. Esitetyssä selvityksessä ei ole tullut ilmi mitään sellaista, minkä vuoksi tapon tai tapon yrityksen tunnusmerkistön toteutuminen mainituissa tapauksissa ei olisi mahdollista. Siltä osin kuin kysymys on henkilötodistelusta vuoden 2011 tapausta lukuunottamatta rikosepäilyt perustuvat poliisin ilmoituksen mukaan useamman kuin yhden henkilön kertomukseen: Kuitenkin oikeudelle vangitsemisvaatimuksien lainmukaisuuden arvioimiseksi annetut tiedot tapauksista ovat niukkoja ja ylimalkaisia. Vuoden 2007 tapauksessa asianomistajia tai todistajia ei ole nimetty, eikä heidän esitutkinnassa antamiaan kertomuksia ole esitetty oikeudelle. Paikkatutkimuksen on ilmoitettu tukevan rikosepäilyä, mutta tutkimuksen tuloksia ei ole esitetty oikeudelle. Seppäsen syyllisyyttä vastaan puhuvana seikkana on pidettävä Seppäsen toimintaa yhden veden varaan joutuneen henkilön pelastamiseksi. Koska kertomuksien tarkemmasta sisällöstä ja vallinneista olosuhteista ei ole selvitystä, asiassa ei ole mahdollista millään tavoin arvioida Seppäsen mahdollista tahallisuutta eikä näin ollen sitäkään, onko epäilylle henkirikosten yrityksistä pakkokeinolaissa tarkoitettuja todennäköisiä syitä.
Vuosien 2010 ja 2014 hukkumistapausten osalta ei ole esitetty mitään selvitystä siitä, millä konkreettisella menettelyllä Seppänen olisi aiheuttanut seurustelukumppaninsa ja uimaan lähteneen henkilön kuoleman. Todistajien tai vuoden 2011 tapauksen osalta kanssavastaajan kuulustelukertomuksia ei ole esitetty oikeudelle. Kysymyksessä olevassa tapauksessa veneessä ollut seurue oli ollut alkoholin vaikutuksen alaisena, joten muistikuvien parantuminen vuosien jälkeen ei ole uskottavaa. Hovioikeus katsoo, ettei epäillyn kolmen tapon osalta vangitsemisvaatimuksen tueksi ole esitetty sellaisia perusteita, että Seppästä voitaisiin todennäköisin syin epäillä tahallisista henkirikoksista.
Käräjäoikeuden määräys Pekka Tapani Seppäsen vangittuna pitämisestä kumotaan. Hovioikeus on 15.1.2016 määrännyt Seppäsen heti laskettavaksi vapaaksi.

Eli vangitseminen kaatui siihen, että hovioikeus katsoi sille ja aiemmin käräjäoikeudelle esitetyn selvityksen siten puutteelliseksi, ettei sen perusteella voitu todeta vangitsemisen edellytyksenä olevien todennäköisten syiden olevan olemassa. Tässä hovioikeus toimi aivan oikein ja uuden Pakkokeinolain mukaisesti. Aiemmassa laissa olevaa säätelyä tiukennettiin siten, että korostettiin selvityksen esittämistä tuomioistuimelle, joka vangitsemisesta päättää. Hovioikeus siteerasikin hallituksen esityksestä olennaisen kohdan: "Riittävää ei siis ole, että vangitsemisvaatimuksen esittäjä virkavastuulla käsityksenään esittää myös näiden yleisten edellytysten olevan olemassa". Ainakin uuden Pakkokeinolain mukaan nimenomaan pakkokeinosta päättävän tuomarin on tehtävä itse arvio esitetystä näytöstä ja arvioitava osoittaako se todennäköisten syiden olevan olemassa. Jos näyttöä ei esitetä, tai se on vain sitaatti osasta kuulustelukertomusta, jonka loppuosaa tuomari ei saa nähdäkseen, kantaa tutkinnanjohtaja huomattavan riskin siitä, että vangitsemisvaatimus ei menesty.

Lisäksi tulee huomioida se, että Pakkokeinolaissa on ne bis in idem -periaatteelle sukua oleva sääntö: Henkilöä ei voida vangita uudelleen samasta teosta epäiltynä, paitsi jos vapauttamisen jälkeen uudessa vaatimuksessa vedotaan uuteen vasta ilmitulleeseen selvitykseen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että tutkinnajohtaja ei voi kokeilla ensin heikolla näytöllä, ja jos se ei hovioikeudelle riitä, esittää sitten uusi vaatimus hieman laajemmalla näytöllä. Tutkinnanjohtajan on siis heti ensimmäisessä hakemuksessaan esitettävä riittävä näyttö vangitsemisen tueksi. Uutta tilaisuutta ei hänelle suoda.

 

Markku Fredman 23.1.2017

 

 

 

Asianajotoimisto Fredman & Månsson

Asianajotoimisto Fredman & Månssonin osakkaina ovat asianajaja, varatuomari Markku Fredman ja asianajaja, varatuomari Ulf Månsson.

Katso tiedot »

Ota yhteyttä

Hämeentie 68 A, 2. krs, 00550 Helsinki

Puhelin:

  • Fredman 0400-464094
  • Månsson 0400-605202

Telefax 09-2787211

Yhteystiedot »