Toimistomme asianajajien hoitamia oikeustapauksia

Oikeustapaukset on julkaistu Korkeimman oikeuden, Korkeimman hallinto-oikeuden tai muun tuomiostuimen vuosikirjassa ja Finlex-tietokannassa. Mukana myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisemat tapauksemme.

KHO 1988 A 49

Maassa laillisesti oleskelevaa henkilöä, jonka olosuhteet hänen Suomessa oleskelunsa aikana olivat muuttuneet sellaisiksi, että häntä oli pidettävä pakolaisena, ei voitu karkottaa maasta, kun ulkomaalaislain 18 §:n 2 momentin erityiset edellytykset eivät täyttyneet.

Päätös 19.2.1988 taltio 673 (5038/7/87).

KHO 1989 A 2

Oikeuskanslerin ilmoitus siitä, että asiakirja-aineisto, josta hakija oli pyytänyt jäljennöstä, oli toimitettu edelleen toiselle viranomaiselle, ei sisältänyt HPurkuL 1 §:ssä tarkoitettua lainvoimaista hallintopäätöstä, joka voitiin kantelun johdosta poistaa, eikä myöskään HValL 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua valituskelpoista päätöstä.

Päätös 13.4.1989 taltio 1203 (606/1/88).

KKO 1990:93

Rikoksentekijän luovuttaminen

Kysymys ilma-aluksen kaappauksesta epäillyn palauttamisesta Neuvostoliittoon.

KHO 1990 A 46

Sisäasiainministeriön maasta karkottamista koskeva päätös kumottiin, koska karkotettavaksi esitetty henkilö ei karkottamismenettelyn aikana ollut ollenkaan oleskellut Suomessa, vaan hänet oli siirretty ulkomaille kärsimään rangaistusta Suomessa tehdyistä rikoksista ennen kuin karkotusesitys sisäasiainministeriölle oli tehty. Kun maahantulokielto voidaan määrätä vain maasta karkottamista koskevassa päätöksessä, myös henkilölle määrätty maahantulokielto kumottiin.

Päätös 7.9.1990 taltio 2927 (2075/7/90).

KKO 1990:163

Ruumiinvamman tuottamus - Vahingonkorvaus - Syy-yhteys

A oli asunnossaan uhannut veljeään leipäveitsellä. Viereisessä huoneessa suljetun oven takana ollut B oli tästä hätääntyneenä poistunut kolmannessa kerroksessa sijainneesta asunnosta pudottautumalla parvekkeelta maahan. B:lle oli putoamisesta aiheutunut pysyvä vamma.

Koska A ei ollut uhannut B:tä rikoksella ja kun B:n pudottautuminen parvekkeelta ei ollut ollut A:n ennalta arvattavissa, syyte B:hen kohdistetusta laittomasta uhkauksesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta sekä B:n korvausvaatimukset hylättiin.

KKO 1991:2

Työsopimus - Työsopimuksen irtisanominen

Ravintolassa toiminut viinuri oli todettu HIV-positiiviseksi, josta seikasta hän oli välittömästi ilmoittanut työnantajalleen. Työnantaja oli muutaman kuukauden kuluttua irtisanonut työntekijän työsopimuksen lähinnä tämän HIV-positiivisuuden vuoksi. HI-viruksen tartuntatavat huomioon ottaen työntekijän työskentely viinurina ei muodostanut tartuntariskiä ravintolan muille työntekijöille eikä asiakkaille. Työnantaja ei ollut näyttänyt, että työntekijän työkyky olisi olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt. Työnantaja ei ollut myöskään näyttänyt, että työntekijän HIV-positiivisuus olisi tullut ravintolan asiakaskunnan tietoon ja että tieto työntekijän sairaudesta olisi vaikuttanut ravintolan asiakaskäyntien määrään. Työnantajalla ei siten ollut oikeutta työsopimuksen irtisanomiseen.

KHO 1991 A 49

Jugoslavian kansalaisten rajalta käännyttämiseen oli ollut lainmukainen peruste. Sisäasiainministeriö oli, ottaen huomioon ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin 1 kohdan, 38 §:n 2 momentin ja 39 §:n, voinut käännyttää heidät lapsineen Ruotsiin, jonka viranomaiset olivat ilmoittaneet ottavansa heidät vastaan.

Päätös 12.11.1991 taltio 4127 (3581/7/91).

KHO 1992 A 8

Kun syyte oli lainvoimaisesti hylätty, ei asianosaisella ollut oikeutta saada tietoa esitutkinnan apuaineistona käytetyistä AsiakJulkA 1 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla salassa pidettävistä seurantaraporteista, koska ne eivät voineet vaikuttaa rikosasian käsittelyyn AsiakJulkL 19 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin.

Päätös 12.6.1992 taltio 2290 (4453/1/90).

KHO 1992 A 59

Ulkomaalainen oli syyllistynyt toistuvasti rikoksiin. Hän oli karkottamispäätöksestä tiedon saatuaan solminut avioliiton Suomen kansalaisen kanssa ja hänellä oli yhteinen lapsi toisen Suomen kansalaisen kanssa. Ulkomaalainen opiskeli suomalaisessa yliopistossa. Kun otettiin huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan sekä erityisesti rikosten laatu, ulkomaalaisen maastakarkottaminen ei loukannut hänen oikeuttaan.

Päätös 4.3.1992 taltio 758 (492/7/92).

KHO 1992 A 66

Taideteollisen korkeakoulun koulutuskeskuksen johtajan virkaan oli nimitetty yhteiskuntatieteiden tohtori, joka oli aikaisemmin toiminut tiedotusopin opettajana ja tutkijana. Hakemus, jossa nimityspäätös vaadittiin purettavaksi sillä perusteella, ettei virkaan nimitetty täyttänyt viran kelpoisuusvaatimuksia, hylättiin.

Päätös 10.1.1992 taltio 30 (4577/4/90).

KKO:1993:38

Kiinteistönvälittäjä
Vahingonkorvaus - Työnantajan korvausvastuu - Korvattava vahinko

Kiinteistönvälitysyhtiön työntekijä oli ennen määräalan kaupan päättämistä esittänyt ostajalle kiinteistörekisterinotteen, jonka mukaan uittajalle oli vesioikeuden päätöksellä perustettu pysyvä käyttöoikeus kantatilan maa-alueeseen. Kaupan päättämisen jälkeen oli ilmennyt, että naapurikiinteistölle tuli tukkien pudotuspaikka ja että uittaja käytti määräalan läpi kulkevaa tietä tukkien kuljetukseen pudotuspaikalle.

Kun kiinteistörekisterinotteesta ei ollut ilmennyt uittajan käyttöoikeuden sisältö, kiinteistönvälitysyhtiön olisi tullut varmistautua käyttöoikeuden sisällöstä. Kun kiinteistönvälitysyhtiön työntekijä oli laiminlyönyt antaa ostajalle kaupan päättämisen kannalta riittävät tiedot, yhtiö velvoitettiin suorittamaan ostajalle vahingonkorvausta. Yhtiön työntekijä ei ollut ostajalle vastuussa yhtiön toimeksiannon virheellisestä täyttämisestä aiheutuneesta vahingosta. Koska työntekijän virhe oli tapahtunut vain yhtiölle annetun toimeksiannon suorittamisessa, hän ei ollut korvausvastuussa ostajalle myöskään vahingonkorvauslain nojalla. Ään.

KKO 1993:50

Virkarikos - Kuolemantuottamus

T oli uhkaamalla räjäyttää hallussaan olevan dynamiittipanoksen pakottanut pankin henkilökunnan luovuttamaan hänelle rahaa ja pakoauton. Sen jälkeen T oli poistunut pankista rahojen ja räjähteiden sekä ottamansa kolmen panttivangin kanssa. Poliisi oli myöhemmin suluttanut auton niin, ettei T:llä ollut ollut mahdollisuutta jatkaa matkaa. Huolimatta siitä, että T oli uhannut räjäyttää auton, ellei matkan jatkamista sallita, sulutusta ei ollut purettu. Kahden panttivangin paettua autosta poliisit olivat avanneet tulen T:tä kohti. Auto oli räjähtänyt, jolloin T ja yksi panttivanki olivat saaneet surmansa.

Kysymys poliisin menettelyn laillisuudesta. (Ään.)

KKO 1993:92

Kuolemantuottamus

Vastaaja oli ilmoittamatta kumppanilleen HIV-positiivisuudestaan ollut vuosina 1986-87 tämän kanssa toistuvasti suojaamattomassa anaaliyhdynnässä. Viimeksi mainittu oli tuolloin saanut vastaajalta HIV-tartunnan ja kuollut siitä johtuneen AIDS-oireyhtymän seurauksena vuonna 1990. Vastaajan katsottiin syyllistyneen törkeään kuolemantuottamukseen.

Syyte taposta tai törkeästä pahoinpitelystä hylättiin, kun oli jäänyt näyttämättä, että vastaaja olisi tarkoittanut tartuttaa infektion kumppaniinsa eikä ollut perusteita olettaa, että hän, ottaen huomioon hänen käytettävissään tekojen aikaan olleet tiedot tartuntamahdollisuuden suuruudesta, olisi pitänyt tartunnan syntymistä menettelynsä varmana tai varsin todennäköisenä seurauksena. (Ään.)

KKO 1993:156

Syyttömästi pidätetyn ja vangitun korvaus

Syytteet rikoksista, joiden johdosta A oli ollut pidätettynä ja vangittuna, oli hylätty. A oli esitutkinnassa ja oikeudenkäynnin aikana salannut asioita ja muuttanut kertomustaan. Kun A ei ollut ollut syylliseksi epäiltynä velvollinen myötävaikuttamaan syyllisyyskysymyksen selvittämiseen, hän ei itse ollut antanut aihetta pidätettynä ja vangittuna pitämiseensä. Aikaisemmista vankilatuomioistaan huolimatta A:lla oli oikeus saada valtiolta korvausta vapauden menetyksen aiheuttamasta kärsimyksestä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin: Stjerna v. Finland tapaus

Yksityiselämän suoja - Perhe-elämän suoja - Syrjintä - Sukunimi

Kysymys siitä, oliko loukattu yksityiselämän suojaa, kun sukunimen muutamista koskeva hakemus oli evätty, vaikka hakijan käsityksen mukaan hänellä oli siteitä hänen ehdottomaansa nimeen hänen nykyisestä nimestään aiheutui käytännössä hankaluuksia.
Kysymys myös syrjintäkiellosta.

KHO 1995 A 11

Tietosuojalautakunnan henkilörekisterilain 37 §:n nojalla työvoimatoimistoille myöntämä poikkeuslupa saada tietoja eräiden korkeakoulujen rekistereistä ei koskenut sillä tavoin välittömästi rekisteröityjen taikka asianomaisten korkeakoulujen ylioppilaskuntien oikeutta, että näillä olisi ollut oikeus hakea muutosta poikkeuslupapäätökseen. Poikkeus ei sinänsä velvoittanut haettujen henkilötietojen luovuttamiseen.

Päätös 7.3.1995 taltio 637 (1318/1/94).

KHO 1995 A 36

Väestötietolain mukaan väestötietoiärjestelmän henkilötietoja pidetään luotettavana selvityksenä henkilöstä, jollei toisin näytetä. Lääninoikeudessa esitetyn selvityksen osoitettua, ettei henkilö ollut menettänyt Suomen kansalaisuutta kansalaisuuslain 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla, passia ei voitu peruuttaa sillä perusteella, että väestön keskusrekisterin mukaan henkilö oli valtioton.

Päätös 28.11.1995 taltio 4909 (4428/4/94).

KKO 1995:110

Lapsen palauttaminen

Kysymys lapsen palauttamisesta Haagin sopimuksen nojalla. (Ään.)

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin: Kerojärvi -tapaus - Oikeudenmukainen oikeudenkäynti - Yksityisluonteista oikeutta koskeva riita - Tuomioistuinkäsittely - Todistusaineisto - Muutoksenhaku

Kysymys oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuudesta, kun vakuutusoikeus oli ratkaissut sotilasvammalain mukaisia korvauksia koskeneen valituksen antamatta viranomaisten sille lähettämiä asiakirjoja tiedoksi valittajalle ja kun korkein oikeus oli hylännyt vakuutusoikeuden päätöksestä tehdyn valituksen ryhtymättä mihinkään tiedoksiantoa tarkoittaneeseen toimenpiteeseen.

Uudenmaan lääninoikeus

Passi Passin peruuttaminen Perusoikeudet Perustuslaki
D:5054/5400/95 A:12.12.1995 T:1557/2

Poliisilaitos oli passilain 9 §:n 1 momentin 1 ja 4 kohdan, 10 §:n, 14 §:n 2 momentin 3 kohdan ja 15 §:n nojalla peruuttanut A:n passin toistaiseksi, koska passin antamisen jälkeen oli tullut esiin seikkoja, jotka passin antamista harkittaessa olisivat ilmeisesti johtaneet passin epäämiseen, sillä oli perusteltua syytä odottaa, että A matkustaisi ulkomaille välttääkseen rangaistusta ja jatkaakseen rikollista toimintaa. Hallitusmuodon 7 §:n 2 momentin mukaan jokaisella on oikeus lähteä maasta. Tähän oikeuteen voidaan lailla säätää välttämättömiä rajoituksia oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi taikka maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi. Passilain 14 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan passi voidaan peruuttaa toistaiseksi, jos sen antamisen jälkeen on tullut esiin seikkoja, jotka passin antamista harkittaessa ilmeisesti johtaisivat passilain 9 §:n nojalla passin epäämiseen. Harkittaessa passin peruuttamista passilain 14 §:n 2 momentin 3 kohdan nojalla on otettava huomioon myös hallitusmuodon 7 §:n 2 momentissa säädetyt maasta lähtemisen rajoitukset. Hallitusmuodon edellä mainittu säännös huomioon ottaen passia ei voitu peruuttaa sillä perusteella, että A:n voitiin perustellusti odottaa passia hyväksi käyttäen tekevän rikoksen.

Hallitusmuoto 7 § 2 mom PassiL 9 § 1 mom 4 kohta PassiL 14 § 2 mom 3 kohta

Vaasan hovioikeus VaaHO:1997:28

Vahingonkorvaus Turkistarhaus Jalostusarvon menetys Jalostuksen keskeytyminen
Sovittelu
TAPAUS kettutytöt

Vaasan hovioikeus VaaHO:1997:25


Rangaistuksen mittaaminen Ehdollinen rangaistus
TAPAUS kettutytöt

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin: Z. v. Finland - Yksityiselämän suoja - Perhe-elämän suoja - Suhteellisuusperiaate - HIV - Todistaja - Todistusaineisto - Oikeudenkäynnin julkisuus - Pakkokeinojen käyttö - EIT:n toimivalta - Tehokas oikeussuojakeino

Kysymys siitä, oliko törkeitä rikoksia koskeneessa asiassa puuttuminen yksityis- ja perhe-elämän suojaan ollut välttämätöntä, kun lääkäreiden kieltäydyttyä kertomasta potilastietoja tuomioistuin oli velvoittanut heidät todistamaan ja kun potilasasiakirjoja oli otettu takavarikkoon ja liitetty tutkintapöytäkirjaan
sekä kun oikeudenkäyntiaineiston salassapito oli rajoitettu 10 vuoteen ja HIV tartunnan saaneen henkilön nimi ja terveydentila oli julkistettu tuomiossa.

Tekijänoikeusneuvosto1997:17 A:10.9.1997


Tekijänoikeusneuvoston lausunto tekijänoikeuksiin kuuluvan levitysoikeuden raukeamisesta

Helsingin käräjäoikeus on 19.6.1997 päivätyllä kirjelmällään pyytänyt tekijänoikeusneuvoston lausuntoa tekijänoikeuden raukeamiseen liittyen. Lausuntopyyntö liittyy Helsingin käräjäoikeudessa käsiteltävänä olevaan tekijänoikeusrikosta ynnä muuta koskevaan asiaan. Kysymykset, joista lausuntoa pyydetään,ilmenevät lausuntopyyntöön liitetyistä asianajaja T.S:n ja asianajaja M.F:n kirjelmistä.

Ks. asiassa annettu KKO:n päätös

KKO 1998:33

Oikeudenkäynnin julkisuus - Salassapito

Kysymys siitä, millä tavoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla vaikuttaa oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain (945/1984) 9 §:n 2 momentin nojalla annettavan salassapitomääräyksen sisältöön.

IhmisoikeusSop 8 artikla
L oikeudenkäynnin julkisuudesta 9 § 2 mom

KKO 1998:91

Tekijänoikeus

Yhtiön toiminnassa oli käytetty kopioituja tietokoneohjelmia, vaikka yhtiöllä ei ollut ohjelmiin käyttöoikeutta.

Tietokoneohjelmien tekijänoikeuslain vastaisesta käyttämisestä tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin nojalla maksettavana kohtuullisena hyvityksenä pidettiin kunkin kopioidun ohjelman osalta sitä vähittäismyyntihintaa, jolla kyseinen tietokoneohjelma oli mahdollista saada laillisesti käyttöön.

KHO 11.9.1998 taltio 1827

Mielenterveys - Kuuleminen - Kriminaalipotilas

Kun rikoksesta syytetyn, mielentilansa vuoksi tutkittavana olevan henkilön kuulemisessa ja tahdosta riippumattomaan mielisairaalahoitoon määräämisessä oli noudatettu mielenterveyslain 11 §:n säännöksiä, ei asian käsittelyssä ollut tapahtunut sellaista menettelyvirhettä, jonka perusteella hoitoonmääräämispäätös olisi ollut kumottava.

FKKR

Pakkokeino Vangitseminen Syytteen nostaminen
D:R-98/493 T:69 A:22.1.1999

Kysymys käräjäoikeuden menettelyn oikeellisuudesta, kun syytteen nostamisen määräaikaa oli pidennetty tutkinnanjohtajan pyynnöstä vangittua kuulematta.

KKO 1999:78

Rikoksentekijän luovuttaminen

Vieraaseen valtioon rikoksen johdosta luovutetun A:n oli väitetty tehneen siellä ennen luovuttamista muun kuin luovuttamispäätöksessä tarkoitetun rikoksen. Sanotun valtion pyyntöön saada asettaa A syytteeseen tämän rikoksen johdosta oli liitetty vangitsemismääräys, joka kuitenkin koski muuta tekoa. Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetun lain 9 §:n 1 momentin ja 32 §:n 2 momentin katsottiin edellyttävän, että vangitsemismääräys koskee sitä rikosta, josta henkilöä halutaan syyttää. Sen johdosta ei ollut lainmukaisia edellytyksiä suostua kysymyksessä olevaan pyyntöön. (Ään.)

KKO:1999:89

Törkeä huumausainerikos, rangaistuksen mittaaminen, menettämisseuraamus

A:n viljelemä hamppu vastasi marihuanaksi valmistettuna tetrahydrokannabinoli-pitoisuudeltaan pääosin hasista. Rangaistuksen lähtökohdaksi voitiin ottaa hasiksen osalta yleisesti noudatettu, määrään perustuva rangaistuskäytäntö. A:n teon erityinen suunnitelmallisuus, pitkäkestoisuus ja liiketoimenomaisuus huomioon ottaen rangaistus tuli mitata ankarammin kuin yleensä vastaavanlaatuisen ja -suuruisen hasiserän ollessa rikoksen kohteena.

Huumausaineen viljelystä ja valmistamisesta aiheutuneita kustannuksia ei voitu ottaa vähennyksenä huomioon tuomittaessa rikoslain 2 luvun 16§:n nojalla rikoksen tuottama hyöty valtiolle menetetyksi

KKO:1999:102

Rikoksen yritys

HIV-positiiviselle A:lle oli vaadittu rangaistusta murhan yrityksestä sen vuoksi, että hän oli poliisilaitoksella säilöön otettuna puremalla, sylkemällä ja verisillä sormilla raapimalla yrittänyt tartuttaa poliisimiehiin HI-viruksen. Koska A ei näin menetellessään ollut voinut HI-viruksen vähäisen tartuntariskin vuoksi saada aikaan todellista vaaraa rikoksen täyttymisestä, murhan yritys katsottiin kelvottomaksi, ja A tuomittiin virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta.

KKO:1999:115

Tekijänoikeus

A oli perustanut tietokoneeseensa elektronisen postilaatikon, huolehtinut sen toimivuudesta ja hyväksynyt sen käyttäjät. A:n määräämänä edellytyksenä postilaatikon käyttäjäksi pääsemiselle ja sellaisena olemiselle oli ollut tekijänoikeudellisesti suojattujen tietokoneohjelmistojen kopioiminen postilaatikkoon. Tätä vastaan A oli sallinut käyttäjien muun muassa kopioida postilaatikosta siellä olleita teoksena pidettäviä tietokoneohjelmistoja. A:n katsottiin levittäneen tietokoneellaan olleita tietokoneohjelmistojen kappaleita yleisön keskuuteen.

Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei tekijänoikeuslain 57§:n 1 momentissa tarkoitettuna kohtuullisena hyvityksenä tässä tapauksessa voitu pitää postilaatikkoon kopioitujen ohjelmistojen käyttöoikeuksien tavanomaisia vähittäismyyntihintoja, vaan hyvitystä määrättäessä oli otettava huomioon tapauksen erityispiirteet. (Ään.) Ks. KKO:1998:91 KKO:1989:151

KKO 1999:129 (Vahv. jaosto)

Rikoksentekijän luovuttaminen

Vieraaseen valtioon rikoksen johdosta luovutetun A:n väitettiin tehneen siellä ennen luovuttamista muun kuin luovuttamispäätöksessä tarkoitetun rikoksen. Sanotun valtion pyyntöön saada asettaa A syytteeseen tuosta rikoksesta voitiin suostua, vaikka rikoksesta ei ollut rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetun lain 9 §:ssä tarkoitettua vangitsemismääräystä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin: Kuopila-tapaus

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti - Osapuolten tasa-arvo - Kontradiktorinen oikeudenkäynti

Kysymys siitä, olisiko rikosasian vastaajalle tullut antaa tiedoksi syyttäjän hovioikeudelle toimittama lisätutkintapöytäkirja.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin: Nuutinen-tapaus

Perhe-elämän suoja - Oikeudenkäynnin kesto - Kohtuullinen aika

Kysymys siitä, oliko lapsen tapaamisoikeudesta annetun määräyksen täytäntöönpanossa käytetty tapauksen oloihin nähden riittäviä keinoja. Kysymys myös siitä, oliko lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskenut oikeudenkäynti kokonaisuudessaan kestänyt kohtuuttoman pitkän ajan, kun asia oli ollut vireillä yli 5 vuotta.

Virkamieslautakunta, asiat 21/2000 ja 30/2000

Virkasuhteen purku 
Koeaika
Määräaika
Sopimaton käytös
Yhteistyövaikeudet
Virantoimituksesta pidättäminen
Kuulemismenettely

KKO:2000:112

Virkarikos - Virkavelvollisuuden rikkominen
Rikokseen osallisuus - Yllytys
Huumausainerikos

Poliisimiehet olivat C:n välityksellä tilanneet D:ltä huumausainetta. Poliisimiehiä vastaan ajettu syyte yllytyksestä huumausainerikokseen hylättiin, koska poliisimiehet olivat estäneet rikoksen toteutumisen pidättämällä D:n tämän tullessa luovuttamaan huumausainetta C:lle. Poliisimiesten katsottiin käyttäneen kiellettyä menettelytapaa ja siten syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen. (Ään.)

KKO:2001:39 Takavarikko Asianajaja

Asianajaja A:n tietokoneen keskusyksikkö oli pakkokeinolain nojalla takavarikoitu ja keskusyksikön kovalevyn tiedonsisällöstä oli valmistettu poliisin toimesta kopio. Keskusyksikön tultua palautetuksi A:lle kopio oli jäänyt poliisin haltuun. A:n vaatimus takavarikon kumoamisesta oli sittemmin lainvoimaisesti hylätty.
A:n asiakkaat B, C ja D hakivat takavarikon kumoamista, koska heidän ilmoituksensa mukaan kopio sisälsi myös heidän A:lle antamiinsa asianajotoimeksiantoihin liittyviä tietoja, joita koski pakkokeinolain 4 luvun 2 §:ssä säädetty takavarikointikielto. Koska asia koski välittömästi B:n, C:n ja D:n oikeutta, heillä oli oikeus itsenäisesti saattaa kysymys takavarikosta tuomioistuimen tutkittavaksi. Koska B, C ja D eivät olleet olleet asianosaisia ratkaistaessa A:n vaatimusta eikä kysymystä takavarikosta ollut siten tuossa yhteydessä heitä sitovasti ratkaistu, A:n vaatimuksen johdosta annettu lainvoimainen ratkaisu ei estänyt tutkimasta B:n, C:n ja D:n hakemusta.

KHO:n päätös 15.6.2001

A on tehnyt 27.1.2000 päätöksen X:n virkasuhteen purkamisesta koeaikana, mutta päätös on annettu tiedoksi X:lle koeajan päättymisen jälkeen. Valtion virkamieslaissa tai -asetuksessa ei ole, toisin kuin irtisanomisen osalta, erityistä säännöstä siitä, milloin virkasuhteen purkamisen katsotaan tapahtuneen. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että viranomaisen purkaessa virkasuhteen on purkamisen ajankohtana purkamisen laissa säädetyt edellytykset ja sen tarkoitus huomioon ottaen pidettävä päätöksen tekohetkeä. Kun päätös X:n virkasuhteen purkamisesta on tehty 27.1.2000 ja siis 31.1.2000 saakka kestäneen koeajan aikana, virkamieslautakunnan ei olisi tullut päätöksessään mainituilla perusteilla kumota X:n virkasuhteen purkamisesta koeaikana tehtyä A:n päätöstä

KHO 11.09.2001/2122

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että X:n sivutoimi-ilmoituksessa tarkoitetut tehtävät vastaavat sisältönsä puolesta poliisimiehen työhön kuuluvia tehtäviä. Kun otettiin huomioon yksittäisen poliisimiehen asema julkisen vallan käyttäjänä ja tähän sisältyvä mahdollisuus puuttua yksityisillä olevien oikeuksien ja vapauksien käyttöön, korkein hallinto-oikeus katsoi, että poliisimiehen toimiessa vapaa-ajallaan sivutoimessa, joka sisältönsä puolesta vastaa poliisimiehen virkaan kuuluvia tehtäviä ja kohdistuu laajaan ja ennalta määräämättömään joukkoon yksityisiä, hän voi valtion virkamieslain 18 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tulla esteelliseksi tehtävässään, vaikka todennäköisyys esteellisyyden ilmenemisestä poliisimiehen yksittäisen virkatoimen suhteen on vähäinen. X:n oikeus puheena olevan sivutoimen vastaanottamiseen ja pitämiseen ratkaistaan soveltamalla valtion virkamieslain 18 §:n 2 ja 3 momentin säännöksiä. Perustuslain 6 §:n 1 momentti ja 18 §:n 1 momentti huomioon ottaen lailla voidaan säätää edellytyksistä, joilla valtioon virkasuhteessa oleva voi ottaa vastaan tai pitää sivutoimen, eikä perustuslain 106 §:stä johdu rajoituksia valtion virkamieslain 18 §:n soveltamiselle.

KKO:2001:120

Hovioikeus katsoi, että vastaajilla oli sinänsä oikeus saada valtion varoista korvausta laittoman vangitsemisen aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä, mutta määräsi nuo korvaukset käytettäviksi vastaajien rikoksen johdosta valtiolle maksettavien vahingonkorvausten vähennykseksi. Hovioikeuden todettiin menetelleen virheellisesti määrätessään kuittauksen suoritettavaksi ilman, että sellaista oli vaadittu. Koska kärsimyksestä suoritettavat korvaukset on ulosottolain 4 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan jätettävä ulosmittaamatta, ei niitä olisi saanut käyttää kuittaukseen.

KKO:2002:85

Pakkokeino - Takavarikko
Asianajaja
Salassapito
Oikeudenkäyntikulut - Valtion korvausvastuu

Poliisi oli takavarikoinut asianajaja A:n tietokoneen kovalevyn kopioimalla sen kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi kopioon sisältyi myös sellaisia B:n, C:n ja D:n A:lle antamia asianajotoimeksiantoa koskevia tietoja, joiden osalta A oli vaitiolovelvollinen ja jotka eivät liittyneet takavarikon perusteena olleeseen A:han kohdistuneeseen rikosepäilyyn. Kun takavarikko riidattomasti kohdistui tietoihin, joita ei pakkokeinolain 4 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan saanut takavarikoida, takavarikko oli B:n, C:n ja D:n vaatimuksesta kumottava.

Kysymys myös valtion velvollisuudesta korvata B:n, C:n ja D:n oikeudenkäyntikulut.

KKO:2002:122

Velallisen rikos - Velallisen epärehellisyys - Velallisen petos
Rikosten yhtyminen

Kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies oli tuomittu rangaistukseen törkeästä velallisen epärehellisyydestä. A oli salannut henkilökohtaisessa konkurssissaan sellaisia varoja, jotka hän oli saanut syyllistyessään tämän rikoksen avunantoon. A:lla ei ollut varojen alkuperästä huolimatta oikeutta jättää ilmoittamatta niitä konkurssimenettelyssään ja hänet tuomittiin myös törkeästä velallisen petoksesta.

KKO:2003:88

Tekijänoikeus
Tekijänoikeusrikos
Tavaramerkki
Teollisoikeusrikos
Petos
Väärennys
Suojauksen poistovälineen luvaton levittäminen
Markkinointirikos
Kilpailumenettelyrikos

A oli markkinoinut ja myynyt asiakkaille ohjelmistovalmistajien liikkeelle laskemia tietokonealan ohjelmistotuotteita muun muassa menettelemällä siten, että hän oli

- pakannut uudelleen päivitys- ja tuotevaihto-ohjelmina jakeluun tarkoitettuja ohjelmatallenteita sekä muunnellut ohjelmien pakkausten sisältöjä,
- myynyt pelkkiä ohjelmalevykkeitä ja vain jälleenmyyjien käyttöön tarkoitettuja esittelytuotteita,
- myynyt ohjelmistopaketteihin kuuluneita lisenssiasiakirjoja erikseen ohjelmien käyttöoikeustodistuksina,
- myynyt ohjelmistotuotteita, joihin hän oli liittänyt muuntelemiaan lisenssiasiakirjoja, ja
- kiinnittänyt uudelleen pakkaamiensa tuotteiden pakkauksiin ohjelmistovalmistajien suojattuja tavaramerkkejä.

A oli menettelyllään pyrkinyt saamaan aikaan käsityksen, että hän oli markkinoinut ja myynyt ohjelmistovalmistajien sellaisenaan markkinoille saattamia ja tavanomaiseen jakeluun tarkoitettuja tuotteita, eikä hän ollut ilmoittanut asiakkaille, että kysymys oli ulkoisesti muunnelluista ja uudelleen pakatuista ohjelmistotuotteista.

A oli myös levittänyt myymiensä päivitysohjelmien mukana kirjallista asennusohjetta, jonka avulla ohjelma voitiin asentaa asiakkaan tietokoneelle.

Siltä osin kuin A:ta oli syytetty tekijänoikeusrikoksesta ohjelmistovalmistajien levittämisoikeuden loukkaamisen perusteella Korkein oikeus ratkaisustaan ilmenevin perustein katsoi ohjelmistovalmistajien levittämisoikeuden rauenneeksi. Näin ollen A:n syyksi ei sanotuilta osin voitu lukea tekijänoikeusrikosta. (Ään.)

Kysymys A:n menettelyn rikosoikeudellisesta arvioinnista myös muilta osin. (Ään.)

Ks. KKO:n tiedote

EIT: H.A.L. v. Finland-tapaus

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti - Kontradiktorinen menettely - Perusteluvelvollisuus

Kysymys sairauspäivärahan hylkäämisestä tehtyjen päätösten riittävästä perustelusta ja siitä, olisiko kansaneläkelaitoksen lääkäreiden lausunnot tullut antaa hakijalle tiedoksi.

HelHO:2004:1

Murha
Asianomistaja
Leski
Syyteoikeus

Virallinen syyttäjä oli käräjäoikeudessa vaatinut A:lle rangaistusta rikoksesta, jonka johdosta A:n entinen avopuoliso B oli saanut surmansa. A:lla ja B:llä oli yhteinen lapsi C, joka ei yhtynyt syyttäjän syytteeseen. B:n vanhemmat D ja E ja hänen veljensä F yhtyivät syyttäjän syytteeseen ja esittivät lisäksi A:ta kohtaan vaihtoehtoisen syytteen. Käräjäoikeus hylkäsi A:ta kohtaan esitetyt syytteet. D, E ja F vaativat edelleen hovioikeudessa A:lle rangaistusta B:n kuolemaan johtaneesta rikoksesta.

A:lla ei ollut pelkästään B:n entisenä avopuolisona ja heidän yhteisen lapsensa vanhempana oikeutta käyttää leskelle kuuluvaa asianomistajan syyteoikeutta. Koska B:n kuolemaan johtaneesta rikoksesta ei näin ollen ollut syytteessä ketään niistä, joilla oli oikeus käyttää asianomistajan syyteoikeutta ja koska B:ltä oli jäänyt lapsi, jonka puhevaltaa oli käyttänyt hänelle määrätty edunvalvoja, ei D:llä, E:llä ja F:llä ollut oikeutta käyttää asiassa asianomistajan syyteoikeutta. D:n, E:n ja F:n valitus jätettiin A:han kohdistuneena tutkimatta ja käräjäoikeuden D:n, E:n ja F:n A:han kohdistaman rangaistusvaatimuksen johdosta antama lausunto poistettiin.

Vakuutusoikeus 9.12.2004/7944:2003

Rikosvahinko - Rikosvahinkolain soveltamisala

Kysymys Ison-Britannian kansalaisen oikeudesta saada korvausta rikoksella aiheutetusta henkilövahingosta, jonka oli aiheuttanut Latvian kansalainen Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Ratkaisussa otettu myös kantaa siihen, oliko Valtiokonttorin korvauspäätöksellä rikottu Euroopan yhteisöjen oikeuden yhdenvertaisuusperiaatetta ja, tuliko vakuutusoikeuden ylimpänä kansallisena muutoksenhakuasteena hankkia asiasta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisu.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin 31.5.2005 T.K. and S.E. v. Finland-tapaus

Oikeudenkäynnin kesto - Kohtuullinen aika

Kysymys esitutkinnan ja oikeudenkäynnin kohtuuttoman pitkästä kestosta konkurssirikoksia koskeneessa jutussa, jossa juttu palautettiin kerran käräjäoikeuteen ja jossa palautuksen jälkeen käytiin sovintoneuvotteluja ja riideltiin prosessuaalisista kysymyksistä usean vuoden ajan.

KKO:2005:90

Tuomari
Esteellisyys
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti

Tuomari, joka oli aikaisemmin tuominnut eräät vastaajat petosrikoksista, oli ryhtynyt valmistelemaan eräitä muita vastaajia vastaan nostettujen samoihin tapahtumiin perustuvien petossyytteiden käsittelyä. Jälkimmäisen asian vastaajat olivat tehneet tuomaria kohtaan esteellisyysväitteen. Väitteeseen antamassaan vastauksessa tuomari oli muun muassa arvioinut aikaisemman tuomion sitovuutta uuden oikeudenkäynnin kannalta. Kysymys tuomarin esteellisyydestä. (Ään.)

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin 21.9.2005 Petri Sallinen and others-tapaus

Kodin suoja - Kirjeenvaihdon suoja - Etsintä - Takavarikko - Asianajajan salassapitovelvollisuus

Kysymys siitä, oliko kansallisella lailla säännelty riittävän täsmällisesti ne edellytykset, joilla etsintä ja takavarikko voitiin kohdistaa asianajajan salassapitovelvollisuuden käsittämään aineistoon.

KKO:2006:25

Kuolemantuottamus
Huumausainerikos

B oli kesällä 2002 kuollut huumausaineeksi luokiteltavan lääkeaineen buprenorfiinin ja alkoholin yhteisvaikutuksen seurauksena. Kun otettiin huomioon tapahtuma-aikainen tietämys buprenorfiinista ja sitä sisältävästä Subutexista, vähäisen määrän Subutexia B:lle käytettäväksi antaneen A:n ei katsottu syyllistyneen huumausainerikoksen lisäksi kuolemantuottamukseen.

KKO:2006:64

Törkeä huumausainerikos
Tahallisuus
Erehdys - Tunnusmerkistöerehdys

Törkeästä huumausainerikoksesta syytetyt vastaajat olivat toimeksiantajaltaan saamiensa ohjeiden mukaisesti kuljettaneet reppua, jossa oli suuri määrä amfetamiinia. He kiistivät tienneensä repussa olleen huumausaineen laatua ja siten sen vaarallisuutta. Kysymys tahallisuuden arvioinnista.

HelHO:2007:5

Työsyrjintä - tahallisuus

OKA 7.12.2006 26/31/05

Tuomarin virkasyyte - Virka-aseman väärinkäyttäminen - Virkavelvollisuuden rikkominen

EIT 9.1.2007 Uoti-tapaus

Oikeudenkäynnin kesto - Kohtuullinen aika - Loukatun asema - Kotimaiset oikeussuojakeinot

Kysymys oikeudenkäynnin kohtuuttoman pitkästä kestosta vaikeassa talousrikosjutussa. Kysymys myös siitä, oliko valittajaa hyvitetty riittävästi kotimaisin toimenpitein. Kysymys vielä siitä, oliko Strasbourgin valitus ennenaikainen, kun juttu oli vielä vireillä kansallisissa tuomioistuimissa.

KKO:2007:13

Avioliitto - Omaisuuden ositus - Asumiskorvaus

Puoliso vaati pesänjakajan toimittamassa osituksessa korvausta siitä hyödystä, jonka toinen puoliso oli saanut, kun hän oli avioeron harkinta-ajan saanut yksin asua puolisoiden yhdessä omistamassa asunnossa. Koska vaatimuksen katsottiin koskevan avioliiton aikaista puolison elatusta, vaatimus ei kuulunut osituksessa käsiteltäviin asioihin. (Ään.) Ks. KKO:1974-II-64

EIT 24.4.2007 V. v. Finland-tapaus

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti - Syyttömyysolettama - Peitetoiminta - Valekauppa

Kysymys oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuudesta, kun huumausainerikoksesta syytetty ei saanut poliisilta riittävän ajoissa kaikkia tarpeellisia tietoja tukeakseen väitettään, jonka mukaan hän oli tehnyt rikoksen poliisin yllytyksen seurauksena. Kysymys myös syyttömyysolettaman soveltamisalasta.

EIT 6.9.2007 Johansson-tapaus

Yksityiselämän suoja - Perhe-elämän suoja - Etunimi

Kysymys vanhempien yksityis- ja perhe-elämän suojan loukkauksesta, kun he eivät voineet panna pojalleen Axl-nimeä.

EIT 23.10.2007 Kari Uoti-tapaus

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti - Syytetyn oikeudet - Todistajien kuuleminen

Kysymys syytetyn oikeuksien loukkauksesta, kun hovioikeudessa ei kuultu syytetyn nimeämää todistajaa, jonka laatimiksi ilmoitettuihin asiakirjoihin syyttäjä oli vedonnut näyttönä.

KHO 2007:76

Maistraatin päätös, jolla maistraatti oli hylännyt hakemuksen avioliiton esteiden tutkinnan suorittamiseksi, oli valituskelpoinen päätös. Koska avioliiton esteiden tutkinnan suorittamista pyytäneet eivät valituksen mukaan enää olleet avioliittoaikeissa, ei valittajalla enää ollut oikeussuojan tarvetta. Äänestys 3-2.

EIT 8.11.2007 Saarekallas Oü v. Estonia

Oikeudenkäynnin kesto ja tehokas oikeussuojakeino viipymistä vastaan.

EY-tuomioistuin Tuomio C-435/06 C

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (EYVL L 338, s. 1) 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 2 kohdan d alakohdan ja 64 artiklan tulkinta - Aineellinen soveltamisala - Lasten sijoittamista sijaishuoltoon koskevan hallinnollisen päätöksen, joka on vahvistettu tuomioistuimen päätöksellä, tunnustaminen ja täytäntöönpano - Julkisoikeuden alaan kuuluvat lastensuojelutoimenpiteet

KHO:2008:4

Julkisoikeudellinen lastensuojelu - Huostaanottopäätöksen täytäntöönpano toisessa Pohjoismaassa - Toimivaltainen viranomainen - Bryssel IIa-asetus - Yksityisoikeuden alan yhteistyö Euroopan unionissa

Helsingin hovioikeus HelHO:2008:16

Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen (sosiaalilainsäädännön mukaisen palvelusuunnitelman laatiminen)

EIT 2.12.2008 Juppala-tapaus

Sananvapaus - Lastensuojelu - Perheväkivalta

Kysymys sananvapauden loukkauksesta, kun mustelman selkäänsä saaneen lapsenlapsensa lääkäriin vienyt isoäiti tuomittiin herjauksesta korvausseuraamuksiin sillä perusteella, että hän oli lääkärille esittämillään lausumilla aiheettomasti antanut ymmärtää isän pahoinpidelleen lasta.

HelHO:2008:21

Vangitseminen - oikeusvoima - Schengenin sopimus

Korkein oikeus FKKR 09.12.2008

Rangaistuksen määrääminen - Ehdollinen rangaistus

Kysymys rangaistuksen määräämisestä törkeää veropetosta, kirjanpitorikosta, petosta ja törkeää petosta koskevassa asiassa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin 13.1.2009 Sorvisto-tapaus

Oikeudenkäynnin kesto - Kohtuullinen aika - Kirjeenvaihto-oikeus - Laillisuusperiaate - Takavarikko

Kysymys oikeudenkäynnin kohtuullisesta ajasta riita- ja rikosasioissa sekä siitä, perustiko rangaistuksen lieventäminen riittävän hyvityksen oikeudenkäynnin pitkästä kestosta. Kysymys myös lain laatuvaatimusten täyttymisestä asianajajan ja hänen päämiehensä kirjeenvaihdon takavarikoinnin sääntelyn kohdalta.

KKO:2009:3

Yksityiselämän suoja Sananvapaus Kunnianloukkaus Salassapitorikos 
Rikokseen osallisuus - Avunanto - Yllytys
Rikosten yhtyminen - Lainkonkurrenssi

A oli tuomittu rangaistukseen seksuaalirikosasiassa, johon liittyvä oikeudenkäyntiaineisto oli lainkohtia ja tuomiolauselmaa lukuunottamatta määrätty salassa pidettäväksi. Myöhemmin A oli ollut toimittaja B:n haastateltavana huoltoriitoihin liittyviä insestiväitteitä ja niiden tutkimista käsittelevässä television ajankohtaisohjelmassa, jolloin kyseiseen rikosasiaan liittyviä seikkoja oli tullut esiin. Kysymys yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä, salassapitorikosta, yllytystä ja avunantoa siihen sekä törkeää kunnianloukkausta koskevien tunnusmerkistöjen täyttymisestä.

Vakuutusoikeus 3.3.2009/6604:2007

Rikosvahinko - Pahoinpitely - Kotirauhan rikkominen - Laiton uhkaus - Vapauteen kohdistunut rikos - Henkinen kärsimys

Törkeä kotirauhan rikkominen on oikeuskäytännössä katsottu vapautta loukkaavaksi rikokseksi, jos sillä on tosiasiallisesti rajoitettu rikoksen uhrin liikkumisvapautta. Vakuutusoikeus katsoi, että X:n tapauksessa tämä edellytys täyttyi ja lisäksi kotirauhan rikkominen sisälsi väkivallan käyttämistä ja sillä uhkaamista. Korvausta harkittaessa voitiin ottaa huomioon lisäksi se, että rikoksentekijä oli kohdistanut X:ään laittoman uhkauksen, vaikka sitä ei ollut erikseen syyksiluettu rikoksentekijälle.

KHO:2009:29

Kansalaisuusasia - Kielitaitoedellytys - Terveydentila - Masennus - Traumaperäinen stressihäiriö

Vuonna 1969 syntynyt A oli vedonnut terveydentilaansa kielitaitoedellytyksestä poikkeamiseksi. Hän ei kuitenkaan ollut esittänyt selvitystä siitä, että hänen sairauttaan olisi yritetty asianmukaisesti hoitaa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ottaen huomioon myös A:n iän, ettei ollut kohtuutonta vaatia häneltä kielitaitoedellytyksen täyttämistä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin 31.3.2009 Natunen-tapaus

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti - Syytetyn oikeudet - Oikeus valmistella puolustusta.

Kysymys syytetyn oikeuksien loukkauksesta, kun puhelinkuuntelun yhteydessä tehtyjä nauhoituksia hävitettiin asianomaiseen aikaan voimassa olleen lain nojalla jo esitutkinnan aikana poliisin päätöksellä.

KKO 2009:54

Pakkokeino - Tekninen tarkkailu - Teknisen kuuntelun edellytykset
Oikeudenkäyntimenettely - Tuomion perusteleminen

Arvioitaessa sitä, onko huoneisto pakkokeinolain 5 a luvun 4 §:n 2 momentin mukaan "vakituiseen asumiseen tarkoitetun tilan ulkopuolella", on olennaista huoneiston tosiasiallinen käyttö silloin, kun tehdään vaatimus teknisestä kuuntelusta. Kysymys myös vakituisen tai tilapäisen asumisen selvittämisestä lupa-asiaa käsiteltäessä ja päätöksen perustelemisesta.

KKO:2009:86

Virkarikos - Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen

Sosiaalityöntekijä ei ollut laatinut melko vaikeasti vammautuneelle asiakkaalle vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen edellyttämää palvelusuunnitelmaa eikä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain edellyttämää hoito- ja palvelusuunnitelmaa. Kysymys siitä, oliko sosiaalityöntekijä, joka näin menetellessään oli toiminut kunnassa noudatetun, hänen esimiestensä ja kunnan toimielinten linjauksiin perustuneen käytännön mukaisesti, syyllistynyt tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.

KHO 16.11.2009/3222

Kokousmenettely - Sähköpostikokous - Valtion laitos - Johtokunta

Merenkulkulaitoksen johtokunnan päätöksentekoa koskevissa säännöksissä tai määräyksissä ei ollut edellytetty, että johtokunnan jäsenten tulisi olla kokouksissa henkilökohtaisesti läsnä. Johtokunnan kokoontumistavoista tai -paikoista ei ollut muutoinkaan nimenomaisia säännöksiä tai määräyksiä. Pelkästään se seikka, että mahdollisuudesta sähköpostikokouksen järjestämiseen ei ollut laissa tai asetuksessa siihen nimenomaisesti oikeuttavaa säännöstä, ei kuitenkaan ollut esteenä tällaisen kokouksen järjestämiseen, mikäli kokousmenettelyssä muutoin noudatettiin sitä koskevia säännöksiä ja määräyksiä.

KKO:2009:88

Oikeudenkäyntimenettely - Todistelu - Lähdesuoja

Kustannusyhtiön toimitusjohtaja H oli toimittanut Korkeimmalle oikeudelle kaksi kirjettä osoittaakseen, että hänellä oli oikeus kieltäytyä todistamasta törkeää kunnianloukkausta koskevassa esitutkinnassa. H:lla oli katsottu olevan oikeus kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin, joihin hän ei voi vastata paljastamatta kustannusyhtiön julkaiseman kirjan laatijaa tai sen sisältämien tietojen antajaa. Keskusrikospoliisi oli liittänyt vastauspyynnön yhteydessä saamansa kirjeet esitutkintapöytäkirjaan. Syyttäjä vetosi kirjeisiin todisteina syyteasiassa.

Korkeimman oikeuden päätöksessä lausutuin perustein katsottiin, että kirjeet kuuluivat H:n vaitiolo-oikeuden piiriin ja ettei niitä saanut käyttää todisteina syyteasiassa.

Korkein oikeus: Ennakkoratkaisupyyntö Euroopan unionin tuomioistuimelle rikoksentekijän luovuttamista koskevassa asiassa

KKO:2010:51

Kansainvälinen yksityisoikeus Lainvalinta Vahingonkorvaus - Kolmannelle aiheutettu kärsimys - Henkinen kärsimys

A oli Virossa tuomittu rangaistukseen siitä, että hän oli Virossa asuessaan siellä surmannut toisen Virossa asuneen suomalaisen. Uhrin suomalaiset lähiomaiset nostivat henkisen kärsimyksen korvaamista koskevan kanteen Suomessa, mihin A:n vankeusrangaistuksen täytäntöönpano oli siirretty.

Kansainvälisessä yksityisoikeudessa oli ennen sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista annetun asetuksen (EY N:o 864/2007, Rooma II-asetus) voimaantuloa pidetty lainvalinnan pääsääntönä sopimussuhteen ulkopuolisen vahingon korvaamista koskevassa asiassa vahingon tapahtumapaikan eli sen valtion lain soveltamista, jossa vahinkoa aiheuttanut teko oli tehty.

Kun asiassa ilmenneet liittymät Suomeen eivät olleet niin vahvoja, että asia niiden perusteella olisi liittynyt selvästi läheisemmin Suomeen kuin Viroon, asiaan tuli soveltaa Viron lakia.

KKO:2010:52

Rikosten yhtyminen - Lainkonkurrenssi
Seksuaalirikos - Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö - Seksuaalinen hyväksikäyttö

A oli ainakin viidellä eri kerralla valokuvannut 8 - 10 vuoden ikäisen tytön alastonta alaruumista ja sukuelintä tämän nukkuessa, mihin oli liittynyt myös sukuelimen koskettelua. Koska teko oli kohdistunut avuttomassa tilassa olevaan henkilöön, A:n katsottiin menettelyllään syyllistyneen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi myös seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

KKO:2010:58

Sotilasrikos - Palvelusrikos
Rangaistuksen määrääminen - Rangaistuksen mittaaminen
Vahingonkorvaus - Korvattava vahinko

Puolustusvoimien hallintoyksikön henkilöstöpäällikkönä toiminut komentajakapteeni A oli laiminlyönyt valvoa alaisensa yliluutnantti B:n ylitöiden tekemisiä ja hyväksyä työtä osoittavat asiakirjat maksua varten, vaikka A:n oli tullut määräysten mukaisesti hyväksyä alaistensa ylityöt. Laiminlyönti oli mahdollistanut sen, että B oli määräysten vastaisesti päättänyt omista ylitöistään ja hyväksynyt työaikaansa koskevat asiakirjat. Kysymys rangaistuksen mittaamisesta A:n ja B:n syyksi luetusta palvelusrikoksesta sekä B:n vahingonkorvausvelvollisuudesta valtiolle. (Ään.)

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin 28.9.2010 A.S. v. Finland

Kysymys oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä seksuaalirikosta koskeneessa jutussa, jossa tuomio perustettiin osin alaikäisen asianomistajan videohaastatteluun, vaikka syytetty ei ollut saanut tilaisuutta tehdä hänelle kysymyksiä. Vielä kysymys siitä, oliko syytetty luopunut oikeuksistaan, kun hän oli tietyin edellytyksin suostunut videon katseluun.

HelHO:2010:9

Laittoman maahantulon järjestäminen, ks. jäljempänä KKO:n osuus

KKO:2010:94

Rikoksentekijän luovuttaminen - Poliittinen rikos

Kysymys rikoksentekijän luovuttamisesta muuhun kuin Euroopan unionin jäsenvaltioon.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin 15.2.2011 Heino v. Suomi

Kysymys kotietsintää koskevan oikeusturvan puutteelisuudesta.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin 15.2.2011 Harju v. Suomi

Kysymys kotietsintää koskevan oikeusturvan puutteellisuudesta

KKO 2011:41

Vastaajien syyksi luettiin useita törkeitä huumausainerikoksia. Hovioikeus katsoi, että rikokset oli tehty vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä ja kovensi tuomittuja rangaistuksia rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan perusteella. Kysymys koventamisperusteen soveltamisen edellytyksistä ja rangaistuksen mittaamisesta.

Eräs muu vastaaja tuomittiin avunannosta törkeään huumausainerikokseen hänen lainattuaan 10 000 euroa amfetamiinin hankkimiseksi. Syyttäjä vaati, että kyseinen rahamäärä tuomitaan rikoslain 50 luvun 6 §:n nojalla valtiolle menetetyksi. Kysymys menettämisseuraamuksen tuomitsemisen edellytyksistä.

KKO 2011:57

Perintökaari - Testamentti - Testamentin tekeminen - 
Pesänselvitys - Pesänjakaja

A ja B olivat tehneet keskinäisen omistusoikeustestamentin, jossa olevan toissijaismääräyksen mukaan jäämistö oli viimeksi eläneen kuoltua menevä yhdistys X:lle. B oli kuollut 3.2.1989. A oli toimittanut asianajajalleen 4.11.2004 päivätyn käsin kirjoittamansa ja allekirjoittamansa testamentiksi otsikoidun asiakirjan, josta ilmeni hänen tahtonsa määrätä omaisuutensa C:lle, mutta jonka nojalla ei ollut laadittu muotomääräykset täyttävää testamenttia. A kuoli 15.12.2004.

Koska testamentin moitteelle perintökaaren 14 luvun 5 §:ssä säädetty määräaika koskee vain perillisen saman lain 13 luvun 1 §:n nojalla nostamaa kannetta, X:llä oli testamentin saajana oikeus tuosta määräajasta riippumatta vaatia, että pesänjakaja ratkaisee perinnönjaon yhteydessä kysymyksen C:n hyväksi tehdyksi väitetyn testamentin olemassaolosta ja pätevyydestä. X:llä oli myös oikeus moittia pesänjakajan asiassa tekemää ratkaisua perinnönjaon moitteelle säädetyssä määräajassa.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein 4.11.2004 päivätyn asiakirjan ei katsottu olevan testamentti, vaan ainoastaan asianajajalle annettu toimeksianto testamentin laatimiseksi.

KKO:2011:101

Kunnianloukkaus - Törkeä kunnianloukkaus Sananvapaus

Sanomalehdessä oli julkaistu marraskuussa 2004 ja joulukuussa 2004 kaksi kirjoitusta, joissa oli käsitelty erään koulun oppilaiden vanhempien ja koulun rehtorin välistä kiistaa erityisesti rehtorin käyttämistä opetusmenetelmistä. Kirjoitukset laatinut toimittaja oli käsitellyt ensimmäisessä kirjoituksessa oppilaiden vanhempien lääninhallitukselle tekemää kantelua opetuksesta ja kunnan tilaamaa selvitystä koulun tilanteesta. Toisessa kirjoituksessa oli käsitelty lääninhallituksen päätöstä tehtyihin kanteluihin. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla todettiin, että kirjoituksissa ei ollut esitetty virheellisiä tietoja eikä toimittaja ollut kirjoituksissa tahallaan halventanut rehtoria. Syyte törkeästä kunnianloukkauksesta hylättiin.

KKO:2012:11

Isyys - Isyyden vahvistaminen Perustuslaki - Perusoikeudet - Perustuslain etusija Euroopan ihmisoikeussopimus Yksityiselämän suoja

Ennen isyyslain voimaantuloa syntynyt A oli saanut tietää isänsä nimen vasta sen jälkeen, kun isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:n 2 momentissa säädetty viiden vuoden kanneaika oli päättynyt. Kun isyyttä ei tunnustettu, A nosti kanteen isyyden vahvistamiseksi. Korkein oikeus katsoi, että kanneaikasäännöksen soveltaminen tässä tapauksessa oli ristiriidassa perustuslain 10 §:ssä ja ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvatun yksityiselämän suojan kanssa. Kanneaikaa koskeva säännös jätettiin perustuslain 106 §:n nojalla soveltamatta ja isyys vahvistettiin. (Ään.)

KKO:2012:24

Laittoman maahantulon järjestäminen

A ja B olivat yrittäneet viedä laittomasti Suomeen tuodut ulkomaalaiset X:n ja Y:n edelleen Suomesta Ruotsiin. A ja B olivat olleet tietoisia siitä, että X ja Y olivat tulleet Suomeen laittomasti, mutta eivät olleet osallistuneet heidän Suomeen tuomisensa järjestämiseen.

Koska A:n ja B:n ei ollut selvitetty tienneen, että X:lle ja Y:lle olisi järjestetty laiton maahantulo Suomeen kauttakulkutarkoituksessa, heidän menettelynsä ei täyttänyt rikoslain 17 luvun 8 §:n 1 momentissa rangaistavaksi säädetyn laittoman maahantulon järjestämisen tunnusmerkistöä.

KKO 2012:54

Väärennysrikos - Väärennys - Väärennysaineiston hallussapito

A oli hankkinut laitteen, jonka avulla hän oli vaihtanut omistamaansa matkapuhelimeen sen yksilöivän IMEI-koodin ja yrittänyt sen jälkeen saada puhelimella yhteyttä verkkoon. Kysymys siitä, oliko A syyllistynyt väärennykseen tai väärennysaineiston hallussapitoon.

KKO 2012:56

Tuottamus - Törkeä tuottamus Terveysrikos Rangaistuksen määrääminen - Rangaistuslajin valinta

A oli hallituksen puheenjohtaja yhtiössä, joka oli myynyt eräälle kunnalle ja kaupungille porkkanaraastetta, jota oli toimitettu kouluihin ja päiväkoteihin. Sadat porkkanaraastetta nauttineet henkilöt sairastuivat vatsatautiin, jonka aiheuttajaksi osoittautui Yersinia pseudotuberculosis -bakteeri.

Kysymys siitä, oliko bakteerin saastuttamaa porkkanaraastetta kaupan pitäneen, sitä luovuttaneen ja sitä ennen sen käsittelystä ja varastoinnista osaltaan vastanneen A:n menettely rikoslain 44 luvun 1 §:ssä edellytetyllä tavalla törkeän huolimatonta ja oliko A siten syyllistynyt terveysrikokseen. Kysymys myös rangaistuslajin valinnasta.

KHO:2012:53

Valtion virkamieslaki - Valituskelpoisuus - Viran siirtäminen yksiköstä toiseen - Oikeudet ja velvollisuudet - Valtion virkamies

Neuvottelevan virkamiehen virka oli siirretty ministeriön sisällä yksiköstä toiseen. Ministeriön päätös neuvottelevan virkamiehen viran sijoittamisesta ei koskenut henkilön oikeuksia ja velvollisuuksia siten kuin perustuslain 21 §:ssä tarkoitetaan. Valitus tuli siten jättää tutkimatta.

KHO:2012:54

Valtion virkamieslaki - Perusoikeusmyönteinen tulkinta - Valituskielto - Viran muuttaminen - Vaativuustaso - Viran nimi - Tehtävät - Valtion virkamies

Valtion virkamieslain 58 §:n valituskiellon soveltaminen kyseisessä tilanteessa olisi johtanut siihen, ettei viranhaltijalla olisi ollut käytettävissään mitään oikeussuojakeinoa, vaikka tehdyt päätökset vaikuttivat välittömästi hänen etuihinsa tai oikeuksiinsa. Tällaisessa tulkinnallisesti epäselvässä tilanteessa valituskieltosäännöksen alaa oli tulkittava perusoikeusmyönteisesti eli tässä tapauksessa suppeasti. Tämän vuoksi valtion virkamieslain 58 §:ssä ei voitu katsoa kielletyn valittamasta sellaisista päätöksistä, jotka kokonaisuutena arvioiden edellä mainitulla tavalla vaikuttivat viranhaltijan asemaan ja palkkaukseen eikä viranhaltija ollut antanut niihin suostumustaan.

Virkamieslautakunta 76/2011

Virkamiehelle annettu varoitus

KKO 2012:85

Lapsen palauttaminen - Haagin sopimus

B oli muuttanut 12.6.2011 lastensa C:n, D:n ja E:n kanssa Isosta-Britanniasta Suomeen. Lasten isä A vaati 8.6.2012 hovioikeuteen saapuneessa hakemuksessa lasten määräämistä palautettaviksi Isoon-Britanniaan. Kysymys siitä, oliko A suostunut lasten muuttamiseen Suomeen tai myöhemmin hyväksynyt sen.

KHO 2012:99

Oppilasvalinta - Helsingin eurooppalainen koulu - Oppilasvalintaperusteet - Sisarussuhde

Asiassa oli kysymys Helsingin eurooppalaisen koulun oppilaskategorian II oppilaaksivalinnasta, jossa oppilaspaikkoja myönnettiin edellyttäen, että koulussa oli vapaita paikkoja. Oppilaaksi ottamisessa tuli noudattaa yhdenvertaisia valintaperusteita. Koulun itsensä asettamien ennalta ilmoitettujen perusteiden mukaisesti pääsykokeen hyväksytty suorittaminen oli ensisijaisena valintaperusteena. Pääsykokeen hyväksytysti suorittaneiden kesken etusija annettiin niille hakijoille, joilla oli sisarus koulussa.

Oppilasvalintaperusteet eivät olleet ristiriidassa perustuslain 6 §:ssä tarkoitetun yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen kanssa.

KKO:2012:106

Veropetos - Törkeä veropetos Veronkorotus Ne bis in idem

A:n liiketoiminnasta oli toimitettu verotarkastus. Tarkastuksen pohjalta tehdyissä verotuspäätöksissä A:lle oli määrätty jälkiveroa ja veronkorotusta. A:n liiketoiminnan tulos oli jälkiverotuksessa arvioitu lähinnä sillä perusteella, että A:n kirjanpitoon oli jätetty kirjaamatta tuloja ja palkkoja.

Syyttäjä vaati sen jälkeen A:lle rangaistusta törkeästä veropetoksesta, koska A oli jättänyt ilmoittamatta tuloja ja palkkoja enemmän kuin verotuspäätöksissä oli katsottu.

Kysymys ne bis in idem -kiellon kannalta siitä, koskiko syyte samaa menettelyä, jonka perusteella A:lle oli verotuspäätöksissä määrätty veronkorotusta, ja merkitsivätkö nuo päätökset sitä, että A oli jo vapautettu teosta, josta hänelle myöhemmässä rikossyytteessä vaadittiin rangaistusta.

KKO:n valituslupa VL: 2013:13

Vaaran aiheuttaminen

A oli tietoisena HIV-positiivisuudestaan ollut suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä B:n kanssa kertomatta tälle sairaudestaan. A oli hoitanut virustartuntaansa lääkityksellä. Kysymys siitä, oliko A törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttanut B:lle vakavan hengen ja terveyden vaaran ja syyllistynyt menettelyllään vaaran aiheuttamiseen, kun tartunnan vaara oli ollut vain vähäinen.

KKO 13.6.2013 S2012/567 T 1332

Lapsen huolto ja tapaamisoikeus Lapsen asuminen

Kysymys lapsen asumista koskevan päätöksen muuttamisesta.

KKO 2013:57

Varkausrikos - Varkaus - Törkeä varkaus

Vastaajat olivat yrittäneet murtautua asuttuihin asuntoihin. Kysymys siitä, oliko tekoja kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeän varkauden yrityksinä ja millä perusteilla kokonaisarvostelu oli suoritettava. (Ään.)

KHO 2013:142

Yhteydenpidon rajoittaminen - Neuvottelumuistio - Valituskelpoisuus - Tehokas oikeussuojakeino - Kehitysvammaisten erityishuolto

A oli valituksessaan hallinto-oikeudelle esittänyt, että hänen oikeuttaan pitää yhteyttä hänen asumispalveluyksikössä asuvaan, aikuiseen kehitysvammaiseen poikaansa rajoitettiin sosiaalityöntekijän allekirjoittamasta neuvottelumuistiosta ilmenevällä tavalla. Hallinto-oikeus oli jättänyt A:n rajoituksen poistamiseen tähtäävät vaatimukset tutkimatta, koska neuvottelumuistio ei ollut hallintolainkäyttölain 5 §:ssä tarkoitettu valituskelpoinen päätös. Hallinto-oikeus totesi lisäksi, ettei kyseisellä neuvottelumuistiolla ole rajoitettu eikä voitukaan rajoittaa erityishuollossa olevan kehitysvammaisen yhteydenpitoa siten kuin kehitysvammaisten erityshuollosta annetun lain 42 §:ssä tarkoitetaan.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain säännökset yhteydenpidon rajoittamisesta olivat puutteelliset. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei hallinto-oikeuden olisi tullut jättää A:n vaatimuksia tutkimatta, vaikkei neuvottelumuistiota voitu pitää valituskelpoisena päätöksenä. A oli esittänyt ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan tulkintakäytännössä tarkoitetun perusteltavissa olevan väitteen siitä, että hänen ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaista perhe-elämän ja yksityiselämän suojaansa loukataan. Ihmisoikeussopimuksen 13 artiklasta johtui, että A:lle oli asiassa taattava tehokas oikeussuojakeino. Perustuslain 21 §:stä ilmeni, että jokaisen on voitava saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Koska A:lla ei ollut käytettävissään muuta tehokasta oikeussuojakeinoa eikä muuta keinoa saada oikeussuojapyyntöään tuomioistuimessa tutkittavaksi, hallinto-oikeuden, joka oikeusjärjestyksen mukaan oli yleensä toimivaltainen tutkimaan hallintovalituksia päätöksistä, joilla yhteydenpitoa rajoitetaan muun lainsäädännön nojalla, ei olisi tullut jättää A:n vaatimuksia tutkimatta.

Korkein hallinto-oikeus tutki A:n vaatimukset. A:n ja hänen poikansa välistä yhteydenpitoa oli sittemmin rajoitettu hallintopäätöksellä. A:n oikeussuojan tarve korkeimmassa hallinto-oikeudessa koski siten enää tuota päätöstä edeltänyttä aikaa. Korkein hallinto-oikeus vahvisti, ettei A:n oikeutta pitää yhteyttä poikaansa ollut voitu rajoittaa pidetyn neuvottelun eikä siitä tehdyn muistion perusteella. Äänestys 3–2.

KKO 2013:70
 
Kunnianloukkaus - Sananvapaus
 
7 päivää -nimisessä lehdessä 30.3.2006 julkaistussa kirjoituksessa oli käsitelty kolmeen henkilöön kohdistunutta epäiltyä henkirikosta. Kirjoituksessa todettiin tekoihin olevan epäiltynä 29-vuotiaan helsinkiläismiehen. Esitutkinnan aikana julkaistussa kirjoituksessa ei ollut mainittu epäiltyä nimeltä, mutta hänestä oli esitetty osittain kasvojen alueelta peitetty kuva. Lehtikirjoituksen otsikko oli ollut seuraava: "Tuttava sarjamurhista epäillystä: Hän on mielistelevä limanuljaska!" Kirjoituksessa oli käsitelty edelleen epäiltynä olevan henkilön suhdetta surmansa saaneisiin henkilöihin, hänen työhistoriaansa sekä taloudellista asemaansa. Korkeimman oikeuden ratkaisusta tarkemmin ilmenevillä perusteilla katsottiin, etteivät kirjoituksessa esitetyt tiedot olleet virheellisiä eikä kirjoituksen perusteella ollut syntynyt virheellistä käsitystä siitä, että kysymys olisi ollut jo selvitetyistä rikoksista. Myöskään lehtijutun otsikossa käytettyä ilmaisua ei pidetty, ottaen huomioon kirjoituksen asiayhteys ja ilmaisun muotoilu sekä olosuhteet muutoinkin, halventavana. Syyte kunnianloukkauksesta hylättiin.
 
KKO 2013:81
 
Yhdistys - Yhdistyksen päätöksen moittiminen
 
Yhdistyksen hallitus oli ilmoittanut yhdistyksen kurinpitolautakunnalle käsiteltäväksi A:ta koskevan asian. Kurinpitolautakunta oli 9.3.2010 määrännyt A:lle kurinpitoseuraamuksen. A pyysi yhdistyksen hallitusta käsittelemään asian uudelleen tai palauttamaan sen kurinpitolautakunnalle. Hallitus totesi 10.6.2010 tekemässään päätöksessä käsitelleensä ja päättäneensä asian jo aikaisemmin ja kurinpitolautakunnan tehneen lopullisen päätöksen 9.3.2010. A:n kanne yhdistyksen hallituksen 10.6.2010 tekemän päätöksen julistamisesta pätemättömäksi hylättiin, koska hallitus ei ollut menetellyt yhdistyksen sääntöjen vastaisesti eikä päätös myöskään ollut lain vastainen.
 

HelHO 2013:9

Lapsikaappaus, huostaanotto, tosiasiallinen huoltosuhde Kysymys lapsikaappausrikoksen tunnusmerkistön täyttymisestä. Rikoslaki 25 luku 5 a § Rikoslaki 3 luku 1 § Perustuslaki 8 §

KHO 2014:1

Yhdistys - Yhdistysrekisteri - Rekisteröimispäätös - Yhdistyksen tarkoitus - Hyvien tapojen vastaisuus - Säännöt - Päihdepolitiikka - Kannabiksen dekriminalisointi - Terveydelle haitallinen tapa - Perusoikeus - Ihmisoikeus - Yhdistymisvapaus - Sananvapaus - Rajoitusperuste - Tarkkarajaisuus - Painava yhteiskunnallinen tarve - Demokratian toimivuus - Perusoikeusmyönteinen laintulkinta - Euroopan ihmisoikeussopimus - Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö

KKO:n valituslupa VL:2014-34

Sisäpiirintiedon väärinkäyttö Tuomioistuimen toimivalta

Syyttäjä oli vaatinut A:lle ja B:lle rangaistusta Helsingissä tehdystä sisäpiirintiedon väärinkäyttämisestä suomalaisen yhtiön osakkeisiin liittyvien optioiden hankinnassa. Optio-oikeuksien ostoehdoista oli sovittu Suomessa toimineiden markkinatakaajien kanssa, mutta kaupat oli rekisteröity Tukholman pörssissä. Kysymys muun muassa siitä, missä syytteessä tarkoitettu rikos oli tehty.

HelHO 2014:5

Virkarikos
Tahallisuus
Tuottamus

KKO 2014:46

Veropetos - Törkeä veropetos
Lainvoima - Osittainen lainvoima
Muutoksenhaku
Oikeudenkäyntimenettely - Jutun palauttaminen

KKO 2014:69

Oikeusapu - Avustajan palkkio

Osa avustajan tehtävän hoitamiseen kuuluvista toimenpiteistä oli suoritettu ennen oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (820/2013) voimaantuloa 1.1.2014 ja osa sen jälkeen. Avustajalla katsottiin olevan oikeus saada palkkiona vuonna 2013 tehtyjen toimenpiteiden osalta tuolloin voimassa olleen asetuksen (290/2008) 6 §:n mukaisesti 100 euroa tunnilta ja vuonna 2014 tehtyjen toimenpiteiden osalta uuden säännöksen mukaisesti 110 euroa tunnilta.

KKO 2014:85

Rangaistuksen määrääminen - Rangaistuksen mittaaminen
Seksuaalirikos - Raiskaus - Törkeä raiskaus
Vapaudenriisto

K:n syyksi oli luettu samaan rikoskokonaisuuteen kuuluvat törkeä raiskaus, raiskaus ja kaksi vapaudenriistoa. Kysymys K:lle ja kolmelle muulle samaan tekokokonaisuuteen eri tavoin osalliselle tuomittavien rangaistusten mittaamisesta.

HelHO 2015:4 Huumausainerikos Aiempi rikostuomio Ne bis in idem Oikeusvoima

Voidaanko Tuusulan käräjäoikeudessa vireille tullut syyte koskien ajalla 1.8. - 3.9.2010 tehdyksi väitettyä huumausainerikosta ottaa tutkittavaksi, kun A on Helsingin käräjäoikeudessa 21.10.2011 tuomittu huumausainerikoksesta, jonka tekoajaksi on katsottu 1.6. -19.10.2010. Tämän kysymyksen ratkaisemisen kannalta keskeistä on kannanotto siihen, onko Helsingin käräjäoikeuden lainvoimaisesti ratkaisemassa asiassa ja nyt käsillä olevassa syytteessä kysymyksessä sama asia.

KKO 2015:18

Huumausainerikos - Törkeä huumausainerikos
Rangaistuksen määrääminen - Rangaistuksen mittaaminen

A oli noin 10 kuukauden aikana luovuttanut tuntemalleen B:lle amfetamiinia 400 grammaa ja hankkinut sitä tältä 30 - 40 grammaa suhteellisen pieniä määriä kerrallaan. A:n katsottiin syyllistyneen yhteen rikokseen. Kysymys myös siitä, oliko sanottu huumausainerikos kokonaisuutena arvostellen törkeä, ja rangaistuksen määräämisestä.

KKO 19.3.2015 R2013/603 T 540

Oikeudenkäyntimenettely - Jatkokäsittelylupa - Muutosperuste - Tarkistusperuste Pahoinpitely Rikokseen osallisuus - Rikoskumppanuus Vahingonkorvaus

Kysymys jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytyksistä pahoinpitelyä koskevassa asiassa, jossa vastaaja oli kiistänyt toimineensa yhdessä toisen vastaajan kanssa.

KKO:n valituslupa VL:2015-33

Seksuaalirikos - Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö - Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö - Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin Rangaistuksen määrääminen - Rangaistuslajin valinta - Rangaistuksen mittaaminen

A, B ja C olivat useita kertoja erikseen keskustelleet tietokoneen välityksellä seksuaalisista asioista alle 16-vuotiaan X:n kanssa. Kukin heistä oli erikseen kerran tavannut X:n ja ollut hänen kanssaan sukupuoliyhteydessä. Käräjäoikeus piti A:n, B:n ja C:n syyksi luettuja rikoksia kokonaisuutena arvostellen törkeinä ja tuomitsi heidät törkeistä lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä sekä muista pääosin lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista ehdottomiin vankeusrangaistuksiin. Hovioikeus katsoi, etteivät X:ään kohdistuneet teot olleet kokonaisuutena arvostellen törkeitä ja luki näiltä osin A:n, B:n ja C:n syyksi, kunkin osalta erikseen, lapsen seksuaalisen hyväksikäytön. Hovioikeus alensi vastaajille tuomittuja yhteisiä vankeusrangaistuksia ja lievensi ne ehdollisiksi. Kysymys siitä, täyttääkö A:n, B:n ja C:n syyksi luetut lapsen seksuaaliset hyväksikäytöt rikoksen törkeän tekomuodon tunnusmerkistön. Kysymys myös siitä, täyttääkö C:n seksuaalissävytteinen keskustelu tietokoneen välityksellä kahden alle 16-vuotiaan lapsen kanssa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön. Lisäksi kysymys siitä, täyttääkö C:n 12-vuotiaan lapsen kanssa tietokoneen välityksellä käymä keskustelu lapsen houkuttelemisen seksuaalisiin tarkoituksiin tunnusmerkistön. Kysymys myös rangaistuksen määräämisestä.

KKO 2015:41

Työrikos - Työsyrjintä Työsopimus - Yksityisyyden suoja työelämässä

Yhtiön julkaiseman sitoutumattoman maakuntalehden päätoimittajaksi valitulta Johanna X:ltä oli työhaastattelussa kysytty, oliko hän tai hänen puolisonsa poliittisesti aktiivinen. X oli vastannut kysymykseen kieltävästi ja näin tehdessään puolisonsa osalta totuudenvastaisesti. X, joka oli rekisteröidyssä parisuhteessa toisen naisen kanssa, ei ollut myöskään oikaissut haastattelussa syntynyttä käsitystä siitä, että hänen puolisonsa oli mies. Yhtiön toimitusjohtaja A oli ennen tehtävän alkamista purkanut X:n työsuhdetta koskeneen johtajasopimuksen.

Kysymys siitä, oliko A syyllistynyt työsyrjintään perhesuhteiden ja sukupuolisen suuntautumisen perusteella. (Ään.)

KKO:n valituslupa VL:2015-56

Pahoinpitely - Törkeä pahoinpitely Rikokseen osallisuus - Yllytys

Syyttäjä oli vaatinut rangaistusta kahdesta törkeästä pahoinpitelystä henkilölle, joka ei ollut lääkäri ja joka oli ympärileikannut kaksi alaikäistä poikalasta, sekä yllytyksestä törkeään pahoinpitelyyn poikien vanhemmille, joiden pyynnöstä ympärileikkaukset oli suoritettu. Kysymys menettelyjen rangaistavuudesta.

KKO 2015:70

Oikeudenkäyntimenettely - Jatkokäsittelylupa - Muutosperuste - Tarkistusperuste Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen Kunnianloukkaus

Käräjäoikeus oli tuominnut A:n yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä ja kunnianloukkauksesta yhteiseen sakkorangaistukseen ja velvoittanut hänet suorittamaan asianomistajalle vahingonkorvausta kärsimyksestä kummankin rikoksen perusteella. Hovioikeus oli myöntänyt A:lle jatkokäsittelyluvan vain vahingonkorvausten osalta.

Korkein oikeus myönsi A:lle jatkokäsittelyluvan myös syyksilukemisen osalta tarkistusperusteella, koska käräjäoikeus ei ollut lausunut kaikista A:n esittämistä seikoista eikä niitä koskevasta selvityksestä, ja yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskevan syytteen osalta myös muutosperusteella huomioon ottaen A:n muutoksenhakemuksessaan hovioikeudelle esittämät seikat ja lisäksi säännöksen tulkinnanvaraisuus.

KKO 2015:96

Ylimääräinen muutoksenhaku
Menettämisseuraamus - Rikoksentekovälineen arvon menettäminen - Rikoksentekovälineen menettäminen

Vuonna 2003 annetussa tuomiossa A:n oli katsottu yhdessä kolmen rikoskumppaninsa kanssa syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen. Huumausaine-erä oli ollut kätkettynä A:n korjaamohallissa olleeseen autoon, joka oli takavarikoitu. Koska rikoksentekovälineeksi katsottu auto ei ollut ollut A:n tai hänen mainittujen rikoskumppaniensa omistuksessa, A oli velvoitettu rikoslain 10 luvun 8 §:n nojalla korvaamaan yhteisvastuullisesti rikoskumppaniensa kanssa valtiolle auton arvo.

Vuonna 2011 annetussa tuomiossa B oli tuomittu osallisuudesta samaan huumausainerikokseen kuin mistä A oli tuomittu. Tässä tuomiossa oli katsottu, että rikoksen tekemisessä käytetty auto oli ollut B:n omistuksessa, ja auto oli tuomittu rikoslain 50 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla valtiolle menetetyksi.

Korkeimman oikeuden päätöksessä lausutuilla perusteilla vuonna 2003 annettu tuomio purettiin A:n hakemuksesta menettämisseuraamuksen osalta oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 a §:n 2 kohdan nojalla (uutena seikkana vuoden 2011 tuomiossa ilmennyt selvitys auton omistusoikeudesta) ja A vapautettiin auton arvoa koskevasta korvausvelvollisuudesta. Kysymys myös auton arvon alenemisen merkityksestä.

KKO 2016:20

Vahingonkorvaus - Kannerajoitus - Julkisyhteisön korvausvastuu - Korvattava vahinko - Kärsimys
Euroopan ihmisoikeussopimus Perustuslaki - Perusoikeudet Ulkomaalainen

Poliisilaitos oli hylännyt N:n oleskelulupahakemuksen. Hallinto-oikeus ei ollut muuttanut päätöstä. Ulkomaalaisvirasto oli sen jälkeen määrännyt N:n karkotettavaksi. Ratkaisut olivat perustuneet siihen, että suojelupoliisi ei ollut puoltanut hakemusta. Suojelupoliisin lausunnon perusteet olivat valtion turvallisuuden vuoksi salaisia, eivätkä N taikka asiaa käsitelleet viranomaiset olleet saaneet niistä tietoa. Hovioikeus oli katsonut, että hallinto-oikeus oli menetellyt virheellisesti, kun se ei ollut ottanut selvää suojelupoliisin lausunnon perusteista, ja tuominnut N:lle vahingonkorvauslain nojalla korvausta kärsimyksestä.

Korkein oikeus katsoi, ettei hallinto-oikeuden menettelyn johdosta tehtyä korvausvaatimusta voitu vahingonkorvauslain 3 luvun 5 §:n kannerajoituksen vuoksi tutkia vahingonkorvauslakiin perustuvana. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla korvausta tuomittiin kuitenkin N:n perus- ja ihmisoikeuksiin kohdistuneen loukkauksen johdosta. (Ään.)

KKO 2016:71

Pakkokeino - Kotietsintä Oikeudenkäyntikulut - Valtion korvausvastuu
 
Kysymys muun kuin rikoksesta epäillyn luona toimitettavan kotietsinnän edellytyksenä olevien erittäin pätevien perusteiden täyttymisen arvioimisesta. Kysymys myös oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta saatettaessa kotietsinnän edellytykset tuomioistuimen tutkittavaksi.
 
KKO 2016:90
 
Virkarikos - Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen Tuomari Esteellisyys

Käräjätuomaria syytettiin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, koska hän oli eräissä käsiteltävinään olleissa rikosasioissa laiminlyönyt antaa pääkäsittelyjen jälkeen kansliatuomioita sekä antaa pääkäsittelyssä julistettuja tuomioita kirjallisessa muodossa. Käräjätuomari kiisti syytteen ja vetosi puolustuksekseen siihen, että hän oli ilmoittanut esimiehilleen olevansa esteellinen käsittelemään rikosasioita syyttäjien häneen kohdistaman arvostelun vuoksi. Hän katsoi olleensa oikeutettu pidättymään tuomioiden antamisesta, koska kysymystä hänen esteellisyydestään ei ollut ratkaistu asianmukaisesti.

Kysymys siitä, oliko käräjätuomarilla ollut esittämillään perusteilla oikeus pidättyä tuomioiden antamisesta. (Ään.)

KHO 2018:74

Kirkollisasia - Kirkkoherran irtisanominen - Irtisanomista edeltävän varoituksen antaminen - Piispan toimivalta - Hiippakunnan tuomiokapitulin toimivalta

HelHO:2019:4

Törkeä huumausainerikos - Törkeä todistusaineiston vääristeleminen - Oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen - Törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen - Virkarikos

KKO 2020:3

A oli syntynyt avioliiton ulkopuolella ennen vuoden 1975 isyyslain (700/1975) voimaantuloa. Hän oli nostanut vuonna 2003 isyyden vahvistamiskanteen B:tä vastaan. Kanne oli jätetty tutkimatta isyyslain voimaanpanosta annetun lain (701/1975) 7 §:n 2 momentin nojalla. B oli kuollut vuonna 2008. Uuden isyyslain (11/2015) tultua voimaan A oli nostanut uuden kanteen, jonka johdosta oli vahvistettu, että B on A:n isä.

Harkittaessa, oliko A:lla oikeus perintöön B:n jälkeen, otettiin huomioon, että B oli A:n syntymästä lähtien tiennyt olevansa A:n isä ja että A oli saatuaan selville isänsä henkilöllisyyden pyrkinyt aktiivisesti saamaan isyyden vahvistetuksi, mistä B ja myös tämän perilliset olivat tulleet tietoisiksi. Korkein oikeus vahvisti, että A:lla oli oikeus perintöön B:n jälkeen isyyslain 67 §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä säädetyn rajoituksen estämättä.

KHO 2020:4

Asiakirjajulkisuus – Turvapaikanhakija – Suojelupoliisi – Suojelupoliisin turvapaikkahakemuksesta antaman lausunnon perusteluosio ja taustamateriaali – Valtion turvallisuuden ylläpitämistä koskeva asiakirja – Asianosaisjulkisuus – Asianosaisen tiedonsaantioikeus – Menettelydirektiivi

KKO 2020:29

Virkarikos - Virkavelvollisuuden rikkominen - Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen - Poliisi - Vapaudenriisto - Tuottamuksellinen vapaudenriisto - Pahoinpitely - Vammantuottamus

Hovioikeus oli tuominnut poliisimiehet A:n ja B:n virkavelvollisuuden rikkomisesta, vapaudenriistosta ja pahoinpitelystä sakkorangaistuksiin. Hovioikeuden tuomion mukaan poliisimiehillä ei ollut ollut oikeutta ottaa kiinni ja viedä poliisivankilaan päihtynyttä C:tä pelkästään sillä perusteella, että C oli kävellyt kohti poliisiautoa ja näyttänyt keskisormeaan. Poliisivankilassa A ja B olivat kaataneet C:n maahan, vaikka C ei ollut vastustanut turvallisuustarkastuksen tekemistä siten, että voimakeinojen käytön edellytykset olisivat täyttyneet. C:n lonkkanivel oli mennyt sijoiltaan maahanviennin yhteydessä. A ja B olivat laiminlyöneet velvollisuutensa järjestää C:lle lääkärin apua ja sulkeneet tämän putkaan.

Kysymys siitä, olivatko A ja B syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen tai tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, vapaudenriistoon tai tuottamukselliseen vapaudenriistoon ja pahoinpitelyyn tai vammantuottamukseen. (Ään.)

KKO 2020:68

Yhdistys - Yhdistyksen lakkauttaminen - Perustuslaki - Euroopan ihmisoikeussopimus - Sananvapaus - Yhdistymisvapaus - Oikeuksien väärinkäytön kielto

Poliisihallitus vaati rekisteröimättömän yhdistyksen julistamista lakkautetuksi sillä perusteella, että yhdistys toimii olennaisesti vastoin lakia ja hyviä tapoja. Korkein oikeus katsoi, että yhdistys toimi olennaisesti vastoin lakia, minkä vuoksi se oli lakkautettava. Korkein oikeus katsoi lisäksi, että yhdistyksen toiminta ei nauttinut sananvapauden eikä yhdistymisvapauden suojaa, sillä yhdistyksen toiminta on luonteeltaan näiden vapauksien väärinkäyttöä.
 
KKO 2020:80
 
Rangaistuksen määrääminen - Rangaistuslajin valinta - Rangaistukseen tuomitsematta jättäminen Virkarikos - Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen Vapaudenriisto - Tuottamuksellinen vapaudenriisto
 

Hovioikeus luki rikoskomisario A:n syyksi tuottamuksellisen vapaudenriiston sekä tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen. A oli riittävästi asiaan perehtymättä määrännyt rikoksesta epäillyn B:n pidätettäväksi, vaikka asiassa ilmenneiden seikkojen perusteella pidättämisen edellytykset eivät olleet täyttyneet. Hovioikeus jätti A:n kuitenkin rangaistukseen tuomitsematta.

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevin perustein, ettei edellytyksiä rangaistuksen tuomitsematta jättämiselle ollut.

HelHO 2020:15

Pakkokeino - Vangitseminen - Oikeudenkäyntimenettely - Oikeudenmukainen oikeudenkäynti - Esitutkinta

Tutkinnanjohtaja oli vaatinut rikoksesta epäillyn A:n määräämistä vangittavaksi. A oli vaatinut, että ennen vangitsemiskäsittelyä hänen tuli saada perehtyä asiakirjoihin, jotka hänen mukaansa olivat välttämättömiä vapaudenmenetyksen laillisuuden riitauttamiseksi. Kysymys vangitsemisen edellytyksistä sekä epäillyn tiedonsaantioikeuden laajuudesta ja sen merkityksestä vangitsemisen edellytysten arvioinnissa.

KKO 2022:4
 
Pakkokeino - Vangitseminen - Oikeudenkäyntimenettely
 

Käräjäoikeus oli määrännyt A:n vangittavaksi epäiltynä todennäköisin syin törkeästä huumausainerikoksesta. Hovioikeus katsoi, että rikosepäilylle ei ollut pakkokeinolain 2 luvun 11 §:n 1 momentissa edellytettyjä todennäköisiä syitä. Hovioikeus kuitenkin määräsi A:n vangittavaksi pykälän 2 momentin nojalla.

Vangitsemista ei ollut vaadittu pakkokeinolain 2 luvun 11 §:n 2 momentin nojalla, eikä asiassa ollut vedottu siihen, että odotettavissa olisi lisäselvitystä, jonka vuoksi vangitseminen olisi erittäin tärkeää. Hovioikeus ei olisi saanut oma-aloitteisesti ottaa tutkittavakseen lisäselvitykseen liittyvän vangitsemisen edellytyksiä. (Ään.)

KKO:2022:25

Kalastus - Kalastusrikkomus - Perustuslaki - Perusoikeudet - Asetuksen soveltamisrajoitus - KP-sopimus
 

Syyttäjä vaati paikalliselle saamelaiselle A:lle rangaistusta kalastusrikkomuksesta. A oli kalastanut lohta seisovalla verkolla Utsjoessa sallitun kalastuskauden ulkopuolella elokuussa vastoin kalastuslain nojalla säädettyä valtioneuvoston asetusta kalastuksesta Tenojoen vesistön sivuvesistöissä (297/2017).

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että asetuksen kalastuskautta koskeva säännös oli ristiriidassa A:lle saamelaisena perustuslain 17 §:n 3 momentissa turvattujen oikeuksien kanssa. Asetuksen säännös jätettiin perustuslain 107 §:n nojalla soveltamatta, ja syyte kalastusrikkomuksesta hylättiin.

KKO:2022:26

Luvaton pyynti - Kalastus - Perustuslaki - Perusoikeudet - Perustuslain etusija - KP-sopimus
 

Syyttäjä vaati paikallisille saamelaisille A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle rangaistusta luvattomasta pyynnistä heidän kalastettuaan vieheellä ja vavalla valtion vesialueella Vetsijoessa ilman Metsähallituksen lupaa.

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla kalastuslain 10 §:n 2 momentin (379/2015) mukaisen lohen ja taimenen nousualueen erillisen kalastusluvan siihen liitettyine lupakäytäntöineen aiheuttavan niin merkittäviä rajoituksia paikallisille saamelaisille, että säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa heille perustuslain 17 §:n 3 momentissa turvattujen oikeuksien kanssa. Kalastuslain säännös jätettiin perustuslain 106 §:n nojalla soveltamatta, ja syyte luvattomasta pyynnistä hylättiin.

KKO 2024:27

Pakkokeino - Vakuustakavarikko

Kysymys vakuustakavarikon rikosepäilyä koskevan edellytyksen täyttymisestä törkeän veropetoksen perusteella.

RHO 2024:2

Isyys - isyyden vahvistaminen
Perustuslaki - perusoikeudet
Euroopan ihmisoikeussopimus
Yksityiselämän suoja

A vaati kanteessaan, että D vahvistetaan hänen isäkseen. Koska D oli jo kuollut ja tuhkattu, A vaati, että oikeusgeneettinen isyystutkimus määrätään tehtäväksi D:stä aiemmin otetusta, saatavilla olevasta kudosnäytteestä. D oli ennen kuolemaansa kieltänyt hänestä hänen elinaikanaan otettujen näytteiden käyttämisen minkäänlaiseen tutkimukseen hänen kuolemansa jälkeen.

Hovioikeus katsoi, että oikeusgeneettinen isyystutkimus voitiin määrätä tehtäväksi D:stä aiemmin otetusta kudosnäytteestä D:n eläessään antamasta kiellosta huolimatta.

KKO 2024:71

Puolustaja - Puolustajan palkkio
Perustuslaki - Asetuksen soveltamisrajoitus

Korkein oikeus jätti oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n säännöksen 110 euron tuntipalkkiosta perustuslain 107 §:n nojalla soveltamatta, koska puolustajalle asetuksen säännöksen perusteella maksettava palkkio ei olisi ollut oikeusapulain 17 §:ssä edellytetyllä tavalla kohtuullinen. (Ään.)

Vahvennettu jaosto

KKO 2024:76

 

Hovioikeus oli tuominnut X:n ja Y:n useista seksuaalirikoksista sekä pahoinpitelyrikoksista pitkiin vankeusrangaistuksiin. Hovioikeuden tuomio oli lainvoimainen. Keskeinen näyttö rikoksista oli asianomistajien eli X:n lasten B:n, C:n ja D:n kertomukset.

B, C ja D ilmoittivat noin kymmenen vuotta aikaisemmin antamiensa kertomusten jälkeen, etteivät heidän aikaisemmat kertomuksensa pitäneet paikkaansa ja että heidän kertomiaan asioita ei ollut todellisuudessa tapahtunut. X ja Y hakivat tuomion purkamista uusiin kertomuksiin vedoten.

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, ettei voitu pitää todennäköisenä, että hovioikeus olisi ratkaissut asian hakijoiden eduksi, mikäli sillä olisi ollut käytettävissään B:n, C:n ja D:n uudet kertomukset. Korkein oikeus katsoi, että oli kuitenkin erittäin painavat syyt saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys siitä, olivatko X ja Y syyllistyneet heidän syykseen luettuihin rikoksiin. Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot purettiin pääosin, ja asia palautettiin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

 

 

Asianajotoimisto Fredman & Månsson

Asianajotoimisto Fredman & Månssonin omistaa asianajaja, varatuomari, OTT Markku Fredman.

Verkkolaskutusosoite:

  • OVT-tunnus 003707398082
    Operaattori Apix Messaging Oy (003723327487)

Laskut PDF-liitetiedostona:

  • 003707398082@procountor.apix.fi

Paperilaskut skannattavaksi:

  • Asianajotoimisto Fredman & Månsson Oy
    PL 16112
    00021 LASKUTUS

Ota yhteyttä

Hämeentie 68 A, 2. krs, 00550 Helsinki

Puhelin:

  • Fredman 0400-464094

Yhteystiedot »