Rikoksesta epäiltynä


Rikos on sellainen teko tai laiminlyönti joka eduskunnan säätämässä laissa on säädetty rangaistavaksi.

Kuulustelu esitutkinnassa


Se, että henkilö on rikoksesta epäiltynä ilmenee yleensä siten, että poliisi kutsuu kuulusteltavaksi asuinpaikan poliisilaitokselle. Törkeimmissä tapauksissa poliisi voi myös ottaa epäillyn kiinni tai pidättää hänet. Tällöin poliisilla on oikeus pitää epäiltyä kiinni 3 vuorokautta, ja jos epäiltyä ei tällöin vapauteta, on poliisin pyydettävä käräjäoikeudelta epäillyn vangitsemista. Vangitsemisasia otetaan käsiteltäväksi neljäntenä päivänä kiinniotosta.

Ennen kuulustelun alkua kuulusteltavalle tulee ilmoittaa missä asemassa häntä kuullaan (epäilty, todistaja, asianomistaja). Jos henkilöä kuullaan epäiltynä hänelle on samalla kerrottava mistä teosta häntä epäillään. Teko on aikaan ja paikkaan sidottua toimintaa, joten pelkkä rikosnimikkeen ilmoittaminen ei riitä (esim. näpistys).

Epäillyllä ei ole totuudessapysymisvelvollisuutta. Usein on kuitenkin aiheellista selvittää mitä asiasta tietää ja mitä on tehnyt. Tällä tavoin välttää aiheettomat ja liialliset epäilyt. Keneltäkään ei kuitenkaan voida edellyttää oman syyllisyytensä todistamista. Tästä seuraa se, ettei valehtelusta voida rangaista. Valehtelusta kiinni jääminen rapauttaa kuitenkin epäillyn uskottavuuden ja voi koitua suureksikin vahingoksi. Vaarana on se, että pikkurikkeen salaamisen takia joutuukin epäillyksi paljon vakavammasta teosta.

Epäillyllä on oikeus neuvotella asianajajansa kanssa ja pyytää asianajaja mukaan kuulusteluihin. Aina se ei kuitenkaan ole tarpeen. Jos kuulustelu muodostuu hankalaksi, voi pyynnön avustajan saamiseksi paikalle esittää myös kesken kuulustelun.

Kuulusteluissa ei tärkeintä ole se mitä siellä kertoo, vaan se millaisen kertomuksen allekirjoittaa. Kirjatun kertomuksen tarkistaminen ja korjausten tekeminen on kuulustelun tärkein vaihe. Siihen tulee varata aikaa. Kertomuksia voidaan ja yleensä käytetäänkin näyttönä syytteen tueksi, joten virheet on syytä korjata heti. Myöhempiä korjauspyyntöjä ei enää välttämättä pidetä uskottavina. On myös syytä kiinnittää huomiota seikkoihin, joita ei ole pöytäkirjattu. Kuulusteltava päättää kertomuksen sisällöstä!

Esitutkinnan lopuksi epäillyllä on pääsääntöisesti oikeus loppulausuntoon. Tämä on viimeistään se vaihe, jossa on syytä kääntyä asianajajan puoleen, jos näin aikoo tehdä. Loppulausunnossa voidaan esittää lisätutkintapyyntöjä ja osoittaa seikkoja, joihin syyttäjän tulee kiinnittää huomiota. Loppulausuntoa varten asianosaiset saavat käyttöönsä koko aineiston, eli myös muiden asianosaisten kertomukset, laboratoriotutkimukset yms.

Syyttäjä


Virallinen syyttäjä päättää esitutkinnan valmistuttua nostetaanko asiassa syyte. Syyte voidaan jättää nostamatta rikoksen vähäisyyden tai näytön puutteen vuoksi. Lievät rikosjutut voidaan osoittaa sovitteluun, jossa sovitaan mm. aiheutetun vahingon korvaamisesta. Syyttäjä voi myös päättää rangaistusmääräyksen antamisesta, eli syytetty saa ns. sakkolapun, johon tyytymättömänä hän voi vaatia asian oikeuskäsittelyyn.

Katso myös: Valtakunnansyyttäjänviraston sivut

Oikeudenkäynti


Syyttäjä ajaa syytettä rikosoikeudenkäynnissä. Rikosoikeudenkäynnin tarkoituksena on rikollisen teon ja rikoksen tekijän toteaminen sekä rikokseen liittyvien seuraamusten kuten rangaistuksen ja korvausvelvollisuuden määrääminen.

Laajemmassa merkityksessä rikosoikeudenkäyntiin eli rikosprosessiin katsotaan kuuluvaksi myös valmistava tutkinta eli poliisin suorittama esitutkinta. Esitutkinnan ensisijaisena tarkoituksena on selvittää, onko riittävää aihetta varsinaisen oikeudenkäynnin vireille panemiseen rikoksesta epäiltyä vastaan.

Laajemmassa merkityksessä rikosprosessiin kuuluu myös rangaistuksen täytäntöönpano. Rikosprosessi sisältää siis vahvistusmenettelyn eli rikollisen teon toteamisen ja rangaistuksen ja korvausvelvollisuuden määräämisen ohella laajemmassa merkityksessä myös esitutkinnan ja täytäntöönpanomenettelyn.

Kokonaisuudessaan rikosprosessi on lailla järjestetty menettely, jossa määrätään ne toimenpiteet, joihin on ryhdyttävä tapahtuneen rikoksen johdosta.

Kun riita-asioissa on voimassa sääntö, että asianosaiset ovat tasa-arvoisia niin rikosprosessissa ei tasavertaisuus ole mikään itsestään selvä tosiasia, vaan syytetty on alistetussa asemassa ja erityisesti silloin kun kyseessä on vakavampi rikos. Rikoksesta epäiltyyn voidaan kohdistaa erilaisia pakkokeinoja, pidättäminen, vangitseminen jne ja oikeudenkäynnin aikana syytetty saattaa joutua samanlaisten toimenpiteiden kohteeksi.

Syytetyn asemaa lieventää kuitenkin rikosoikeudelliset periaatteet, lähinnä puolustuksen suosimisen periaate, mikä ennen muuta sisältää sen, että asian ollessa epäselvä on asia ratkaistava syytetyn eduksi. Tätä periaatetta kustutaan latinalaisella nimellä in dubio pro reo. Jos jonkin syyllisyyttä koskevan seikan suhteen on olemassa epäilyksiä, on syytetty vapautettava. Jos rikosasiaa ratkaistaessa äänestettäessä äänet menevät tasan, niin vapauttava tai lievin mielipide voittaa.

Rikosoikeudenkäyntiä hallitsee pyrkimys oikeudenmukaiseen ratkaisuun ja aineellisen totuuden löytämiseen.

Syytetyn vähimmäisoikeudet Euroopan ihmisoikeussopimuksessa:


Jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.

Jokaisella rikoksesta syytetyllä on seuraavat vähimmäisoikeudet:

a) oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perusteista hänen ymmärtämällään
kielellä;

b) oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset
valmistella puolustustaan;

c) oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse
valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan  välityksellä, ja jos hän ei pysty itse maksamaan saamastaan oikeusavusta, hänen on saatava se korvauksetta oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa;

d) oikeus kuulustella tai kuulusteluttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan, ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samoissa olosuhteissa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat;

e) oikeus saada maksutta tulkin apua, jos hän ei ymmärrä tai puhu tuomioistuimessa käytettyä kieltä.

Oikeuspaikka


Syyte rikoksesta tutkitaan sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä rikos on tehty. Mikäli rikos jää yritykseksi niin rikos tutkitaan siellä missä täytetyn rikoksen seuraus olisi ilmennyt.

Eräät vakavat asiat käsitellään ensiasteena hovioikeudessa.

Rikosasian vireilletulo


Rikosasia tulee vireille kun syyttäjä jättää haastehakemuksen oikeuteen. Haastehakemus sisältää syytteen. Haaste on annettava tiedoksi niin hyvissä ajoin, että vastaaja voi määräpäivänä saapua tuomioistuimeen ja edellytyksenä myös on, että vastaajalle on jäätävä kohtuullinen aika oikeudenkäyntiin valmistautumiseen ja oikeudenkäyntiavustajan hankkimiseen ym. välttämättömiin ja tarpeellisiksi katsomiinsa toimiin.

Oikeudenkäyntiin saapumatta jäämisestä seurauksena voi olla sakko ja vastaaja voidaan lisäksi määrätä jatkokäsittelyyn tuotavaksi viranomaisten toimesta omalla kustannuksellaan. Mikäli vastaajalla on laillinen este kuten sairaus tai saapumatta jääminen yleisen liikenteen keskeytymisen vuoksi tai muu tällainen syy niin oman etunsa vuoksi esteestä on ilmoitettava tuomioistuimelle.

Asian käsittelystä oikeudessa


Rikosasioissa on virallisen syyttäjän heti oikeudenkäynnin alussa esitettävä vaatimuksensa ja vaatimusten perusteet. Näistä vastaaja on saanut tiedon jo hänelle toimitetusta haasteesta.

Virallisen syyttäjän esitettyä vaatimuksensa kuullaan vastaajaa samoin kuin jutun asianomistajaa (rikoksen uhria).

Saman vastaajan tekemiä eri rikoksia tai eri vastaajien tekemää samaa rikosta koskevat syytteet käsitellään pääsääntöisesti yhdessä.

Vahingonkorvausvaatimukset asianomistaja voi esittää samassa yhteydessä kuin missä käsitellään syyttäjän rikokseen perustuvaa rangaistusvaatimusta. Vahingonkorvausvaatimukset voidaan käsitellä myös erillään samassa järjestyksessä kuin riita-asiat.

Asianosaisten kuulemisen jälkeen kuullaan todistajat. Virallisen syyttäjän ja asianomistajan, tulee näyttää toteen ne seikat, joihin heidän vaatimuksensa nojautuvat.

Asianomistaja voi nostaa syytteen vasta, jos syyttäjä on päättänyt olla nostamatta syytettä. Asianomistaja voi kyllä edelleenkin yhtyä syyttäjän nostamaan syytteeseen ja esittää myös syytteestä poikkeavan vaatimuksen.

Vaikka vastaaja jäisi oikeudenkäynnistä pois niin vastaaja voidaan tuomita poissaolevana sakkoon tai enintään 3 kuukauden vankeusrangaistuksen, jos tästä on haasteessa mainittu. Poikkeustapauksessa myös enintään 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Tietyissä tapauksissa tunnustetuissa rikosasioissa voidaan käyttää kirjallista menettelyä, jolloi syytetyn ei tarvitse saapua oikeuteen. Kirjallinen menettely perustuu kuitenkin syytetyn omaan suostumukseen ja siihen, että syyllisyys on myönnetty. Näissäkin tapauksissa saattaa rangaistusken mittaamisen osalta olla tarve asian suulliseen käsittelyyn.

Tuomio annetaan joko heti pääkäsittelyn jälkeen oikeuden jäsenten harkittua asiaa. Monimutkaisimmissa asioissa voidaan antaa kansliatuomio. Tällöin tuomio on saatavilla tuomioistuimen kansliasta pääkäsittelyn lopuksi ilmoitettuna ajankohtana.

Käräjäoikeuden tuomiosta voi aina valittaa hovioikeuteen. Tällöin on tyytymättömyys tehtyyn ratkaisuun ilmoitettava käräjäoikeuden kansliaan viikon kuluessa tuomion antamisesta. Valittajan vastapuoli voi tehdä vastavalituksen kaksi viikkoa varsinaisen valituksen määräajan jälkeen.

Oikeusapu


Syytetyllä on oikeus valtion osittain tai kokonaan kustantamaan oikeusapuun, jos hän ei itse kykene maksamaan puolustautumisesta aiheutuvia kustannuksia. Tämä ei kuitenkaan koske rikosjuttuja, joissa on odotettavissa vain sakkorangaistus, ellei jotain erityistä syytä (esim. suuret vahingonkorvausvaatimukset, syytetyn kielitaidottomuus tms) ole osoitettavissa avustajan määräämiseksi. Vakavissa tapauksissa syytetylle määrätään puolustaja riippumatta tuloista. Tällöin puolustautumiskustannukset tai osa niistä voidaan oikeudenkäynnin lopuksi määrätä korvattavaksi valtiolle.

Jos syyte hylätään, on valtio lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan syytetyn puolustautumiskulut.

Katso myös: Oikeusapusivusto

Lopuksi


Kontradiktorinen periaate eli audiatur et altera pars -sääntö, jonka mukaan kaikkien jutun asianosaisten tulee saada jutun käsittelyn aikana tilaisuus esittää sanottavansa ja siten vaikuttaa asian ratkaisemiseen, on Suomen rikosprosessissa ollut vanhastaan voimassa. Asianosaisten on saatava esittää väitteensä perusteineen ja todisteet niiden tueksi ja saada tietoonsa vastapuolensa väitteet, perusteet ja todisteet.

Laati: asianajaja Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Asianajotoimisto Fredman & Månsson

Asianajotoimisto Fredman & Månssonin osakkaina ovat asianajaja, varatuomari Markku Fredman ja asianajaja, varatuomari Ulf Månsson.

Katso tiedot »

Ota yhteyttä

Hämeentie 68 A, 2. krs, 00550 Helsinki

Puhelin:

  • Fredman 0400-464094
  • Månsson 0400-605202

Telefax 09-2787211

Yhteystiedot »