Läheisväkivalta aina virallisen syytteen alaiseksi

Lievät pahoinpitelyt aiotaan siirtää virallisen syytteen alaisiksi silloin, kun ne kohdistuvat alaikäiseen tai tekijälle läheiseen henkilöön taikka henkilöön, joka suorittaa työtehtäviään. Uudistuksella halutaan parantaa näiden erityistä suojaa tarvitsevien uhrien asemaa ja osoittaa entistä selvemmin tekojen moitittavuus.

Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle presidentin esittelyssä perjantaina 11. kesäkuuta. Tavoitteena on, että uusi laki tulisi voimaan vuoden 2011 alussa.

Nykyisin rankaiseminen lievästä pahoinpitelystä edellyttää, että uhri vaatii tekijälle rangaistusta. Kun nämä rikokset tulisivat virallisen syytteen alaisiksi, esitutkinnan käynnistäminen ja tekijän saattaminen vastuuseen eivät olisi enää riippuvaista uhrin tahdosta. Poliisille tulisi myös velvoite selvittää tapahtumainkulkua esimerkiksi kotihälytyksen yhteydessä nykyistä laajemmin.

Lähisuhdeväkivallassa uhri on erityisen suojan tarpeessa, sillä hän on usein haavoittuva ja tekijästä jollakin tavoin riippuvaisessa asemassa. Läheisiin kohdistuva lieväkin pahoinpitely saattaa muodostaa jatkuvan uhan ja pelon ilmapiirin, joka voi heijastua koko perheen elämään.

Virallisen syytteen alaisiksi tulisivat avio- tai avopuolisoon kohdistuneet lievät pahoinpitelyt. Sama koskisi rekisteröidyn parisuhteen osapuolia. Suhde voi olla läheinen, vaikka seurustelukumppanit asuvat erillään tai ovat jo eronneet. Virallisen syytteen alaiseksi tulisivat myös vanhempiin, isovanhempiin ja sisaruksiin kohdistuneet lievät pahoinpitelyt.

Esityksen mukaan lievä pahoinpitely olisi aina virallisen syytteen alainen myös, jos se kohdistuu alle 18-vuotiaaseen. Uudistus koskisi siis myös nuorten keskinäisiä lieviä pahoinpitelyitä. Näissä tilanteissa sakko voitaisiin kuitenkin laissa jo olevien toimenpiteistä luopumissäännösten mukaan jättää harkinnan mukaan määräämättä.

Vanhempien lapsiinsa kohdistama väkivalta on yleisin perheväkivallan muoto. Alle 15-vuotiaaseen kohdistuva lievä pahoinpitely on jo nyt virallisen syytteen alainen. Sama koskee kaikkia huoltajien alle 18-vuotiaisiin kohdistamia tekoja.

Työntekijään kohdistuvan lievän pahoinpitelyn erityispiirre taas on, ettei uhri yleensä pääse pakoon väkivaltatilanteesta. Esityksen mukaan virallisen syytteen alaiseksi tulisi lievä pahoinpitely, joka kohdistuu henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi joko työpaikalla tai esimerkiksi hoivatyötä asiakkaan kotona tehtäessä.

Fyysinen väkivalta ja sen uhka ovat työhön liittyvä terveysriski erityisesti naisvaltaisilla palvelualoilla. Väkivalta kohdistuu esimerkiksi ravintoloiden tarjoilijoihin, kaupan myyjiin, terveyskeskuksen hoitohenkilökuntaan ja sosiaalialan työntekijöihin.

Lievää vakavammat pahoinpitelyt ovat jo nykyisin virallisen syytteen alaisia rikoksia. Samoin julkista valtaa käyttäviin virkamiehiin, esimerkiksi poliiseihin kohdistuva väkivalta, on jo nykyisin virallisen syytteen alainen rikos.

Vuonna 2004 rikoslain 21 luvusta kumottiin 17 §, joka mahdollisti syyttämättä jättämisen
pahoinpitelystä, jos asianomistaja sitä omasta vakaasta tahdosta pyysi, eikä tärkeä
yleinen tai yksityinen etu vaatinut syytteen nostamista. Pykälää kutsuttiin niin sanotuksi
”vakaan tahdon pykäläksi”. Hallituksen esityksessä 144/2003 vp todetaan, että Espoosta
ja eräiltä muilta paikkakunnilta saatujen kokemusten mukaan asianomistaja on oikeudenkäynnin jälkeen saattanut olla tyytyväinen siihen, että syyttäjä nosti syytteen, vaikka asianomistaja oli pyytänyt, ettei syytettä nostettaisi. Pitkään väkivallasta kärsineen
henkilön voi olla vaikea löytää ongelmaan ratkaisua ilman ulkopuolisen tahon puuttumista
asiaan ja siksi viranomaisten väliintulo voikin olla tärkeä edistysaskel tilanteen  helpottamiseksi tai ratkaisemiseksi.

Yli 80 % (82 % vuonna 2007) pahoinpitelyrikoksista tuomitaan tavallista pahoinpitelyä
koskevan säännöksen nojalla. Törkeiden tekomuotojen osuus on 6 % ja lievien noin
12 %. Kolme neljästä tavallisesta pahoinpitelystä, joita on valtaosa pahoinpitelyrikoksista,
tuomitaan sakkoon (keskiluku 40 päiväsakkoa; sakkojen rikoskohtaisia hajontatietoja
ei tilastoida). Ehdottomana tuomittujen vankilarangaistusten normaalirangaistus on
1–5 kuukautta (59 % vankilarangaistuksista) ja ehdollisten 1—4 kuukautta (68 % ehdollisista). Pahoinpitelystä tuomittujen vankilarangaistusten osuus on lisääntynyt hieman
viimeksi kuluneen 10 vuoden aikana. Vankilarangaistusten keskipituus on samaan aikaan
kasvanut noin 2,5 kuukaudesta 3,5 kuukauteen. Lievästä pahoinpitelystä voi seurata
vain sakkoa (keskiluku 17 päiväsakkoa) ja 2,7 % jätettiin rangaistukseen tuomitsematta
vuonna 2007. Lisäksi yli puolet lievien pahoinpitelyjen rangaistuksista määrätään rangaistusmääräysmenettelyssä.  (Rikollisuustilanne 2008, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos
247/2009, s. 372–374)

Asianajotoimisto Fredman & Månsson

Asianajotoimisto Fredman & Månssonin osakkaina ovat asianajaja, varatuomari Markku Fredman ja asianajaja, varatuomari Ulf Månsson.

Katso tiedot »

Ota yhteyttä

Hämeentie 68 A, 2. krs, 00550 Helsinki

Puhelin:

  • Fredman 0400-464094
  • Månsson 0400-605202

Telefax 09-2787211

Yhteystiedot »