Perättömät tunnustukset

Usein rikosasianajajalta kysytään, kuinka hän voi puolustaa syytettyä, jos tietää tämän tehneen rikoksen, jota syyte koskee. Ongelmaksi nähdään näissä tilanteissa syytteen kiistäminen vastoin esitutkinnassa ilmenneitä tosiasioita. Kysyjä olettaa asianajajan toimivan tuomarin lailla ja arvioivan asiaa puolueettomasti ja päätyvän toimeksiantoa vastaanottaessaan jo jonkilaiseen tuomioon asiassa. Siitähän ei asianajajatyössä ole kyse.

Suomen Asianajajaliiton koulutuksessa 30.10.2017 oli kyseessä toinen näkökulma. Kuinka asianajajan tulee menetellä jos hän epäilee, ettei päämiehen tunnustus ehkä pidä paikkansa. Voiko asianajaja edesauttaa syyksilukevaa tuomiota myöntämällä päämiehensä puolesta syytteen oikeaksi, jos hänelle on syntynyt epäily sen aitoudesta tai oikeellisuudesta.

Koulutustilaisuudessa alusti ensin oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman, joka kertoi tilanteista, joissa rikoksesta epäilty tunnustaa painostettuna tai ahdistuneena tekoja, joita ei ole oikeasti ole tehnyt. Hän kertoi riskitekijöistä, jotka saavat ihmiset altiiksi tunnustamaan rikoksia poliisikuulusteluissa. Ihmisellä on halu päästä pois ahdistavasta kuulustelutilanteesta ja se voi johtaa siihen, että hän tässä tarkoituksessa poikkeaa totuudesta uskoen selvittävänsä asian sitten myöhemmin.

Korkman kertoi tutkimuksesta, jossa opiskelijoita oli koetilanteessa epäilty vilpistä. Epäilemisen opiskelijoissa aiheuttama reaktio oli itse asiassa juuri se mitä asiassa tutkittiin, opiskelijat luulivat tutkimusta joksikin muuksi. Niistä, jotka eivät olleet syyllistyneet vilppiin, osalle kerrottiin, että koetilanne oli videoitu ja  sieltä tulisi ilmenemään mahdollisen vilpin tapahtuminen. Niistä, joille ei mainittu videotallenusta kukaan ei tunnustanut vilppiä, jota ei siis heidän kohdalla ollut tapahtunut. Sen sijaan puolet niistä, jotka eivät olleet tehneet vilppiä, mutta joille mainittiin, että koetilanne on videoitu, myönsi tehneensä vilppiä. Korkman uskoo, että näin yleinen tekemättömän vilpin tunnustaminen liittyi ahdistavaan tilanteeseen, josta haluttiin päästä nopeasti irti tunnustuskella - joka sitten pystyttäisiin jälkikäteen havaitsemaan aiheettomaksi kun videot katsottaisiin ja totuus paljastuisi. Tämä ilmiö saattaa vaikuttaa samalla tavalla myös poliisikuulustelussa: syytön saattaa tunnustaa päästäkseen pois poliisilaitokselta uskoen, että hän pystyy kyllä myöhemmin selvittämään asian edukseen. Kouvolan hovioikeus on vuonna 2012 julkaissut ratkaisunsa, joka liittyy ahdistavaan kuulusteluun ja krapulassa tehtyyn tunnustukseen.

Asianajaja Markku Fredman kävi läpi erilaisia tilanteita, joissa päämies saattaa haluta tunnustaa myös oikeudenkäynnissä teon, jota ei ole tehnyt. Syynä voi olla esimerkiksi läheisen suojeleminen tai painostus. Toisenlaisena esimerkkitapauksena käytettiin Thomas Quickin tapausta Ruotsissa, jossa puolustaja katsoi asiakseeen varmistaa sen, että päämies tuomitaan tunnustamistaan murhista - eikä kukaan tuonut okeudenkäynneissä esiin sitä hapuilevuuta, jolla uskottaviin tunnustuksiin oli päädytty. Poliisi oli jatkanut kyselyjä, kunnes Quick oli lopulta osannut kertoa esim. tekovälineestä tai uhrista tavalla, joka vastasi tapahtunutta.

Koulutukseen osallistuneet asianajajat olivat yksimielisiä siitä, että asianajajan rehellisyysvaatimus ja hyvä asianajajatapa estävät sen, että asianajaja aktiivisesti myötävaikkuttaisi väärään syyksilukevana tuomioon esimerkiksi siten, että päämies tunnustaa perheenjäsenensä tekemän rikoksen, jotta perheelle aiheutuvat vaikeudet saataisiin minimoitua. Yksi esimerkki oli tapaus, jossa eläkeläisisä tunnustaa ajaneensa autoa, jotta ammattiautoilijana toimiva poika välttyisi ajokiellolta.

Asianajotoimisto Fredman & Månsson

Asianajotoimisto Fredman & Månssonin osakkaina ovat asianajaja, varatuomari Markku Fredman ja asianajaja, varatuomari Ulf Månsson.

Katso tiedot »

Ota yhteyttä

Hämeentie 68 A, 2. krs, 00550 Helsinki

Puhelin:

  • Fredman 0400-464094
  • Månsson 0400-605202

Telefax 09-2787211

Yhteystiedot »