Isyys vahvistetiin, vaikka määräaika isyyskanteen nostamiselle oli päättynyt vuosia aikaisemmin

KKO:n  tiedote:

Isyys vahvistettiin kanneajan päättymisestä huolimatta

Ratkaisu: KKO:2012:11, Isyys - Isyyden vahvistaminen Perustuslaki - Perusoikeudet - Perustuslain etusija Euroopan ihmisoikeussopimus Yksityiselämän suoja

Ennen isyyslain voimaantuloa syntynyt A oli saanut tietää isänsä nimen vasta sen jälkeen, kun isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:n 2 momentissa säädetty viiden vuoden kanneaika oli päättynyt. Kun isyyttä ei tunnustettu, A nosti kanteen isyyden vahvistamiseksi. Korkein oikeus katsoi, että kanneaikasäännöksen soveltaminen tässä tapauksessa oli ristiriidassa perustuslain 10 §:ssä ja ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvatun yksityiselämän suojan kanssa. Kanneaikaa koskeva säännös jätettiin perustuslain 106 §:n nojalla soveltamatta ja isyys vahvistettiin. (Ään.)

Kantajan asiamiehenä tässä asiassa toimi asianajaja Markku Fredman

Korkeimman oikeuden uusi linjaus perustuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) linjauksiin. EIT on ensimmäisen kerran Phinikaridou-tapauksessa vuonna 2007 katsonut, että Kyproksen vastaavanlainen isyyslain kanneaika oli ihmisoikeussopimuksen vastainen.

Sittemmin EIT on antanut 6.7.2010 kaksi Suomea koskevaa samanlaista tuomiota: Grönmark-tapaus ja Backlund-tapaus. Grönmark-tapaus on aikanaan ratkaistu Suomessa korkeimman oikeuden ennakkopäätöksenä KKO 2003:107. Tuolloin korkein oikeus katsoi, että lyhyt kanneaika isyyden vahvistamiseksi ei ollut mm. perusoikeuksien kannalta ongelmallinen.

Isyyslaki-asiaa on seurattu tällä uutispalstalla jo pitkään:

• 6.7.2010 Isyyslain tiukka määräaika on ihmisoikeussopimuksen vastainen
• 11.12.2009 Hovioikeus poikkesi aiemmasta ja vahvisti isyyden