Kotietsintää koskevat pakkokeinolain säännökset puutteellisia

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tänään antanut kaksi tuomiota, joissa kummassakin todetaan, että Suomen pakkokeinolaissa olevat säännökset eivät anna riittävää suojaa mielivaltaisia kotietsintöjä vastaan. Euroopan ihmisoikeussopimus edellyttää, että viranomiaset voivat puuttua kotirauhaan vain silloin kun kansallinen laki sen sallii. Tänään antamissaan tuiomioissa EIT katsoo, ettei Suomen pakkokeinolain säännökset täytä niitä kriteerejä, jotka lailla säätämiselle asetetaan.

Tuomiot tarkoittavat sitä, ettei yksikään kotietsintä Suomessa voi olla ihmisoikeussopimuksen mukainen. Nyt langettavaan tuomioon johtaneet seikat liittyvät jokaiseen esitutkinnassa tehtävään kotietsintään.

Valittajien asiamiehenä toimi asianajaja Markku Fredman

Ihmisoikeustuomioistuin totesi seuraavaa:

 

Tapauksessa oli riidatonta, että kotietsinnällä oli puututtu valittajan kodin suojaan. EIT yhtyi tähän. Mitä tuli puuttumisen laillisuuteen EIS 8 artiklan 2 kohdan mielessä, EIT totesi, että kyseisen kohdan mukaan puuttumiselle tuli olla peruste kotimaisessa laissa. Lisäksi lain tuli täyttää tietyt laatuvaatimukset. Lain tuli olla asianomaisen saatavilla ja hänen tuli kyetä tarvittaessa asianmukaisin oikeudellisin neuvoin ennakoimaan kohdaltaan lain soveltamisen seuraukset. Vielä lain tuli olla oikeusvaltion periaatteen mukainen. Laki oli ymmärrettävä aineellisessa merkityksessään. Laki oli voimassa oleva säädös sellaisena kuin tuomioistuimet olivat tulkinneet sitä. Lain tulkinta ja soveltaminen jäi ensi sijassa kansallisille tuomioistuimille. Tapauksessa oli riidatonta, että puuttumiselle oli ollut peruste kotimaisessa pakkokeinolaissa. EIT:n mielestä lain saatavuus ja ennakoitavuus ei ollut nyt ongelmallista. Sen sijaan oikeusvaltion periaatteista johtuvien vaatimusten osalta EIT totesi, että kotimaisen lain tuli tarjota etsinnän ja takavarikon yhteydessä yksilölle suojaa mielivaltaa vastaan varsinkin käsillä olevan kaltaisissa tapauksissa, joissa viranomaiset saivat kansallisen lain nojalla määrätä etsinnöistä ja toimittaa niitä ilman tuomioistuimen lupaa. Valtuuksien käytölle tuli asettaa lailla hyvin tiukkoja rajoja.

EIT pani merkille, että pakkokeinolain 5 luvun mukaan kotietsintä voitiin toimittaa mm. silloin, kun oli syytä epäillä rikoksen tulleen tehdyksi ja kun siitä voitiin määrätä yli 6 kuukauden vankeusrangaistus. Tutkijaviranomaiset antoivat itse etsintämääräyksen. Kiireellisissä tapauksissa etsintä voitiin toimittaa jopa ilman määräystä. Kun tuomioistuimen lupaa ei vaadittu, viranomaisilla oli vapaa harkintavalta etsinnän ja takavarikon asianmukaisuutta ja laajuutta arvioidessaan. Kiireellisissä tapauksissa harkinta jäi yksin etsinnän toimittajalle. Etsintä ja takavarikko perustivat olennaisen puuttumisen EIS 8 artiklan takaamiin oikeuksiin. Siten näille toimenpiteille tuli olla erityisen tarkka peruste laissa. Sääntöjen tuli olla selkeitä ja yksityiskohtaisia ja niissä tuli osoittaa takeita mahdollista väärinkäyttöä ja mielivaltaa vastaan. Tuomioistuimen lupaan liittyvien takeiden puuttumista saatettiin korvata jälkikäteen toimitetulla tuomioistuintutkinnalla. Käsillä olevassa tapauksessa valittajalla ei kuitenkaan ollut tehokasta pääsyä jälkikäteen tuomioistuimeen etsintämääräyksen laillisuuden ja oikeutuksen osalta. Niin ollen valittajan kodin suojaa oli loukattu, kun ei ollut vaadittu tuomioistuimen lupaa eikä etsintämääräystä tai etsinnän toimittamisen tapaa voitu tehokkaasti saattaa jälkikäteen tuomioistuimen tutkittavaksi. Laki ei siten tarjonnut riittäviä lainkäytöllisiä takeita ennen etsintää eikä sen jälkeen eikä valittajalle siten ollut tarjottu sitä vähimmäissuojaa, johon hän olisi ollut oikeutettu oikeusvaltion periaatteiden nojalla. Laillisuusvaatimus ei täyttynyt ja EIS 8 artiklaa oli rikottu. Samasta syystä EIT hylkäsi kaikkien kotimaisten oikeussuojakeinojen käyttämättä jättämisestä tehdyn hallituksen väitteen. Samaan lopputulokseen nähden EIT ei pitänyt tarpeellisena tutkia EIS 8 artiklan 2 kohdan muiden edellytysten täyttymistä.

Tapauksen Harju v. Suomi Finlex-seloste

Tapauksen Heino v. Suomi Finlex-seloste

Asianajotoimisto Fredman & Månsson

Asianajotoimisto Fredman & Månssonin osakkaina ovat asianajaja, varatuomari Markku Fredman ja asianajaja, varatuomari Ulf Månsson.

Katso tiedot »

Ota yhteyttä

Hämeentie 68 A, 2. krs, 00550 Helsinki

Puhelin:

  • Fredman 0400-464094
  • Månsson 0400-605202

Telefax 09-2787211

Yhteystiedot »