Isyyslakiesitys ei kelvannut perustuslakivaliokunnalle

DSC 2683 146x98Eduskunnan perustuslakivaliokunta ei hyväksynyt hallituksen esitykseen uudeksi isyyslaiksi sisältyvää säännöstä, jonka mukaan avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneillä ei olisi perintöoikeutta, jos isyyden vahvistamista koskeva kanne on nostettu vasta isän kuoleman jälkeen. (Ks. blogikirjoitus: Uusi isyyslaki rajoittaisi lapsen oikeutta perintöön)

Perustuslakivaliokunnan lausunto asiaa käsittelevälle lakivaliokunnalle sisältää vaatimuksen, jonka mukaan lakiesityksestä on poistettava syrjivä säännös perintöoikeuden menettämisestä.

"Perustuslakivaliokunta katsoo, että hallituksen esityksessä esitetyt ehdotettua sääntelyä puoltavat seikat ovat sinänsä painavia. Omaisuuden perustuslainsuojan on katsottu perustuslakivaliokunnan käytännössä turvaavan myös sopimussuhteiden pysyvyyttä, joskaan kielto puuttua taannehtivasti sopimussuhteiden koskemattomuuteen ei ole muodostunut ehdottomaksi. Omaisuuden suojaan on kytketty yleisesti myös vaatimus perusteltujen odotusten suojasta. Perusteltujen odotusten suojaan on valiokunnan käytännössä katsottu kuuluvan oikeus luottaa erityisesti sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen niin, että tällaisia seikkoja ei voida säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimusosapuolten oikeusasemaa (ks. esim. PeVL 42/2006 vp , s. 4/I). Tällaiset seikat ovat valiokunnan mielestä merkityksellisiä myös arvioitaessa tässä tarkoitettuja perintöoikeuteen vaikuttavia säännöksiä. Myöskään oikeusvarmuuden turvaamiseen liittyvät seikat eivät tällaisen sääntelyn yhteydessä ole merkityksettömiä (vrt. esim. PeVL 4/2008 vp , s. 4).

Perustuslakivaliokunta kiinnittää toisaalta huomiota siihen, että oikeustilaan jälkikäteen puuttuvat vaikutukset eivät perintöoikeudessa ole täysin poikkeuksellisia. Lainvoimaiseen perinnönjakoonkin voidaan tietyin edellytyksin puuttua etenkin silloin, jos ne seikat joiden vallitessa toimitus on tehty, myöhemmin osoittautuvat virheellisiksi. Kuten edellä on todettu, kuolinhetkinen perillisten piiri voi kuoleman jälkeen muuttua esimerkiksi sen vuoksi, että perittävän isyys vahvistetaan tämän kuoleman jälkeen. Näissä tilanteissa tosin kysymys on siitä, että perinnönjakoon puuttuminen on voimassa olevan lainsäädännön mukaista. Tätä ei ole pidetty omaisuuden suojaan liittyvien näkökohtien kannalta ongelmallisena. Sen sijaan sellaiseen lainsäädäntöön, josta aiheutuu merkittäviä muutoksia ennen lain voimaantuloa toimitettuihin perinnönjakoihin on kuitenkin valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa syytä suhtautua lähtökohtaisesti kriittisemmin.

Eri asemaan asettamisen hyväksyttävyys. Perustuslakivaliokunnan mielestä on selvää, että isyyslakiehdotuksen 67 §:n 1 momentin sääntelylle ei voida esittää hyväksyttävää perustetta siltä osin kuin se merkitsee ennen 1.10.1976 avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten asettamista eri asemaan myös silloin, kun perittävä on kuollut lain voimaantulon jälkeen. Tällainen tulevaisuuteen ulottuva eri asemaan asettaminen on perustuslain 6 §:n 2 momentin vastaista.

Ehdotukselle on sen sijaan kiistämättä esitettävissä hyväksyttäviä perusteita siltä osin kuin sääntely merkitsee lain voimaan tullessa jo tehtyjen perinnönjakojen peräyttämisen estämistä. Nämä perusteet eivät perustuslakivaliokunnan mielestä kuitenkaan lähtökohtaisesti ole yhtä painavia kuin vaatimus tiettyyn aikaan avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten syrjimättömyydestä. Valiokunta on tässä arviossaan kiinnittänyt yleisen syrjimättömyysvaatimuksen ohella huomiota siihen, että ehdotettu sääntely saattaa yksittäistapauksissa johtaa sattumanvaraisesti esimerkiksi avioliiton ulkopuolella syntyneiden sisarusten väliseen erilaiseen kohteluun ainoastaan näiden syntymäajan perusteella. Isyyslakiehdotuksen 67 §:n 1 momentin sääntely ei siten ole tältäkään kannalta ongelmatonta.

Sääntelyä tulee siksi muuttaa siten, että ennen 1.10.1976 avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia ei aseteta mainitun päivämäärän jälkeen avioliiton ulkopuolella syntyneisiin lapsiin nähden eri asemaan isyyden vahvistamisen perintöoikeudellisten oikeusvaikutusten osalta. Valiokunta korostaa, että samaan asemaan asettaminen merkitsee tässä yhteydessä sitä, että molempiin ryhmiin tulee soveltaa samansisältöisiä säännöksiä ja tulkintaperiaatteita esimerkiksi perinnönjaon peräyttämisen edellytysten suhteen (ks. edellä 1.10.1976 jälkeen avioliiton ulkopuolella syntyneiden asemasta tältä osin esitetty). Syrjimättömyysvaatimuksesta seuraa nimittäin myös se, että ennen 1.10.1976 syntyneitä lapsia ei tule asettaa parempaan asemaan kuin tämän jälkeen syntyneitä lapsia.

Edellä esitetty merkitsee valiokunnan mielestä sitä, että perintösaanto vanhenee myös ennen 1.10.1976 avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen osalta viimeistään kymmenen vuoden kuluttua perittävän kuoleman jälkeen.

Perustuslakivaliokunta katsoo kuitenkin, että lainsäätäjällä on harkintavaltansa puitteissa mahdollisuus rajoittaa lainsäädännön taannehtivia vaikutuksia perillisten omaisuuden suojan ja siihen liittyvän perusteltujen odotusten suojan sekä yleisen oikeusvarmuuden turvaamiseksi. Edellä mainitun kymmenen vuoden vanhentumisajan kohtuullinen lyhentäminen lain voimaantuloa edeltävältä ajalta on näin ollen hyväksyttävää. Lakivaliokunta voi siten harkita tätä. Toisaalta korkeimman oikeuden vuonna 2012 antaman ratkaisun KKO 2012:11 jälkeen on ollut tiedossa, että ennen 1.10.1976 avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi voi ainakin joissakin tapauksissa saada perintöoikeuden isyyden vahvistamisen seurauksena. Ennakkopäätöksen antamisen ajankohta muodostaa tässä tapauksessa perustuslakivaliokunnan mielestä ehdottoman rajan vanhentumissäännön lyhentämiselle. Käytännössä tämä tarkoittaisi siitä säätämistä, että lapsella ei olisi perintöoikeutta isänpuoleisen perittävän jälkeen, jos perittävä on kuollut ennen mainitun ratkaisun antamista.

Jos lakivaliokunta päätyy mainitulla tavalla lyhentämään vanhentumisaikaa lain voimaantuloa edeltävältä ajalta, sen voisi olla aiheellista arvioida myös mahdollisuutta lieventää vanhentumisajan ehdottomuutta kunkin tapauksen yksilöllisten olosuhteiden vuoksi. Tällaisia voisivat valiokunnan mielestä olla esimerkiksi vaatimus siitä, että avioliiton ulkopuolella eri aikoina syntyneitä sisaruksia kohdellaan yhdenvertaisesti sekä se, että lyhyempi vanhentumisaika ei koske tilanteita, joissa omaisuus on mennyt valtiolle.

Perustuslakivaliokunta katsoo, että edellä esitetty voidaan toteuttaa ainakin joko poistamalla isyyslakiehdotuksen 67 §:n 1 momentti tai säätämällä vanhentumisajasta erikseen.

Edellä esitetystä seuraa, että isyyslakiehdotuksen 67 §:n 2 momentti on välttämätöntä poistaa.

Myös isyyslakiehdotuksen 67 §:n 3 momentti muodostuu syrjiväksi eikä sille perustuslakivaliokunnan mielestä ole esitettävissä hyväksyttäviä perusteita. Ehdotettu sääntely on tältäkin osin perustuslain 6 §:n 2 momentin vastaista."

Asianajaja Markku Fredman oli asiantuntijana kuultavana perustuslakivaliokunnassa kahteen kertaan asian käsittelyn yhteydessä.

Asiaa on käsitelty valtiosäänöoikeudellisen seuran blogissa: Perustuslakivaliokunta: au-lasten perintöoikeuden rajoittaminen on syrjintää

Lakivaliokunta antoi asiasta mietinnön 5.12.2014. Lakivaliokunta esittää perintöoikeuskysymyksenä säädettäväksi seuraavasti:

67 §
Lapsen perintöoikeus eräissä tapauksissa

Avioliiton ulkopuolella ennen 1 päivänä lokakuuta 1976 syntyneellä lapsella ei ole tuomioistuimessa vahvistetun isyyden perusteella perintöoikeutta isänpuoleisen perittävän jälkeen, jos perittävä on kuollut ennen 31 päivää tammikuuta 2012. Lapsella on kuitenkin tämän momentin ensimmäisen virkkeen estämättä oikeus perintöön, jos perittävän omaisuus on perintökaaren (40/1965) 5 luvun 1 §:n nojalla mennyt valtiolle taikka jos perintöoikeuden menetystä on pidettävä kohtuuttomana avioliiton ulkopuolella syntyneiden sisarusten yhdenvertaisen kohtelun tai muun siihen verrattavan, kantajasta riippumattoman erityisen painavan syyn perusteella. Tällainen oikeus perintöön on saatettava voimaan viimeistään perintökaaren 16 luvun 1 §:ssä säädetyssä määräajassa.
(HE:n 2 ja 3 mom. poist.)

Mitä 1 momentin ensimmäisessä ja toisessa virkkeessä säädetään, ei kuitenkaan sovelleta, jos isyys on vahvistettu isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:n 2 momentissa säädetyssä määräajassa taikka jos (poist.) lapsella oli 30 päivänä syyskuuta 1976 isä, mutta isyys on sen jälkeen kumottu tai isyyttä koskeva tuomio on purettu, ja toisen miehen isyys on vahvistettu tämän jälkeen. (HE:n 4 mom.)

 

Asianajotoimisto Fredman & Månsson

Asianajotoimisto Fredman & Månssonin osakkaina ovat asianajaja, varatuomari Markku Fredman ja asianajaja, varatuomari Ulf Månsson.

Katso tiedot »

Ota yhteyttä

Hämeentie 68 A, 2. krs, 00550 Helsinki

Puhelin:

  • Fredman 0400-464094
  • Månsson 0400-605202

Telefax 09-2787211

Yhteystiedot »